lauantai 12. maaliskuuta 2011

Kissa x 2

Kylläpä tuo kevätaurinko pistää päätä pahasti sekaisin, kun postausta tähän tahtiin pukkaa! Vaan minkäs sille teet, kun kameraa alati kanniskellessa tulee noita kuviakin räpsittyä ja jonnekinhan ne on laitettava, kun ei kehtaisi niitä koneen kovalevyn uumeniinkaan julmasti hylätä... Tarjolla olisi siis näin lauantain ratoksi ikkunan läpi helottavasta auringosta laiskanlaisesti nautiskelevia (voiko kissa edes toisella tapaa nautiskella, kysyn vaan...) kissoja. Kelpaakos?


Sinni ei antanut minkään häiritä laiskotteluaan, ennen kuin joku nimeltämainitsematon ääliö tuli sitä salamavalonsa kanssa kiusaamaan...



...eikä auttanut enää, vaikka tuo samainen ääliö kuvaamista vaihteeksi ilman salamaa jatkoikin, sillä vahinko oli jo ehtinyt tapahtua. Kissan ilme kertoi vallan hyvin kuinka vähän oli enää tehtävissä. Hups, taas kerran.


Paikalle pelmahti...eipäs kun löntysti pian myös Pätkis, jonka mielestä kameralla kuuluu osoitella välillä muitakin kuin sitä kärttyisimmän näköistä elikkoa.


Niinpä tuli napsaistua pari yhteiskuvaakin, vaan äkkiäkös sen Pätkiksenkin naama mutrulle vääntyi, se samperin salama kun alkoi jälleen ilman varoitusta silmille räpsimään. Se siitä lyhyestä kuvaussessiosta sitten, mokomia kärttylärvejä kun ei kuvaajankaan huvittanut muistikortilleen tallentaa...

7 kommenttia:

  1. Kärttylärvejä. :D Mahtavat naamat ja tosi hauskasti taas kirjoitettu bloggaus.

    VastaaPoista
  2. Taitaa mennä yli kissan ymmärryksen, mitä ihmiset sellaisen kapistuksen kanssa aina ympärillä pyörii. Upeat kuvat ja ihailen mattoanne. Se on varmaan helppo puhdistaa kissankarvoista?

    VastaaPoista
  3. Hanna, isot kiitokset! Ne on aina välillä vähän tommosia, vaikka huomiota kaipaavatkin. :p

    - - -

    Mayo, kiitos! :) Matto on ite asiassa aivan uusi ja hyvin helppo puhdistaa, ku ei nuo eikoiden karvat siihen helpolla tartu. Sen perusteella meille matot hankitaankin. :p Aiemmissa postauksissa (ja varmaan vielä jossain tulevissakin) näkynyt ruskea matto oli myös alkujaan helppo, vaan aika ja kuluma tekivät tehtävänsä eikä loppuvaiheessa nukkaantuneesta pinnasta meinannu saada karvoja irti ei sitten millään...

    VastaaPoista
  4. SINNIhä on melkei ku meijjän Maisa!!

    Hauska karvahelvettiploki. Ei sellai ku monet muut o, et isäntä/emäntä koittaa mennä elukkasa nahkoihi ja kirjottaa. Eihä sellast kukaa viitti lukee. Lukasin kymmenkunta ja tarttee laittaa seurantaa. Saas nähä kuin ton sun toisen plokis kaa käy.

    VastaaPoista
  5. Haha, kiitokset kommentista ja kiva, että blogi viihdytti!:p Ja pakkohan se on myöntää, että itelläkin vähän tökkii lukea tekstejä, joissa "eläin kirjoittaa". Semmosista blogeista tuleekin kateltua lähinnä vain kuvat, ettei verenpaine turhanpäiten kohoa.;) Ja se toinen omista blogeistani on semmonen sillisalaattisähläys, etten välttämättä suosittelis sitä oikein kellekään.:D

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)