Synttäri-ilta

Ai niin, joku synttäripostaus piti vissiin raapustaa? Syyttäkäämme "lievästä" viiveestä ilkeää flunssapöpöä, joka oli vahvasti sitä mieltä, että blogin kirjoittaminen ei nyt vaan mahdu kalenteriin niistämisen ja velton vetelehtimisen seuraksi.

Kuvat synttäri-illalta ovat sitten vähän sitä sun tätä, kiitos sekä viimeisiään vedelleen lisäsalamaman patterien, että kameran akun. Ne kaverit kyllä osaavat ajoittaa hyytymisensä aina mahdollisimman parhaaseen hetkeen, voi perhana soikoon... Eiköhän noista kuvista silti jotain tolkkua ota.

Synttärisankarin kakku oli kooltaan pienehkö ottaen huomioon syöjänsä koon, mutta eipä ne synttäripäivän herkut ja syömiset onneksi pelkästään yhden kakun varassa olleet. Namia puskettiin naamariin sen minkä ehdittiin eikä valituksen sanoja kuultu. Kakku piti sisällään Pedigreen häränliha/maksa-täysravintoannoksen ja Biscrok-koirankeksin sekä kuivamuona- ja suklaanappeja, ja mikä parasta, se tarjoiltiin oikein juhlavasti Arabian lautaselta tympeän koiranmuonakipon sijaan. Kyllä kelpasi mussuttaa!

"Mitäh, onks tää oikeasti mulle?" nuuskutti
sankari epätavallista annostaan hieman ihmetellen.

"Omnomnom nom nom...nom..."

Lopuksi lautanen nuoltiin huolella, kuten hyviin tapoihin kuuluu.

Ja sitten varmuuden vuoksi lurpsuteltiin vielä lattiakin,
ettei mitään arvokasta vaan menisi hukkaan.

Syömähommien jälkeen siirryttiin illan hauskimpaan osioon eli lahjontaan, joka puruluiden lisäksi sisälsi ehdan pehmo-oravan, jonka isäntäväki bongasi kirpparilta (taitavat olla niitä Serlan kampanjaleluja). Ja jos synttärikakun koossa vähän pihisteltiinkin, ei samaa voida sanoa lahjasta, vai mitäs olette mieltä?

Hempeä ensikosketus uuteen peuhukaveriin...

Hups, olikohan tää varmasti mun lelu
vai pitäisköhän tässä ottaa jalat alle?

Mmmm...oravan nenää poskeen, herkkua!

Orava osoittautui ehdaksi hittilahjaksi, niin antaumuksella sen kanssa on ensihetkistä saakka painittu. Nenähän mokomalta irtosi jo kahden päivän leikkien jälkeen, vaan se nyt oli täysin odotettavissakin. Mikäs lelu se tuolla remuajakakaralla ehjänä kauaa säilyisikään. Onnea on kirppisten loputon pehmolelutarjonta! Isäntä sitten kursi kurren vanua tursuavan nokan umpeen ja niin jatkui leikki ilman vanuun tukehtumisen vaaraa.

Sillä tavoin sujui Caron ensimmäinen syntymäpäivä. Vuoden päästä tarjoillaan sitten isomman pojan isompi kakku. Lahjavalikoiman koosta ei vielä uskallakaan sanoa juuta eikä jaata, sillä alkaa tuo orava hipoa jo kipurajoja sen suhteen minkä kokoista romua sopii tämän kämpän lattioilla pyöriskelemään. ;)