torstai 24. huhtikuuta 2014

Ei tule pojastamme lintukoiraa, ei...

Mulla olisi teille yksi video. Eräänä harmaana aamuna tuossa viime viikolla tuli koiruus tökkimään isäntää, että ulos pitäisi päästä. No isäntähän lähti, koska tokihan oli syytä olettaa, että koiruudella olisi jokin isompikin hätä, kun jo kahdeksan maissa nukkujia pihalle hätyyttelee, meillä kun nuo aamulenkit suoritetaan normaalisti myöhäisempään ajankohtaan. Vaan kilin vi...llasukat sillä mikään hätä ollut. Tylsää vain. Ulkoiluseuraa vailla. Istui ahterillaan mättäällä vienosti pallon suuntaan vilkuillen ilman pienintäkään takajalannostolihaksen värähtelyä. Nooh, kun nyt kerran ulkona olivat, niin päättivät kävellä mökin rantaan ennen takaisin nukkumaan paluuta, mutta nukkumahommien sijaan oltiinkin pian koko lauman voimin rannassa kuhisemassa. Joutsenia, siellä oli iso kasa joutsenia!




Jos Carolta kysyttäisiin näin jälkikäteen, että mitä siellä rannassa oli, niin epäilemättä tyyppi silmiäänkään räpäyttämättä vastaisi, jotta siellä oli "yks mahottoman upea rantamutaan jumahtanu keppi, jota mää en millään, en sitte MILLÄÄN saanu sieltä pois. Ai saamari, että vieläki nii törkeesti harmittaaaaaa!" Kysyttäessä mielipidettä paikalla olleista joutsenista saisimme kuulla erittäin epäileväisellä äänellä lausutun vastakysymyksen: "Ai mitkä joutsenet?"


16 kommenttia:

  1. Caroa ei kyllä voi katsoa hymyilemättä ääneen :D Mikä lintukoira!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nälkään meillä kuoltais, jos lintupaistilla koitettais elää. Keppejä syötäis vaan. ;p

      Poista
  2. Haha, ihana! Kauheen rankkaa pienen miehen elämä, keppi olis lähellä, mutta silti niin kaukana. :D Meillä olis Rocky lähteny varmaan uimaan noiden joutsenien kanssa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii ja ku just toi keppi on se ERITYINEN, eikä ne muut tuhat kepukkaa rantapusikoissa oo yhtään mistään kotosin. :D Ja jos totta puhutaan, oon aika yllättyny, että keppi oli noin paljon joutsenia kiinnostavampi. Ootin ennalta jotain ihan muuta. x)

      Poista
  3. MUAHHAHHAHHAH. Keppi. Ei jumalavita. Keppi!

    VastaaPoista
  4. No siis tietenkin on keppi! Miten sä nyt olisit niitä mitälienenytolikaan voinut huomata, kun ei nekään näyttäny huomaavan sua? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, liekö ees tajus niiden olevan eläviä paitsi silloin, ku tirpat keksivät jotain erityistä säpinää. Siitä lisää myöhemmin... :p

      Poista
    2. Nytkö siis pitää jännityksellä odottaa jatkoa? :/

      Poista
    3. Kyllä, koita ny vaan kestää. :p

      Poista
  5. Heh! :D Jos lähetät mulle postissa vähän tuota keppi-intoa, voin paluupostissa laittaa osan huskyn lintuvimmasta - Tuiskuhan on kaksi kertaa lähtenyt uimaan sorsien perään. :/ Caro on kyllä huvittava noiden keppiensä kanssa, ihan hölmö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ei ny kummiskaan. ;) Nimittäin viime viikolla pysäytin metässä nokan eestä lentoon pyrähtäneiden lintujen perään spurtanneen koiran yhen ja saman metsälenkin aikana peräti kolmesti vain huutamalla "missä keppi?!" jolloin tyyppi jäi heti kattomaan, että jaa niin, missähän se muuten on. Ilman tota taikasanaa ois meilläki jääty perävaloja kattelemaan. :D Oi mahtavan ihanat huskyt ja niiden vähemmän ihana lintuvimma. Menikö pitkään ennen ku Tuisku maltto palata sorsastusreissultaan?

      Poista
    2. "Missä keppi?" - vau, noinko helppoa se pysäyttäminen voi olla. ;)

      Ekalla sorsastusreissulla meinasikin tulla ihmiselle hätä, kun koira porskutti varmaan viidenkymmenen metrin päässä rannasta sorsapoikueen perässä - eikä todellakaan reagoinut mihinkään huuteluihin. Sitten kun olin itse menossa kohti venettä lähteäkseni hakemaan Tuiskua (enhän tiennyt kuinka pitkään se jaksaa uida), sorsaemo kääntyi aika tiukin ilmein kohti perässä uivaa petoa ja petoeläin ilmeisesti vähän säikähti ja päätti, että on varmaan parempi palata rannalle. Toisella kerralla kohteena olivat aikuiset sorsat, jotka tietysti pyrähtivät lentoon samantien, joten uintireissu jäi lyhyemmäksi. Lisäksi olen pari kertaa odottanut tunnin verran, että neiti suvaitsee palata hirvijahdista autolle... Luulen että seuraava koirani on jokin paimenrotuinen, olis kauhean kiva, jos koira pysyisi edes vähän kiltimmin ihmisen lähellä - Tuiskussa ei kylläkään ole mitään muuta vikaa, kuin tuo riistavietti, joten olen hyväksynyt sen ominaisuutena, jolle ei nyt vaan mahda mitään.

      Poista
    3. Jos ees vähäsen lohduttaa, nii ei se aina oo ollu noin helppoa, paimenkoiran omistajallekaan. Noitten tehdasasetukset on yleensä aika pahasti puutteelliset eikä ne omat säädötkään välttämättä oo pomminvarmat... :D

      Huh, aika kuumottavaa. Erityisesti toi hirvijuttu, koska pitkillä karkureissuilla voi sattua mitä vaan. :( Lentoon lähtevät linnut on siitä hyviä, että toi omaki yleensä aika pian hoksaa, ettei voi saada niitä kiinni millään, joten vaikka meikäläinen ois keppihuutoineen radikaalisti myöhästyny, palaa karkulainen hyvin vikkelään takaisin.

      Juu, toi riistaviettihän se on se ykkössyy, miks en ite huskya oo ees vakavissani harkinnu, vaikka ihan mielettömän paljon rodusta tykkään ja vetolajeihinhan semmonen ois tosi passeli. Jos tietäis saavansa hyvin pienellä vietillä varustetun version, jonka kanssa vois huoletta vapaana metässä kulkea, ois aika vaikea vastustaa kiusausta, mut eipä noista koskaan pentuna tiiä, joten taidan pysyä omaan tarpeeseen hyväks havaituissa paimenissa. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)