Haasteessa haeskeltiin varmaankin kuvia lähinnä niistä sellaisista tikun päässä väräjävistä huiskahommeleista, vaan eihän meiltä sellaisia löydy. Tai löytyy yksi, mutta sepä on ollut rikki jo kuukausitolkulla eikä kukaan ole ilmoittautunut korjauspuuhiin. Alunperin tuossa huiskassa oli perinteiseen tapaan höyheniä ja naruja, mutta nehän eivät ehjinä paria viikkoa pidempään kestäneet - liekö sitäkään. Isäntä sitten väkersi narumaiseksi leikatusta keinonahan palasesta uuden huiskan, pariinkin otteeseen, ja se olikin huomattavasti kestävämpi tekele se. Nyt sekin on tosiaan pelkkinä päreinä.
Näinpä on kissojen tyytyminen hieman erilaiseen "huiskaan", joka useimmiten tuolla koiralta suljetun huoneen lattialla pyöriskelee. Pätkishän ei aitokarvaisesta, entisessä elämässään (90-luvulla) ulkoiluvarusteeksi luokitellun hiuspannan koristeena toimineesta karvatuherosta piittaa, mutta Sinni sitä toisinaan tassuillaan läpsyttelee ja hampaillaan raivokkaasti ravistelee. Sinnillä tuppaa olemaan yhtä vahva viehtymys kaiken maailman karvaleluihin kuin mitä Carollakin on, joten ihan pätevä lelu se tuokin on ja kestää taatusti ehjänä paljon pidempään kuin ne perinteiset keppihuiskat, sikäli mikäli lelu ei vaan eksy koiran kitaan...
Ihana kissa sinulla. Minä olen kissafani vaikka minulla ei kattia olekaan tällä hetkellä. Kiva katsella näitä eläinaiheisia blogisivuja.
VastaaPoistaKiitos! :) Sinni on tosissaan kaikin puolin ihana, vaikka ite sanonkin. :p Söpö ja luonteeltaanki vielä semmonen, ettei enempää vois toivoa.
VastaaPoistaIhan kuin Sinni olisi kähveltänyt joltakin tupeen. :)
VastaaPoistaVois olla joo. :D
VastaaPoistaMulla tuli mieleen sellainen kapistus, joka hienoilla naisilla oli varmaan 40-50 -luvulla. En muista nimeä, mutta siihen työnnettiin kädet? Tässä tapauksessa siis tassut.
VastaaPoistaKuva on upea!
Se tais olla "muhvi" se semmonen kapistus, jos oikein muistan. Sinnihän varmaan tunkis ittensä ihan kokonaan semmosen sisään ja jäis sinne nukkumaan. :p
VastaaPoista