maanantai 28. helmikuuta 2011

Synttäri-ilta

Ai niin, joku synttäripostaus piti vissiin raapustaa? Syyttäkäämme "lievästä" viiveestä ilkeää flunssapöpöä, joka oli vahvasti sitä mieltä, että blogin kirjoittaminen ei nyt vaan mahdu kalenteriin niistämisen ja velton vetelehtimisen seuraksi.

Kuvat synttäri-illalta ovat sitten vähän sitä sun tätä, kiitos sekä viimeisiään vedelleen lisäsalamaman patterien, että kameran akun. Ne kaverit kyllä osaavat ajoittaa hyytymisensä aina mahdollisimman parhaaseen hetkeen, voi perhana soikoon... Eiköhän noista kuvista silti jotain tolkkua ota.



Synttärisankarin kakku oli kooltaan pienehkö ottaen huomioon syöjänsä koon, mutta eipä ne synttäripäivän herkut ja syömiset onneksi pelkästään yhden kakun varassa olleet. Namia puskettiin naamariin sen minkä ehdittiin eikä valituksen sanoja kuultu. Kakku piti sisällään Pedigreen häränliha/maksa-täysravintoannoksen ja Biscrok-koirankeksin sekä kuivamuona- ja suklaanappeja, ja mikä parasta, se tarjoiltiin oikein juhlavasti Arabian lautaselta tympeän koiranmuonakipon sijaan. Kyllä kelpasi mussuttaa!

"Mitäh, onks tää oikeasti mulle?" nuuskutti
sankari epätavallista annostaan hieman ihmetellen.

"Omnomnom nom nom...nom..."

Lopuksi lautanen nuoltiin huolella, kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Ja sitten varmuuden vuoksi lurpsuteltiin vielä lattiakin,
ettei mitään arvokasta vaan menisi hukkaan.


Syömähommien jälkeen siirryttiin illan hauskimpaan osioon eli lahjontaan, joka puruluiden lisäksi sisälsi ehdan pehmo-oravan, jonka isäntäväki bongasi kirpparilta (taitavat olla niitä Serlan kampanjaleluja). Ja jos synttärikakun koossa vähän pihisteltiinkin, ei samaa voida sanoa lahjasta, vai mitäs olette mieltä?

Hempeä ensikosketus uuteen peuhukaveriin...

Hups, olikohan tää varmasti mun lelu
vai pitäisköhän tässä ottaa jalat alle?

Mmmm...oravan nenää poskeen, herkkua!

Orava osoittautui ehdaksi hittilahjaksi, niin antaumuksella sen kanssa on ensihetkistä saakka painittu. Nenähän mokomalta irtosi jo kahden päivän leikkien jälkeen, vaan se nyt oli täysin odotettavissakin. Mikäs lelu se tuolla remuajakakaralla ehjänä kauaa säilyisikään. Onnea on kirppisten loputon pehmolelutarjonta! Isäntä sitten kursi kurren vanua tursuavan nokan umpeen ja niin jatkui leikki ilman vanuun tukehtumisen vaaraa.

Sillä tavoin sujui Caron ensimmäinen syntymäpäivä. Vuoden päästä tarjoillaan sitten isomman pojan isompi kakku. Lahjavalikoiman koosta ei vielä uskallakaan sanoa juuta eikä jaata, sillä alkaa tuo orava hipoa jo kipurajoja sen suhteen minkä kokoista romua sopii tämän kämpän lattioilla pyöriskelemään. ;)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Juhlakalu

Niin ne vauvatkin vaan kasvavat eli totta se on, uskokaa tai älkää: tänään keskiviikkona 9.2.2011 meillä juhlitaan Caro-pojan 1-vuotissynttäreitä!!!

Tähän mennessä juhlapäivä on näyttänyt kohokohtiensa osalta tältä...




...eli juhlakalu on harrastanut mm. aivan päätöntä umpihankipeuhaamista ja hakuleikkejä - niin, siellä arviolta puolen metrin syvyisessä umpihangessa tietenkin. Videotallennetta luvassa myöhemmin, sillä tänään keskitymme sataprosenttisen koiramaiseen juhlintaan, emme tietotekniseen nyhräämiseen. Ja illalla koittaa tietysti myös se lahjojen jako, mutta siitäkin lisää toiste, kuvien kera.

Mitäs sitä tähän loppuun muuta kuin, että:


PAAAAAALJON ONNEA
1-VUOTIAALLE CAROLLE!!! :)

PS. Bongatkaa kuvista uusi miehekäs nahkapanta. ;)

perjantai 4. helmikuuta 2011

Varma kevään merkki...

...on ikkunan takaa lämpimästi helottavien auringonsäteiden lämmössä kehräävä onnellisen näköinen kissa.


Onnellisen tai laiskan näköinen, liekö peräti sama asia, kun kerta kissasta on puhe?


Joka tapauksessa lauman tehokkain lämpöohjautuva ohjus, mallinimeltään Sinni, löysi taas kerran paikkansa auringosta ja osoitti esimerkillään, että talveen tympääntyneiden auringonpalvojien on jo syytä pohtia talviuniltaan heräilyä, vaikka parvekepaistattelu ei vielä aivan ajankohtaista olekaan.



Joku olomuodoltaan ihan vähän vaan laajempi yksilö tyytyi taustalla keinovalossa loikoiluun (naapurikyttäykseen tarkoitettu kiipeilyteline kun ei moiseen soveltuisikaan), joskaan tyylistä ei silti tingitty. Paitsi ehkä noiden pussilakanoiden suhteen, mutta se on jo täysin toinen tarina se... Karvassa ne kaikki ovat kuitenkin, ei värillä värillä!

torstai 3. helmikuuta 2011

Kato mua!

Turkasen unohdus! Tuli tuossa jokunen tovi sitten törmättyä aivan tuoreeseen haasteblogiin nimeltä Kuukauden koirakuvahaaste ja oli vakaa aikomus osallistua jo ihan siihen ensimmäiseen haasteeseen, vaan mokoma unohtui täysin. Nyt ei unohdu enää (älkää te muutkaan unohtako eli äkkiä osallistumaan siitä, hus! Tai no tsekatkaa tämä postaus sittenkin ensin loppuun...) ja niinpä "Kato mua" -haasteteema saa Karvahelvetissä tällaisen ilmenemismuodon:


Teemakuvan toivottiin esittävän "koiraa edustavimmillaan", vaan mitenkäs sellaisen kuvan valitset, kun se oma koira näyttää luonnollisesti aina todella edustavalta? No okei, ei ehkä silloin, kun se ryömii ahteri pystyssä pitkin lumihankea eilen nähtyjä jäniksenjälkiä etsien tai juoksee korvat luimussa karkuun huomattuani, että taas on käyty kylppärissä mutustelemassa vähän kissanpökäleitä (tapahtui viimeksi tänään ja saatoin vähän karjua). Valitsemassani kuvassa on kuitenkin kaksi kuvaajalle poseeraavaa saksanpaimenkoiraa, Caro ja Sisu, joten otoksen on aivan pakko olla äärimmäisen edustava, eikös?

tiistai 1. helmikuuta 2011

Väijytys!

No nyt niillä on jo yksi yhteinen harrastus: lintubongaus! Tänään mokomat sen viimein keksivät, kun yksi rohkea tirppa uskaltautui parvekkeen kaiteelle kevättalven auringonsäteistä nauttimaan.


Eipä puluparka arvannut mitä selän takana, ikkunan toisella puolella, tapahtui. Ei, vaikka toinen vaanija välillä epäluuloisesti tuolle reviiritunkeilijalle haukkuikin. Juu, vielä on koiralla tuossa huomaamattomassa väijymistekniikassa parantamisen varaa... Ehkä ihan hyvä niin, sillä muutoin saattaisi muutama sulka hieman pölähdellä.