Syyskuun lopussa Lahden urheilukeskus lähiympäristöineen täyttyi hillittömän komeista ja ennen kaikkea ihailtavan tottelevaisista koirista (toista se on meidän kotinurkilla, mutta ei siitä sen enempää... :D ), sillä oli saksanpaimenkoirien maailmanmestaruuskilpailujen aika. Lajihan oli siis IPO, suojelu, tuo palveluskoiralajien kuningas. Edellisen kerran suojelun MM-kisat ehtivät Suomeen vuonna 1996, joten arvata saattaa, että seuraavaa kotimaamme kamaralla järjestettyä mittelöä joutuu taas tovin jos toisenkin odottelemaan. Siispä kun mahdollisuus koitti, niin sinne stadionillehan sitä sitten suunnattiin kaunista aurinkoista lauantaipäivää viettämään.
Ja kyllä kannatti! Ensinnäkin, ne paikalle pystytetyt myyntikojut olivat oikeita surmanloukkuja koiratarvikehamsterille varsinkin, kun pääpaino tuotteiden teemoissa keskittyi juuri siihen omaan lempirotuun. Sakun kuva siellä, sakun kuva täällä, iik! Tosissaan sai ihminen itsehillintäänsä patistella, että kykeni jättämään houkutukset houkutuksiksi ja ostelemaan vain jotain pientä ja mukamas tarpeellista. ;)
Toiseksi: ne kisakoirat, wow! Ei siinä voinut kuin hämmästellä sitä osaamisen tasoa, jota kentällä B- ja C-osien muodossa esitettiin. Siinä on vierähtänyt treeneissä tunti jos toinenkin (henkisistä ja fyysisistä hikipisaroista puhumattakaan), että sille tasolle on päästy. Ei olisi meikäläisen keskittymiskyvyllä ja hövelillä luonteella varustetun ihmisen harrastus tuo, ei ikinä. :p Wow-efektin aiheutti toki myös koirien ulkoinen olemus. Pikkuisen oli eri näköisiä otuksia ringissä kuin vaikkapa jossain näyttelykehissä, joiden äärellä rodun nykytila monesti lähinnä vain surettaa. Mutta me ei paneuduta nyt siihen aiheeseen laajemmin, sillä tämä ei ole mikään avautumispostaus sen enempää kun avautumisblogikaan. Niitä on netissä aivan tarpeeksi ennestään. Täällä Karvahelvetissä ihaillaan nyt vain komeita suojelukoiria, tuttuun tapaan kuvien muodossa. :)
