tiistai 29. toukokuuta 2012

Uimamaisteri 2012

Lupailin taannoin kuvia talviturkinheittoreissulta ja tässäpä niitä nyt viimein tulisi oikein isolla kauhalla ammennettuna. Kuten kuvista näkyy, vauhtia piisasi (milloinkas meillä ei!) eikä koira olisi malttanut pois millään lähteä, kun uimisen makuun pääsi. Tyyppi vain istua kökötti persiillään jorpakossa ilman elettäkään pois lähtemisen suuntaan, vaikka mitenkä huhuiltiin. Kun ei hievahda, niin ei hievahda. Kyllähän se sieltä lopulta mukaamme kirmasi, kun huomasi meidän ihan tosissamme pois rantsusta lähtevän, mutta pikkuisen nihkeää meinasi tuon yhteistyökyvyn suhteen olla. :p Vesipeto mikä vesipeto. Ja kuvista kiitoksia jälleen myös isännälle, hän kun otti näistä osan.




















maanantai 28. toukokuuta 2012

Punainen poika

Vaihteeksi muutamia kuvia tuosta Leevistäkin, joka viettää kesää pääasiassa tarhassaan lorvien ja nokkosia syöden. Huvinsa kullakin näköjään!












tiistai 22. toukokuuta 2012

Neljä koiraa, kolme kissaa

Mahotonta meininkiä ja haipakkaa piisaa. Vieläkään ei ehditä palailla normaaliin päiväjärjestykseen (voi kun harmittaakin kamalasti, ettei ehdi blogin ääreen joka päivä, vaan pitää tehdä kaikkea kivaa, hih hih!), sillä etelässä ollaan edelleen ja kelit ovat muuten sen mukaiset, että eilen eräältä lähti jo talviturkkikin. Kas näin:




Kuvia aiheesta lisää sitten joskus, jos siis ehdin moisia laittaa (ja isännälle kiitos tuosta keskimmäisestä!). Yritän, mutten lupaile mitään, koska jos lupaan, en taatusti ehdi ja sitten nolottaa ja hävettää ja vaikka mitä. :p Talviturkin heivaus tapahtui joka tapauksessa Hollolan perukoilla, missä mennyt viikonloppu sujui äärimmäisen karvapersusvoittoisessa seurassa. Paikalla olivat nimittäin kalustoon kuuluvien Onnin, Leon ja Leevin lisäksi myös Caro - no ylläri - sekä  vauhtinakki Roosa. 

Sutinaa, murinaa, mustasukkaisuutta (Carosta on tullut aivan huomaamatta pesunkestävä mustis - "mun emäntä, MUN!" - ja Roosahan sellainen on ollut jo ennenkin. Niin, ja Leo myös. :D), hippaleikkejä ja rennon letkeää yhdessäoloa siis riitti. Mahtava osa-aikalauma tuo on kyllä, niin erilaisista tapauksista se koostuu ja sekös vasta tekeekin otuksille hyvää (etenkin "ainoille lapsille" eli Carolle ja Roosalle), kun saavat kokemusta monenlaisista koirapersoonista. 



Hupaisaa oli myös jälleen kerran huomata kuinka käytökseltään erilaisia eri koirarodut olivat, niitä kun pääsi samaan aikaan keskenään aamukahveeta pihamaalla juodessa vertailemaan. Vinttarit ne vaan loikoilivat jossain varjossa kaikessa rauhassa ilman minkäänmoista stressin tai kiireen tynkää ja vaikka sakemannikin samaa sinnikkäästi yritti, ei se kuitenkaan kyennyt pysymään paikallaan viittä minuuttia kauempaa, kun oli taas pakko hakea jostain joku kuolassa ja mullassa kieritelty lelu törkäten se kahvinjuojan syliin osoittaakseen, että eiköhän se lorviminen nyt jo riitä ja leikki ala. Ja sitten oli vielä Roosa, joka mäyräkoiramaiseen tapaan etsi sen mahdollisimman kuuman paikan eli kahvinjuojan sylin (ja joskus jopa aurinkoon parkkeeratun auton penkin, huh!), jossa oli sitten oikein mukava päivystää ja lämmitellä paahtavassa auringonpaisteessa vailla pienintäkään viitettä siitä, että termi "auringonpistos" olisi sille edes teoreettisesti mahdollinen tai että makoiluun voisi joskus kyllästyä. 

Noita koiria seuraillessa tulee kyllä hyvinkin vakuuttuneeksi siitä, että jokaiselle ihmiselle taatusti löytyy se itelle sopivin rotu, mutta se, millä kriteerein sen rodun valitsee ja kuinka oikeaan valinnassaan lopulta osuu, voikin olla aika kinkkinen juttu, niin loistavia tyyppejä kun noistakin jokainen on, vaikka ovatkin täysin erilaisia keskenään. Voisin ottaa Hollolan rotutriplasta kaikki. :D Ja toki on vielä sekin, etteivät kaikki koirat olekaan täysin rotunsa mukaisia. Esimerkiksi tuo Leo-poika on borzoiksi harvinaisen leikkisä ja aktiivinen, joten se tulee ikiliikkujamaisen Caron kanssa juttuun äärimmäisen hyvin muistuttaen itekin välillä paimenta. Onni on sitten perusborzoi: kaikki tapahtuu pääsääntöisesti kuin hidastetussa filmissä (ruoan syöminenkin taitaa kestää sillä valehtelematta vähintään vartin), mutta auta armias, kun saalisvietti herää, niin johan tulee vipinää kinttuun ja terävyyttä olemukseen! Leon saalisvietti jää huomattavasti heikommaksi, sillä se on vähän sellainen samanlainen häslä ja henkinen kakara kuin tuo meidän Carokin. ;)


Mutta niin, samaan aikaan Lahen mummolassa touhu näytti huomattavasti kissavoittoisemmalta eli pohjoisesta luoksemme saapuneen isännän mukana paikalle pölähtivät myös Pätkis ja Sinni (olikin jo ikävä!). Olisivathan nuo päässeet mukaan Hollolaankin, ellei siellä olisi ollut hoidossa tuota Roosaa, joka aikoinaan oli tehdä kattiparat hulluiksi kuviteltuaan, että on ihan OK kytätä ja jahdata peloissaan sähiseviä ja pakenevia kissoja milloin minnekin, sama kuinka kukakin koitti kieltää ja estää. Parempi kaikille, kun eivät joudu enää nokikkain, ellei ole ihan viimeinen pakko, sillä ei se kissojen yhteen huoneeseen koiruudelta piiloon eristäminenkään kovin kivalta tunnu. Lahen mummolassa on aina rauha maassa ja se noille arkajaloille parhaiten passaakin. Saavat aina olla ja mölliä miten lystäävät.

Tällä hetkellä Karvahelvetti-karavaanin eteläosasto koostuu emännästä, Sinnistä ja Carosta isännän ja Pätkiksen paettua hyvään vauhtiin ehtinyttä kesää takaisin Oulun korkeudelle (eli toisin sanoen palattua "Lappiin" jäätymään, että mahottoman lämpimiä terkkuja vaan sinne hypotermian äärelle! ;) ). Me muut ollaan täällä vielä hetki, koska me tykätään kunnon lämmöistä ja kesästä eikä meitä huvita vielä hypätä takaisin arkeen, kun ei ole mikään ehdoton pakko. Myös blogi jatkaa kesäisen letkeällä päivittymisvauhdilla (kuten joka kesä on tapana ollutkin), joten palaillaan, kun sopivaa aikaa tuoreimpien kuulumisten kertoilemiselle löytyy. Ainakin kuvia pitäisi olla tuloillaan hyvinkin piakkoin, mutta vannomatta paras, kuten jo aiemmin todettua. :p

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Äidin ikävä

Carolus hurttamus viettää parhaillaan mummolalomaa Hollolassa emännän viipottaessa pitkin Päijät-Hämettä pää kolmantena jalkana ja jälkimmäisenä mainitun tajutessa sellaisina rauhalliseen hengähdystaukoon etäisesti viittaavina hetkinä, että ei perhana, sitä koiraahan on oikeasti jo ikävä! Viis siitä, että nähtiin viimeksi eilen (ja ollaan nähty joka päivä), mutta niin on karvakamuun tottunut ja kiintynyt, ettei meinaa ilman osata olla. Eli kun me taas tänään nähdään, puristan siitä mamman pikku apinasta kyllä ilmat pihalle silkasta jälleennäkemisen riemusta, se on vissi homma se! 


Ja vissiin Carollakin on "äitiä" jonkin asteinen ikävä ollut, sillä huomasin tuossa eilen sen laskeneen alleen nähtyään, että palasin Hollolaan. x) Sisäsiisti koira ja tuollaista menee tekemään! Onneksi Hollolan matot ovat nähneet yhtä sun toista eikä siellä koiran ilopissoista tai oikeastaan mistään muustakaan haloota nosteta. Siksipä Caro sinne on niin mukava hoitoon jättääkin, kun tietää, että siellä on jo kaikki nähty eikä tuo meidän otus taatusti ole koiruutena sieltä vaikeimmaista päästä, vaikka sillä perinteiseen sakutyyliin vähän korvien välissä viiraakin. Siellä se menee lauman jatkona kuin kalustoon vakituisesti kuuluisi (portillakin haukkuu ohikulkijakoirat kuin omaa reviiriään puolustaisi :D) ja leikkikaveria on Leosta tarjolla aina, kun leikkikaverin tarvetta ilmenee, joten mikäs on pojalla "melkein maaseudulla" ollessa.






Kuvia ja juttua olisi teille tarjolla paljon, mutta tätä nörtteilyaikaa rajallisesti, joten tämänkin postauksen on nyt aika kohdata loppunsa. Jatketaan taas, kun ehdin tähän koneen ääreen ajan kanssa parkkeerata. :) Mukavaa sunnuntain jatkoa teille!

perjantai 11. toukokuuta 2012

Match show @ Jokimaa, Lahti

Tästähän alkaa tulla tapa, että yön pimeinä tunteina postaillaan kuulumiset. Noh, mitäpä se haittaa, kunhan joskus ehtii. 

Tuossa tiistaina me otettiin tuon Caroluksen kanssa ilo irti jokaisesta 17 lämpöasteesta paikallisessa mätsärissä (tuttuun tapaan sivustaseuraajina tietenkin eli ns. puhtaasti sosiaalistamismielessä), jonka järkkäsi Päijät-Hämeen Eläinsuojeluyhdistys RY. Paikkana toimi Jokimaan raviradan suuri ellei jopa valtava hiekkaparkkipaikka. PHESY järkkää mätsäreitä aika usein, tai siltä ainakin tuntuu, kun Oulussa noita mätsäripaikkoja tylsistyneenä metsästää huomaten kerta toisensa jälkeen, että "Oulussa ei mittään, Jokimaalla taas jottain". :D 

Mätsäri-maisemia.

Koska oltiin liikenteessä ihan kahdestaan eikä täysipainoista huomiota voi millään jakaa kameran ja koiran kesken, sai Caro jäädä purkamaan verbaalista raivoaan autoon siksi aikaa, kun leikin paparazzia mätsärifiiliksiä valokuviksi tallennellen ja paikalle ehtineitä koiria ihastellen. Kun kuvia oli passeli määrä, pääsi Carokin pois autosta (oli jo aikoja sitten väsähtänyt huutamaan, hih!) ja alkoi koirahässäkän lähestyminen kera nakkien ja naksuttimen. Yllättävän hyvin meni taas kerran eli ei se viime kuun Rusko-reissu mitään turhaa haihattelua ollut: eteenpäin ollaan sen muiden koirien kyttäämisen suhteen menty - ja muutenkin. Homma sujui Jokimaalla jopa niinkin hienosti, että kaikki muille koirille haukkumisetkin jäivät tyystin pois ihan ensiminuutteja lukuun ottamatta, mikä on oikein iso "jee jee!" :) Ite asiassa eräs mätsäriin osallistunut sakemanni haukkui paikanpäällä enemmän kuin tuo meidän oma tampiomme ja sehän luonnollisesti aina piristää, kun huomaa, että muillakin on siinä käytöksessä vähän viilaamista... ;) Katseltiin lopulta sitä viimeistä kehää ehkä maksimissaan 15 metrin päässä koirista eikä meillä ollut asian suhteen mitään ongelmaa, mitä nyt allekirjoittaneen jalat meinasivat puutua karvapersuksen kuvitellessa meikäläisen olevan joku nojatuoli, jonka (jalkojen) päällä voi noin vain polleasti istuskella ihan kuin jo pelkkä kyykyssä kyhjöttäminen ei olisi kaltaiselleni rapakuntoiselle elämää suurempi urheilusuoritus...

Mutta niin, niitä kuvia. Niitä on  tarjolla taas suorastaan aivoton määrä, mutta luulenpa, että jos ette koirakuvista tykkäisi, olisitte häippässeet tämän blogin ääreltä jo aikoja sitten muille sivustoille, haha! Eli kuvia satunnaisista koirista, olkaas hyvät!

Sakemanneja oli paikalla ainakin kolme, ooh!

Nätti kuin sika pienenä!


Sama väri, eri koostumus. ;)


Ummetusta?

Yksi suuri suosikkini, joka mölisi aivan koko ajan. Varmasti 
olisi siis hyvää pataa meidän mölytoosamme kanssa. :D


Tyypillistä: muut hengaavat ja saku säheltää. x)

Irliksiä, aah!

Snakuja ja vähän muitakin.

Mää en ala.



Määkään en ala.



Tämä söpö tyyppi (bretoni? EDIT: Kyseessä ilmeisesti stabyhound) tapitti mua koko ajan. Varsinainen linssilude! (Tai sitten se tahtoi syödä mut iltapalaksi...)





Ai että, kun täti näistä nopeista niin tykkää.


Jalostuksen tuloksia. Ja pyllynreikä, joka tuijottaa.


Valtataistelua laukunvahtijalaumassa. :D

Tuo pieni. :D

PS. Tuttuun tapaan tagitettuina vain osa kuvissa esiintyvistä roduista, koska tagimerkkejä on postausta kohti rajallinen määrä.