Saukko vai koira?

Laitanpa samaan syssyyn sen lupaamani videonkin, joka liittyy tämän postauksen teemaan. Kyseessähän oli siis Caron synttäreiden ohjelmistoon kuulunut riehuntareissu paikalliseen metsikköön, jossa piisasi niin julmetun upottavaa hankea kuin omaa temmellysrauhaakin, olihan vielä varhainen iltapäivä, jolloin kaikki ahkerat, kunnialliset koiranulkoiluttajat olivat töissä ja me lusmut, no me vain pidimme hau-hau-hauskaa!

(Vaihtakaahan videolle parhain mahdollinen katselulaatu, vaikkei ero huonompaan suuri olekaan - kiitos pokkarin)

Tässä videossa kiteytyvätkin hyvin ne perimmäiset syyt, joiden tähden allekirjoittanut on ollut pesunkestävä saksanpaimenkoiraihminen syntymästään saakka, jolloin sai kunnian tutustua ensimmäiseen rodun edustajaan möyrytessään lattialla suu täynnä koirankarvoja tai -korvaa. Sakemannissa on meinaan samassa paketissa sekä (omasta mielestäni) edustavaa ulkonäköä, että täydellistä hölmöläistä, joka ääntelee kuin mikäkin aasi, joka ei tarvitse leikittäjää keksiäkseen omaa hauskaa pitkäksi toviksi ja jonka elekieli muistuttaa toisinaan enemmän vedessä molskivaa saukkoa kuin lumihangessa leikkivää palveluskoiraa. :p Liekö tuon kasvattajat huijasivatkin myyden mulle koiranpennun sijaan saukon, hmm. Noh, pöljä mikä pöljä, oli tuon karvaisen olion tarkka lajike mikä hyvänsä.

Tänään meillä on ohjelmassa treffit toisen samanrotuisen pöljän kanssa ja kamera lähtee tietysti mukaan reissuun. Saapa nähdä josko treffeiltä heruisi tännekin jotain materiaalia, sillä luvassa on totuttuun tapaan melko railakasta menoa, se on selvä se.