Me käytiin tänään meren jäällä päästelemässä vähän ylimääräisiä höyryjä, kun oli nuo edellisen päivän lenkkeilyt jääneet lyhyiksi erinäisistä syistä. Eipä ollut Caro ennen jäälle päässytkään ja täytyihän sitäkin koittaa ennen kuin jäät ehtivät muuttua vaarallisen heikoiksi. Tältähän se pelleily rannikolla sitten näytti!
Perinteiset poseeraukset piti heti alkuun räpsiä pois alta ja kerrankin saatiin otettua oikein hammashymykuvia, wow!
Ja sitten olikin sen pääasian eli armottoman hillumisen aika. Jos ei koira muutoin riehumaan innostu (vaikka innostuuhan se, tietenkin!), ei auta kuin heitellä lumipalloa toisen perään. Taatusti toimii!
Hullu koirahan tuo on, se nääs jaksaisi loikkia ja säntäillä ympäriinsä sen pari päivää putkeen. Tai noh, siltä ainakin useimmiten tuntuu - niin tänäänkin, kun touhua hankeen uurretun ladun varressa ihmetteli.
Auringon mentyä pilveen ja tunnin jo ajat sitten vaihduttua toiseen oli lopulta kotiin palaamisen aika ja niinpä käännyttiin paluumatkalle. Eihän Caro muutoin olisi malttanut, mutta kun se kotimatka kerran aina yhtä jännällä autolla taitettiin, oli meren rannalta lähteminen hirmuisen paljon hihnassa hitaasti jolkottelua hauskempaa. Ja näin me sitten suuntasimme kotiin monia muistoja rikkaampina, kameran muistikortti teinikoiran häsläyksistä turvoksissa.
Oi näitä kuvia! Kyllä välittyy hyvin katsojallekin reimu ja tekemisen meininki! Ihan hengästymiseen asti :)
VastaaPoistaHengästyttävää se totisesti olikin. Tossa koirassa on virtaa enemmän ku pienessä kylässä. :D
VastaaPoistaTosi upeita kuvia! :)
VastaaPoistaKiitos paljon! :p
VastaaPoista