Toukokuun viimeisen illan hämyssä, kesän ensimmäisten hyttysten inistessä ja lämpötilan viiletessä, hiipi metsän laidassa jokin pien... ei enää niin pieni ja pörröinen. Saalistaja, sehän se oli. Pian sen tiesivät nuo epäonniset hyttysetkin.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste videot. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
torstai 14. tammikuuta 2016
tiistai 12. tammikuuta 2016
Instagram-videot: Eläinten yhteiseloa
Hämäläinen, se totisesti olen. Hoksasin nimittäin vasta tuossa juuri, että Instagramiin lataamiani videoita voi upottaa myös Blogger-blogeihin tuosta noin vaan pikaisesti yhden valmiin koodirimpsun kopioimalla (paitsi, ettei videoiden keskittäminen onnistu jostain syystä ollenkaan, mutta tuo nyt on vaan pieni visuaalinen ongelma...). Kauan senkin tajuamisessa taas kesti. :D Tästä seuraa nyt kuitenkin se, että voin jakaa IG-videot helposti myös blogin puolella ja niinhän pyrin toki jatkossa mahdollisimman usein tekemään. IG:n videot voivat olla maksimissaan sen 15 sekuntia pitkiä, joten niiden katsominenkaan ei ole mikään tuntien mittainen operaatio.
Tähän ekaan IG-videopostaukseen valikoin muutaman viime viikolla kuvaamani videon, joiden yhteisenä teemana voisi pitää Daltonin sopeutumista laumamme osaksi. Kuten nähtävillä on, Caro ja Dalton ovat päässeet jo aktiiviselle kosketteluasteelle eikä Carokaan enää sätki (kovinkaan usein) pennun lähentelyjen vuoksi tajuttuaan, että pennulla on aina ihan ystävällismieliset aikeet toisin kuin niillä kissoilla, joiden kanssa Caro on tottunut elämäänsä aiemmin elämään. Dalton tykkää nuuskia Caroa usein ja leikillään läpsiäkin. Vähän se Caroa vielä jäskättää, muttei pahasti, aiemmin mainitusta syystä. :)
Pätkis nyt on sitten taas Pätkis: murina on herkässä samoin kuin pennun komentelu, mutta ei Daltonia kiinnosta. Jos se hetkeksi väistää kuultuaan murinaa, on se kohta taas uudelleen yrittämässä Pätkiksen luo, useimmiten jonkinlaiset koiruudet mielessään. :p Dalton suhtautuu Pätkiksen happamaan perusluonteeseen edelleen juuri oikealla tavalla eli osoittaa jatkuvasti, ettei piittaa moisista urputuksista karvan vertaa. Hyvä poika! Pätkistä alkaa pian tällä menolla sapettaa oikein huolella, kun tämä uusi tyyppi ei sitä muiden tavoin tottelekaan. Kuuroille korville kaikuvat sähinät, joita on huolella vuosikymmenen ajan harjoiteltu. Ennen oli kaikki paremmin, hmph!
torstai 7. tammikuuta 2016
Leikkivideoita
Olen aina toisinaan laitellut tuonne Instagramin puolelle jotain pieniä videopätkiä noiden elukoiden touhuista, sillä on niin paljon kätevämpää lisätä kuvat suoraan kännykästä sinne sen sijaan, että joutuu latailemaan niitä ensin kännystä koneelle, koneelta YouTubeen ja sitten vasta blogiin. Vaivalloista! Noh, tässä olisi silti pitkästä aikaa muutama video: Daltonin ja Pätkiksen oleilua ja oikeinkin tuoretta kuvamateriaalia tältä päivältä. :) Lisää löytyy Instan puolelta (kurkatkaa vaikka tuolta sivupalkista, jos ette omaa tiliä omista)!
perjantai 27. marraskuuta 2015
Uusi pesukone
Meille ilmaantui tänään uusi pesukone. Toisin kuin vuosikaudet uskollisesti palvellut edeltäjänsä, tämä uusi on edestä täytettävää mallia ja voitte vain arvata, että taloutemme eläinkunnan mielestä tuollainen edestä täytettävä on jotain aivan ennennäkemättömän jännittävää, omituista ja ehkä jopa suunnattoman huolestuttavaa. Jatkamme aiheesta lisää varmasti myöhemmin, mutta mielestäni tämä Pätkiksen ja pesukoneen ensikohtaamisesta kuvaamani video kiteyttää kaiken parhaiten.
( :D :D :D :D )
torstai 26. marraskuuta 2015
Tuotearvostelussa porkkana
Kyllä, porkkana. Tarkemmin sanottuna All For Paws Green Rush Jumbo -porkkana, jonka bongasin taannoin vissiin paristakin eri kissablogista ja totesin, että hittolainen, onpa siinä kyllä harvinaisen pölijä kissanlelu. Hei oikeasti, porkkana! Vaan kun siinä oli kuulemma kissanminttua ja meidän Pätkis, tuo vanha narkkari, yleensä laadukkaasta kissanmintusta innostuu (sen kerran kuussa noin viiden minuutin ajan), niin olihan tuo ostettava meille testiin. Alla olevista tuotetestausvideoista voisi päätellä, että porkkana otettiin vastaan kohtalaisen ystävällismielisesti:
Ja räsymattoaddiktiokin näytti siellä jälleen aktivoituvan, kiitos kissanminttuhöyryjen. Kuvassa näkyvä matto lojuu lattialla ihan puhtaasti Pätkiksen mattoriippuvuuden tähden, sillä eihän se nyt missään nimessä mikään nätti ole, mutta sitäkin rakkaampi kyllä.
Porkkana on ollut siis selvä menestys ja Pätkis on antanut sille runtua harva se päivä. Aktiivisemmin kuin etukäteen oletin, jos totta puhutaan! Sinniä taasen ei kiinnosta yhtään, mutta se nyt ei yllättänyt ketään, se kun ei muutenkaan noista kissanminttuhässäköistä välitä. Toisin sanoen, Karvahelvetti suosittelee porkkanaa, jos kissanminttulelut noin yleisesti ottaen innostavat. Jos eivät, niin tuskinpa sitä tekee tämäkään. :)
keskiviikko 4. marraskuuta 2015
Hepulilaatikko
Ostettiin ehkä noin vuosi takaperin jykevä arkku, joka sullottiin täyteen kaikenmoista rojua, hyvää säilytystilaa kun se oli. Jokin aika sitten arkun sijaintipaikkaa vaihdettin ja sisusta siivottiin, minkä vuoksi arkku oli tovin tyhjillään. Tuona päivänä arkku sai uuden kutsumanimen: hepulilaatikko. Videon katsottuanne ymmärrätte syyn, näin luulisin.
Nykyisin käytännössä aina, kun kaivan arkun uumenista jotain ja Pätkis sattuu hengailemaan lähellä, se havahtuu ja ilmaantuu paikalle katsomaan, josko hepulilaatikko olisi jälleen tyhjillään valmiina toimimaan totaalisen sekoamisen näyttämönä. Koska meidän piireissä ajoittaista sekoamista pidetään aivan normaalina käytöksenä ellei jopa karvahelvettiläisen perustuslaillisena oikeutena, laatikko tyhjennetään toisinaan varta vasten noita hepuleita varten. Mielestäni jokaisella tässä maailmassa tulisi olla vastaavan kaltainen hepulilaatikko, jossa voisi huoletta päästää irti patoutumistaan ja antaa mennä vaan. Tulisi tarpeeseen aika monasti, eikö vain?
PS. Lyhyempi, joskin vielä sekopäisempi video löytyy meidän Instagramistamme. Kurkatkaa toki sekin! :)
PS. Lyhyempi, joskin vielä sekopäisempi video löytyy meidän Instagramistamme. Kurkatkaa toki sekin! :)
maanantai 12. lokakuuta 2015
Mitä sunnuntaina tapahtui
Ja siinähän ne tärkeimmät tekemiset ja tunnelmat tuli jo mainittuakin. Luulisin.
tiistai 17. maaliskuuta 2015
Keväthepulointia
Oli tarkoitus laittaa näytille tuoreehkoja ulkoilukuvia viime viikolta, mutta eihän tässä nyt millään voi, kun kissojen eilinen keväthepuli kummittelee edelleen mielessä ja satuin sen osittain videollekin saamaan. Instagram-tiliämme seurailevat ovatkin jo sallittuun "instamittaan" lyhennetyn version varmasti nähneet samoin kuin Pätkiksen mattohepulivideon. Pätkis, tuo vanha kunnon mattofetisisti, ilahtui suunnattomasti saapuessamme viikonloppuna kyliltä kotiin peräti kahden uuden rullattavissa olevan maton kanssa. Ikävä kyllä nopeasti kuivuviksi mainostetut kostean tilan matot tuli hommattua koiraa varten autoon, joten tilanne vaatii pian uutta reissua IKEA:an, että saadaan Pätkikselle ihan oma painialusta. Ja Carokin hullaantui kyseisiin mattoihin, joten sekin taitaa tarvita omansa myös kotioloissa lorvimiseen, omaa petiä kun sillä ei ole. Eipähän tarvitse elikoiden ainakaan siitä valittaa, että matot loppuvat kesken. :D
Mitä tuohon kissojen leikkivideoon tulee, on aika harvinaista herkkua, jos ehtii moista kuvailemaan. Tyypithän eivät hirveän usein keskenään leiki ja ne vähäisetkin hipat kestävät enimmillään vain muutamia minuutteja. Tilanteen kehittymistä avitti eilen ystävämme Nälkä. Koska kissat syövät nykyään eri ruokaa, ei ruokaa voi olla vapaasti tarjolla aivan koko aikaa. Omasta mielestään aina nälkäiseen Pätkikseen tämä vaikuttaa lisääntyneenä aktiivisuutena ja leikkisyytenä (päivät eivät kulu aamusta iltaan ja illasta aamuun vain nukkuen), Sinniin taasen puheliaisuutena, viherkasvien naposteluna ja raivostuttavuuksiin asti kasvavana hellyydenkipeytenä aivan kuin se ei olisi ylikorostuneen hellyydenkipeä jo valmiiksi. Se vaan, että mukamas nälkäisenä pusketaan jo koiraakin. ;) Joka tapauksessa omasta mielestään liian harvoin ruokitut katit ovat pirteämpiä kuin ennen, ottavat toisiinsa totuttua enemmän kontaktia ja niin, saattavat jopa hepuloida yhdessä silloin tällöin. Laitetaan tämä nälän lisäksi myös kevään myötä lisääntyneen valon piikkiin, aktiivisuustaso kun tuntuu näinä aikoina nousevan yhdellä jos toisellakin!
tiistai 3. maaliskuuta 2015
Musiikkia kissalle
Väittivät tuolla netissä, että kun kissalle soittaa rauhallista, oikein erityisesti juuri kissoille suunnattua pianomusiikkia, se rentoutuu. Tokihan kokeilimme.
"Rentoutuminen", "halvaantuminen"...mitä näitä synonyymejä nyt olikaan? ;) Pätkiksen alkureaktio vastasi hihityttävän paljon muutamia kommentteja, joita YouTuben musiikkitallenne oli kerännyt: eipähän tarvinnut minuuttiakaan videon äänimaailmaa kuunnella, kun lattialla lorvaillut kissa jo hyppäsi viereen sohvalle alkaen kehrätä ja näyttäen niin maan perusteellisen hellyydenkipeältä kuin nyt Pätkiksen kaltainen "ei mikään sylikissa" vaan voi näyttää. Sama toistui toisellakin kertaa, joten mistään sattumasta ei varmastikaan voinut olla kyse. Pianomusiikki on Pätkiksen mielestä niin IN! Mitä tulee Sinniin, ei mainittavia reaktioita nähty, joten ne ovat sitten erilaiset taiteenlajit, jotka Sinniä viihdyttävät.
Vaan eipä tuo Pätkiksen mieltymys pianomusiikkiin loppupeleissä mikään valtaisa yllätys ollut. Unohtunut fakta kai lähinnä. Nimittäin jo vuosikausia sitten Karvahelvetin isännän melkoisen ahkerasti soinut kosketinsoitin aiheutti Pätkiksessä usein palavan tarpeen soittimen äärelle hakeutumiseen. Lähellekään samaan tunnelmaan eivät nykyisellään kotosalla soivat kitarat kattia johdata, mutta aina silloin tällöin nekin - erityisesti akustinen - karvaisia kuuloelimiä hurmaavat.
Aivan oma tarinansa on ihanan kamala huuliharppu. Siitä on kerrottava tarkemmin joku toinen kerta ja oikein videon kera, se kun ei nimittäin olekaan enää pelkkä Pätkis, joka huuliharpun ääneen reagoi. :p
maanantai 16. helmikuuta 2015
Vuorikiipeilijä
Helmikuu(kin) on näköjään kuukausi, jolloin riittää sutinaa enemmän kuin omiksi tarpeiksi, joten ahkerasta postailutahdista voi vain haaveilla. Juttuja piisaisi kyllä, joten tällä viikolla teen parhaani, että ainakin ne tärkeimmät aiheet, mukaan lukien Caron synttärit, tulisivat käsitellyiksi. :)
Eilisen päivän teemana oli perheretkeily, jonka yhtenä osuutena eräs meistä harjoitti vuorikiipeilyä:
Kovasti minä kyllä koitin ohjeistaa, ettei sen heppapallon vieminen "rotkon" reunalle ole välttämättä mikään maailman viisain idea, mutta itepä tuo valinnoistaan päätti. Kahdesti sitä palloa tuolta aivan pohjalta asti koiruusvoimin haettiin ja pari kertaa vähän ylempää rinteestä, jälkimmäisestä kiitos kohteliaasti sijoittuneiden kasvustojen. Kyllä sai pallo sen verran antaumuksella suoritettua kurinpalautusta mäen päällä viimeisen urakan jälkeen, että taisi poikaa kohtalaisesti ketuttaa tuo hakeminen. En kyllä yhtään ihmettele, tältä isäntäväeltä kun meinasi loppua puhti jo tasamaan umpihangessa uusia polkuja tehdessä. :p
torstai 26. kesäkuuta 2014
Vaikeat aamut
Ne on nuo aamut välillä vähän vaikeita itse kullekin. Tässä tuoreita vaikeuksia tältä aamulta à la Pätkis.
tiistai 24. kesäkuuta 2014
Heppapalloilijat
Aivot lomalla ja korvien väli kunnossa x 2:
Tuo heppapallo on muuten aika jees hankinta, joskin me kerrostalolaisina joudumme lainaamaan toisten pihoja aina, kun tekee mieli hillittömästi sattumanvaraisiin suuntiin sinkoilevan pallon kanssa telmiä (talvella käy tietysti järven jääkin). Ei ole ihan sisätilalelu tuo, kun toisinaan tuntuu, ettei pihakaan meinaa riittää: usein on vähintään Kalle turvallaan, kun ei hoksaa väärään suuntaan pompannutta palloa varoa. :p Caro jaksaa nujuuttaa palloaan tuntikaupalla ja nyt menneenä juhannuksena myös Kalle alkoi päästä jyvälle siitä, että pallon kanssa voisi vetäistä vaikkapa pienet painisessiot. Ehkä saan senkin kömpelön hassuuden videolle joku kaunis päivä.
Ärripurri ja Ilopilleri
Hauskimmat hippaleikkihetket odottavat vielä videoimistaan, sillä eihän se kännykamera ole koskaan hollilla silloin kun sitä erityisesti tarvittaisiin, mutta kyllä kai näistä parista pätkästä hoksaa, että armottomalla mielistelyllä ja ninjamaisella liikehdinnällä ne pahimmatkin ärripurrit lopulta kesytetään. ;)
PS. Mä niiiiiiin haluan samat lääkkeet, mitä tuo Kalle käyttää...
torstai 29. toukokuuta 2014
Sadepäivänä
Monen monta päivää on jo vietetty sisällä navakalta tuulelta ja sateelta suojassa sen sijaan, että oltaisiin lekoteltu vähintäänkin parvekkeella auringon lämmössä. Vähän meinaa yhtä sun toista naamaa kurttuun vetää, mutta eipä auta kitistä, se kun ei ihanaa hellettä takaisin tuo. Näin ollen me vaan ollaan ja köllitään kivempia kelejä odotellen (huomiseksi luvattiin taas vähän parempaa, jee!), mitä nyt isäntäväki joutuu koiruuden kanssa pihalle aina välillä uhrautumaan. Koiruus onkin talouden ainoa tyyppi, jolle sadesää on se ja sama, kunhan vaan pihalle hillumaan pääsee. Kotona se kantaa käytännössä koko lelulaatikko(je)nsa sisällön isäntäväen jalkojen juureen "lievästi" jostain tympääntymisen tapaisesta vihjaillen (tällä hetkellä kyseisessä näytille tuodussa kasassa näyttäisi olevan apina, patukka, hai, renkula, frisbee ja köysi) samaan aikaan, kun Sinni kuluttaa päiväänsä kököttäen epäsosiaalisena uudessa lempipaikassaan sängyn alla (hyvä, jos kattia nykyään edes ruoka-aikana näkee, niin kiva se uusi piilopaikka on) ja Pätkis milloin missäkin naama rutussa märisten ja kieriskellen - siis aivan kuten emäntäkin.
tiistai 27. toukokuuta 2014
Kummallisia mulipäitä
Sukulaiskoirista on tullut kesän kunniaksi ehtaa mulipääsakkia. Kallen kaali on "virallisen" trimmauksen jäljiltä kuin pieni pyöreä kuula (Kekkonenkin kääntyilee aivan varmasti kateellisena haudassaan, niin komeasti kiiltelevä kuula se on) eikä se Leksankaan pitkä nokka "epävirallisen" trimmauksen seurauksena ilmennyttä vaikuttavaa mulipääefektiä häivytä. Oli miten oli, Kalle näyttää nyt helposti tunnistettavalta cockerilta ja Leksa... Noh, Leksa on Leksa, tuo hämmentyneitä katseita puoleensa vetävä velton vikkelä kesämies. Kesämies, joka ei muuten pahemmin paikkojaan piilottele, vaikka välillä ehkä syytä olisi (pahoittelen siis jo etukäteen traumoja, joita alla olevia videoita katsoessanne tulette saamaan. Itepä klikkailette kaikkia epämääräisiä videoita pitkin nettiä, vaikka äiti/opettaja/nettipoliisi taatusti on moisista teitä varoittanut, niih!).
Jos joku joskus kysyisi millainen koira cockeri on, näyttäisin tyypille tämän
videon. ;) Jos joku kysyisi samaa borzoista, etsisin ehkä jonkun toisen...
Epäilyttävää, niiiiiiiiiiiin epäilyttävää.
Heinikossa ollaan vaan ja hengaillaan.
Caron mielestä Leksa on uudessa lookissaan lähes pelkästään epäilyttävä. Ei mitään muuta. Se kyllä haisee etäisen tutulta, mutta näyttää täysin käsittämättömältä yhdistelmältä pelkkää kuonoa, raajaa, piiskahäntää ja pall...pall...pallohkon muotoista päälakea. Pakko on sellaista ilmestystä kyräillä, kun luonto niin sanoo. Ehkä se joku päivä lakkaa sanomasta niin, mutta siihen asti luontoa on kyllä tarkasti kuunneltava.
PS. Otan muuten kommenttivalvonnan pois tämän postauksen myötä (ainakin toistaiseksi olkoot näin), koska luonto sanoo myös silleesti. Älkää ihmetelkö, jos tilanne yllättäen joskus muuttuu.
perjantai 9. toukokuuta 2014
Mitä voi tehdä sadepäivänä?
Voi esimerkiksi:
1. Piiloutua rojukassiin mököttämään
2. Olla hapan ja/tai haaveilla ulkona olemisesta hengailemalla
parvekkeelta sateensuojaan tuodussa telineessä
3. Syödä yli oman tarpeensa
4. Saada hepulikohtauksen
PS. Meillä siivottiin eilen. Hyöty moisesta on todella suuri näin karvanlähtöaikana, kuten kissatelineestäkin näkee. ;) Isäntäväki arvostaa, todella.
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Lintubongarit
Tuplapostauspäivä, oho sentäs! Mutta minkäs teet, kun niin kauheasti juttuja rästissä ja kerrankin jopa aikaa niihin juttuihin perehtyä. (Ja tarpeeksi hämärää, jotta ihmiset, jotka eivät ole vieläkään saaneet ripustettua niitä pimennysverhoja ikkunaan, näkevät näytöltään muutakin kuin sen oman epäilyttävän naamansa...)
Niin, asiaan. Lintubongareita on monenlaisia. On olemassa niitä säälittäviä tekniikan orjia, jotka yrittävät bongailla lintuja tilanteeseen nähden aivan liian lyhyen putken kanssa...
Esimerkkitapaus #1
(tunnetaan myös nimellä "Onkohan se kurki vai kärpänen, hmm?")
...kuin myös niitä, joilla riittää laitteistossaan zoomia just eikä melkein tarpeeksi ihan omasta takaa.
(tunnetaan myös nimellä "Usko pois, kohta sun pyrstösulkas pölähtää!")
Addiktin retkahdus
Se oli kuivilla koko talven. Koko pitkän talven se teki kaikkea muuta ja tuntui nauttivan elämästään ilman minkäänlaisia vieroitusoireita, mutta Pohjanmaan mökillä se retkahdus viimein tapahtui. Addikti antoi periksi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, ensimmäisenä periksi antoi ohut rantajää addiktin alla. Monta kertaa. Kun ei kerrasta saati toisesta uskottu puhumattakaan sanallisista varoituksista. Liekö se oli vain hauskaa, se kyseenalainen leikki heikoilla jäillä. Kokeilu, että "joko nyt, joko NYT voisi jo retkahtaa?" Joten niinpä se lopulta taas alkoi...
...UIMAKAUSI!
Mökillä
Ensin se oli vain...
...pientä koittelua.
Kunnes!
Eka virallinen uimakerta ilman sitä jäihin putoamista. Kuten näette, ei niitä jäitä
kyllä enää ollutkaan, kiitos sen ahkeran putoilun kiihdyttämän sulamisvauhdin. ;)
Kotinurkissa tällä viikolla:
Addikti onnellisena addiktionsa äärellä.
torstai 24. huhtikuuta 2014
Ei tule pojastamme lintukoiraa, ei...
Mulla olisi teille yksi video. Eräänä harmaana aamuna tuossa viime viikolla tuli koiruus tökkimään isäntää, että ulos pitäisi päästä. No isäntähän lähti, koska tokihan oli syytä olettaa, että koiruudella olisi jokin isompikin hätä, kun jo kahdeksan maissa nukkujia pihalle hätyyttelee, meillä kun nuo aamulenkit suoritetaan normaalisti myöhäisempään ajankohtaan. Vaan kilin vi...llasukat sillä mikään hätä ollut. Tylsää vain. Ulkoiluseuraa vailla. Istui ahterillaan mättäällä vienosti pallon suuntaan vilkuillen ilman pienintäkään takajalannostolihaksen värähtelyä. Nooh, kun nyt kerran ulkona olivat, niin päättivät kävellä mökin rantaan ennen takaisin nukkumaan paluuta, mutta nukkumahommien sijaan oltiinkin pian koko lauman voimin rannassa kuhisemassa. Joutsenia, siellä oli iso kasa joutsenia!
Jos Carolta kysyttäisiin näin jälkikäteen, että mitä siellä rannassa oli, niin epäilemättä tyyppi silmiäänkään räpäyttämättä vastaisi, jotta siellä oli "yks mahottoman upea rantamutaan jumahtanu keppi, jota mää en millään, en sitte MILLÄÄN saanu sieltä pois. Ai saamari, että vieläki nii törkeesti harmittaaaaaa!" Kysyttäessä mielipidettä paikalla olleista joutsenista saisimme kuulla erittäin epäileväisellä äänellä lausutun vastakysymyksen: "Ai mitkä joutsenet?"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)