maanantai 28. huhtikuuta 2014

Briardikevennys

Paras järjestys, epäjärjestys. Siksi postaankin nyt mökkikuvien sijaan jokusen räpsyn hömelöistä briardeista, joita kävin salakuvailemassa tuossa eilen Lahden ("Lahen!" T: Lahtelainen) kansainvälisen koiranäyttelyn puitteissa. On ne vaan niin ihania öttiäisiä nuokin. Siellä missä useampi briardi, siellä myös vouhotusta, hömpötystä ja sattumanvaraisia kumealla louskutuksella varustettuja hihityttävän näköisiä joukkohysteriakohtauksia. Tykkään kuulkaas ja kovasti!




















torstai 24. huhtikuuta 2014

Ei tule pojastamme lintukoiraa, ei...

Mulla olisi teille yksi video. Eräänä harmaana aamuna tuossa viime viikolla tuli koiruus tökkimään isäntää, että ulos pitäisi päästä. No isäntähän lähti, koska tokihan oli syytä olettaa, että koiruudella olisi jokin isompikin hätä, kun jo kahdeksan maissa nukkujia pihalle hätyyttelee, meillä kun nuo aamulenkit suoritetaan normaalisti myöhäisempään ajankohtaan. Vaan kilin vi...llasukat sillä mikään hätä ollut. Tylsää vain. Ulkoiluseuraa vailla. Istui ahterillaan mättäällä vienosti pallon suuntaan vilkuillen ilman pienintäkään takajalannostolihaksen värähtelyä. Nooh, kun nyt kerran ulkona olivat, niin päättivät kävellä mökin rantaan ennen takaisin nukkumaan paluuta, mutta nukkumahommien sijaan oltiinkin pian koko lauman voimin rannassa kuhisemassa. Joutsenia, siellä oli iso kasa joutsenia!




Jos Carolta kysyttäisiin näin jälkikäteen, että mitä siellä rannassa oli, niin epäilemättä tyyppi silmiäänkään räpäyttämättä vastaisi, jotta siellä oli "yks mahottoman upea rantamutaan jumahtanu keppi, jota mää en millään, en sitte MILLÄÄN saanu sieltä pois. Ai saamari, että vieläki nii törkeesti harmittaaaaaa!" Kysyttäessä mielipidettä paikalla olleista joutsenista saisimme kuulla erittäin epäileväisellä äänellä lausutun vastakysymyksen: "Ai mitkä joutsenet?"


keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

We are back!

We are back, kaikin tavoin! :) Pääsiäislomamme ohjelmisto, kaikessa yksinkertaisuudessaan, koostui mökkeilypainotteisesta reissusta Pohjanmaalle ja Keski-Pohjanmaalle (poislukien kissat, jotka suuntasivat mummin passattaviksi ja ovat siellä muuten edelleen, eli vissiin niitäkin pitäisi tässä joku päivä kotiin lomiltaan haeskella). 






Koska kotiuduimme rättiväsyneinä vasta eilen illalla ja vielä edelleenkin olo on lähinnä kuin puulla päähän lyödyllä (päälle 400 ajokilometriä ilmastointilaitteettomassa autossa tekee jo ennestään haperolle pääkopalle usein aikamoisia ihmeitä. :p), palailemme tarkempiin reissutunnelmiin täällä blogissa myöhemmin, eli toivottavasti jo tuossa huomenissa. Nyt koitetaan sopeutua ajatukseen, että täällä etelässä on ihan tosissaan jo kevät eli hiirenkorvat ja kaikki! Äkkiä se meininki tähän vuodenaikaan muuttuu, kun lähtee vähän päälle viikon ajaksi kotinurkistaan pois kuleksimasta, monta sataa kilometriä pohjoisemmaksi. Emme valita, emme ollenkaan, kun sitä aiemmilta vuosilta tutuksi tullutta pysyvää paluuta tasamaastoiseen "pohjoiseen" ei tarvitse mietiskellä enää tänä keväänä ollenkaan. :)


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Tähtisikermä

Ensi viikon ajan Karvahelvetti viettää pidennettyä pääsiäislomaa, jota myös blogitauoksikin voitaisiin kutsua. Taukoa paikatakseni läväytän nyt ruutuun tämän ison kavalkadin kuvia (muutama räpsy maaliskuulta, suurin osa huhtikuulta), jotka eivät ole aiemmin paikkaansa muiden postausten joukosta löytäneet. Mukana kuvissa pörräävät ja pönöttävät kaikki blogin nykyiset "tähdet". Kyseessä on aika monimuotoinen ja ennen kaikkea hauskan höppänä joukko karva-arseja, vaikka ite sanonkin. :p Mutta pidemmittä puheitta, mukavaa tulevaa viikkoa kaikille ja palaillaas juttuihin joskus tuossa pääsiäisen jälkeen! (PS. Mahdollisiin kommentteihin koitan vastailla tauonkin aikana.)









































torstai 10. huhtikuuta 2014

Herkkä hetki













 ...ja läskiksihän sekin homma piti lopulta heittää!


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

11 kysymystä

Kaivellaas vaihteeksi vanhoja, ja tässä tapauksessa vanhoja haasteita, joita tämä blogi on vastaanottanut, mutta joihin en ole "ehtinyt" vielä vastailemaan. Tämänkertainen "11 kysymystä" -haaste tupsahti aikoinaan Doris-nimisen mäyriksen blogista. Kiitos sinne! :) En ite haasta nyt taaskaan ketään muita.


1. Flexi vai nahkatalutin? Miksi?

Nahkatalutin on parasta maailmassa, flexi taasen ittensä suuren punaisen paholaisen keksintö. Tätä mieltä olen ollut jo ihan kakarana mäyristä flexin kanssa talutellessani ja tulen olemaan vastakin. Nahkatalutin ei lipsu kädessä ja sen saa heitettyä lepposasti olalle koiran vapaana olon ajaksi, kun taasen flexi ei istu käteen mitenkään, ei mahdu taskuun ja riski taluttimen päreiksi pamahtamiseen on huomattavasti suurempi kuin nahkaremmin kanssa. On myös aina yhtä ikävää huomata, ettei sitä flexiä oikein osata tuolla kylillä käyttääkään. Muut ihmiset huomioiden, siis. Toki osa ihmisistä osaa, mutta ahdistavan monet eivät. 


2. Onko koiraasi koskaan luultu jonkun muun rotuiseksi (, kuin mikä se oikeasti on)?

Ei, ei ole.


3. Lemppari eläinkauppanne (perustelut!)?

Ei meillä kyllä varsinaisesti sellaista ole. :)


4. Kuvaile Elämäsi Koira (tai muu eläin) viidellä sanalla

Iloinen, aktiivinen, hyvähermoinen, sopeutuvainen, kiltti.


5. Jos sinun pitäisi aloittaa koirasi kanssa nyt jokin uusi harrastus, niin mikä se olisi?

Jäljestys, jota ollaan tässä jo aloiteltukin. Vesipelastus voisi kiinnostaa myös.


6. Onko sinulla jotain tavoitteita koirien tai yleensäkin koiramaailman suhteen (esim. jonkun kilpailun voitto, kasvattajaksi ryhtyminen tms.)?

Ei kai muita tavoitteita kuin oppia paremmaksi koirankouluttajaksi ja -omistajaksi. Caron kanssa tehdyt "aloittelijavirheet" toivon osaavani ohittaa seuraavan pennun kohdalla. Toivoisin myös löytäväni intoa aktiivisempaan koiraharrasteluun, ettei homma jäisi lopuksi ikää pelkän omatoimisen makkarajäljen tekemiseen, metsälenkkeilyyn ja canicrossailuun. Mutta niin, mistään noista ns. tavoitteista en ota stressiä. :)


7. Koiran ja omistajan sanotaan usein muistuttavan toisiaan. Mitkä on teidän "yhtäläisyyksiä"?

Häsläys. Äänekkyys. Leikkisyys. Eläminen pilke silmäkulmassa. Uimahulluus. Hällä väliä -asenne. Tietynlainen epäluuloisuus, "kunnes toisin todistetaan". Kai nämä jo riittää? :p


8. Miten oma elämäsi on muuttunut koiran myötä? Mitä olet saanut/menettänyt?

Olen aktivoitunut liikkumaan huomattavasti enemmän kuin aikana ennen koiraa. Ennen ekan ikioman koiran omistamista luulin tietäväni koirista paljonkin, mutta Caron hankkimisen jälkeen se kuvitelma on pyyhkiytynyt mielestäni aika vikkelään. ;) Olen kiinnostunut koirista aivan uudenlaisella tavalla, kokonaisvaltaisemmin. Pukeutumistyyli muuttui vannoutuneesta mekko- ja korkkaritytöstä koirankuolaystävällisempään suuntaan eli perus tuulipukujuntiksi - ja aina vaan pahemmaksi kuulkaas menee. :D Menettäneeksi en koe mitään (paitsi ehkä tyylitajuni, kröhöm...), sillä olen koko ikäni tiennyt, ettei koiraton elämä ole mulle koskaan täysin onnellista elämää.


9. Onko olemassa jokin koiramaailman villitys tai muotijuttu, jota et voi ymmärtää (esim. värjätyt turkit ja lakatut kynnet)?

Ainakin nuo annetut esimerkit ovat ehdottomasti nou nou. Lisäksi turhanpäiväinen koiran pukeminen saa voimaan pahoin. Tämä pitää sisällään ballerinamekot sun muut vastaavat naamiaisasumaiset retkut, joiden tarkoitus ei ole pitää ohutturkkista koiraa lämpimänä, vaan toimia ainoastaan ihmisen viihdykkeenä ja koiran kiusana. Niin ja koirankantoreput- ja laukut, joiden avulla koira viedään "lenkille", vaikka koira osaa kyllä kävellä ihan itekin. Hmph, sanon minä! Ja mitähän sanoisi tuo Caro, jos hommaisin sille sellaisen koirankantorepun ja sitten me painuttaisiin kaupungille "lenkille" 30+ -kiloinen koira meikäläisen reppuselässä keikkuen, ehkä jopa pistäytyen vaikka koirakahvilassa pikku sumpilla? ;D Juu, jospa ei.


10. Minkälainen koira on hyvä koira?

Omistajalleen sopiva koira. On oikeastaan paha mennä määrittelemään sen tarkemmin, sillä niin paljon on kiinni esim. koulutuksesta ja siitä onko oikea koira päätynyt oikealle ihmiselle. Jollekin hyvä koira on toisen kannalta aivan toivoton tapaus. Oman näkemykseni mukaan ei ole olemassa moniakaan huonoja koiria, mutta huonoja omistajia sitäkin enemmän. Vääränlaisia koiria vääränlaisilla ihmisillä. Mun kannaltani hyvä koira on aktiivinen, mutta kykeneväinen myös rauhoittumaan, oppivainen, elämäniloinen, ei muille aggressiivinen, mukautuvainen ja miellyttämisenhaluinen.


11. Jos koirasi olisi jokin julkkis, niin kuka ja miksi?

Se olisi aivan varmasti joku Duudsoneista: lämminsydäminen koheltaja, josta hyvin harva voi olla tutustumisen jälkeen pitämättä, vaikkei välttämättä täysin ymmärräkään. :D Hienostelijoiden kauhu. Joo, just sellainen "duudsoni"!


maanantai 7. huhtikuuta 2014

Pihapuuhat

Kun en osannut valita, saatte peräti viisi videota viikonlopun pihapuuhista päätähtinään Caro ja Kalle, vaikka toki siellä seassa Leokin vilahtaa ylväänä jalkaansa nostelemassa. Nämä ensiksi mainitut ovat nyt todistetusti löytäneet kaksi yhteistä harrastusta: laiduntamisen ja kuoppien kaivamisen. Kiva on sitten jälkikäteen oksennella kilpaa matoille kaikenmaailman lehtiä ja multaa. ;) Ja melkein voisin laittaa lottoa vetämään sen suhteen, että viimeistään kesällä löytyy se kolmaskin yhteinen ajanviete, nimittäin aivan armoton Päijänteessä uiminen. Oijoi, tule jo kesä ja tulekin vikkelästi!













sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Keskenkasvuisia kakaroita

Kyllä muuten kannatti valittaa siitä auringosta. Heti tänään on nimittäin maa rännästä valkea eikä auringosta tietoakaan. Jee? :p Että siitäpäs sai taas, mokoma tyhmistä kitisijä. Noh, ainakin näkee muokkailla niitä kuvia, eli on tässäkin puolensa, hah!








Siitä puheen ollen, kurkistus eilisen ohjelmistoon. Siihen kuului reissu Leon ja Kallen residenssiin eikä siellä kitisty ollenkaan. Tai no vähän. Caro, tuo perinteisestä ainoan lapsen syndroomasta kärsivä kuranokka, ansaitsi sitä kitinää osakseen kuvitellessaan, että on ihan hyväksyttävää pölliä penikalta kaikki kepit ja lelut sekä urvettaa siihen päälle. Leollehan voi toki tehdä samoin, se kun ei sano koskaan kellekään pahaa sanaa ja hyväksyy kohtalonsa mukisematta. "Pikku" raasu. Mutta juu ei, ei ole kaikki maailmassa Caron omaa, vaikkei se meinaa aina öykkärin jakeluun mennäkään. Kyllä se ymmärrys tuon asioiden jakamisen suhteen ilmeisesti pikkuisen eilisen aikana taas laajeni, kun yhytin Caron ja Kallen kaivamasta vuorotellen samaa kuoppaa. Wow, edistystä!










Kallehan toki rakastaa Caroa kaikista sen töykeistä aivottomuuksista huolimatta. Kalle rakastaa kaikkia ja kaikkea. :) Caro on aivan ihmeissään, kun tuo koko takaruumistaan villisti vispaava luppakorva on vähän väliä tunkemassa naamaan kiinni isompansa suupieliä nuolemaan. Ja vaikka Caro olisi hetkeä aiemmin pienelle urvettanut, on Kalle pian makoilevan Caron tassun päällä aivan pokkana seisomassa ja vihjaamassa, että jotain sutinaa voisi vaikka kehittää. Harmi vaan, että tyypeillä on keskenään sen verran erilaiset leikkityylit, että pienetkin yritelmät päättyvät yleensä pennun säikähdykseen, mutta onneksi tilanne normalisoituu yleensä hyvin nopeasti. Carokaan ei enää säikähdä ja ota etäisyyttä niin herkästi, vaikka Kalle iholle tunkee. Eilen taisi muuten olla ensimmäinen kerta, kun kaikki kolme koiraa olivat hetken aikaa yhdessä pihalla ilman vahtivia ihmisiä. Ruumiita ei kokeilusta seurannut, mikä on mielestäni oikein ilahduttava juttu. :D










Sellaista edistystä täällä. Kuvailin eilen tyyppien ulkoiluista jokusen videonkin (no aika monta!) ja laittelen niitä tässä lähipäivinä jakoon, kunhan ehdin valkata joukosta parhaimmat. :)


lauantai 5. huhtikuuta 2014

Melekosia pulumia

Juu, niin on. Kaksi "melekosta pulumaa" ja kummankin aiheutti kevät erinäisine lieveilmiöineen.


Puluma yks:

Aurinko. 

Päivitäpä siinä nyt blogia, kun käpisteltävän valokuvan sijaan näytöltä loistaa oma naama, aamusta iltaan (ja sitten kun on pimeää, ei enää jaksa tai huvita, hah!). Se ei muuten ole kaunis näky se. Onnea on valoisa asunto ja läpikuultavat verhot, vai miten se meni? ;) Että jos ihmettelette hidastunutta päivittelytahtia, niin siinä on teille se pääsyyllinen, jolle voitte palautteenne laittaa. Kirosanojen kera mieluiten, kiitos!


Puluma ykkösen ratkaisu: 

Myönnä tappiosi ja ripusta ne tympeät pimentävät verhot takaisin ikkunaan.



Puluma kaks:

Pulu. 

Tai oikeastaan pulut eli monta pulumaa. Ne ovat nimittäin keväthuumassaan keksineet parvekkeemme, jonne on niin mukava katolta ittensä heilauttaa keikkumaan, kakkimaan ja siipiään kosiokuntoon sukimaan. Arvaatte varmaan onko asia jäänyt kissoiltamme huomaamatta. No eihän se ole. Ei etenkään, jos sattuvat olemaan parvekkeella kaikki samaan aikaan, pulut ja kissat. :D Voin muuten sanoa, että tuli eilen kohtalainen kiirus, kun tuon kyseisen asiaintilan havaitsin. Onni onnettomuudessa, nuo armaat sisäkattimme olivat niin hämmästyneitä pulleiden paistien läsnäolosta, etteivät ehtineet muuta kuin kyyristyneinä vierailijoita tuijottaa. Vierailijoita, jotka eivät olleet kissoista millänsäkään, mutta joille sen saamarin valoverhon takaa kurkistaneen emännän naama oli kyllä jo aivan liikaa.


Puluma kakkosen ratkaisu: 

Osa 1. Salli kissojen parvekkeella hengailu vain tarpeeksi pahannäköisen järjestyksenvalvojan läsnäollessa (emäntä käy hyvin).

Osa 2. Myönnä tappiosi ja viritä se törkeän ruma verkko myös tämän asumuksen parvekekaiteeseen.


Parvekkeelle ois niiiiin kiva päästä...


...mut eihän toi ämmä anna lupaa...


...ku TOI YKS on taas tuolla!


Hää hää, jokos sun pääs räjähtää?!