Turpa lumessa

Olettekos mahdollisesti kaivanneet talvisia koirakuvia? No mutta ei se mitään, tässä niitä tulee silti! ;) Oli tuossa vähän vaihtelevat kuvausolosuhteet oikukkaiden pilvien takia, mutta ei nyt anneta asian häiritä. Hämärään menoonhan tämän blogin lukijakunta on jo varmasti tottunut...

Carohan se suorastaan sekosi onnesta päästyään tänään pitkästä aikaa kunnon umpihankeen hillumaan. On meinaan ollut viime aikoina vähän nihkeää tuo kivoissa paikoissa lenkkeily (ja niihin "kivoihin" ei tosiaan mitään ankeita pyöräteitä lasketa, pthyi!), kun on pitänyt varoa ensin haavaa kannuksen nurkilla ja sen jälkeen kannusta itteään, josta koira meni ilmeisesti nyysäämään ihon rikki haavaa putsaillessaan. Eikä varmaan auttanut yhtään, kun törmättiin eräällä lenkillä Nitaankin ja pieneksi hippapainiksihan se lipsahti, hups...

No joo, eihän se kannus ole terve vieläkään eli kaljuhkon punertavalta näyttää, mutta eipä ole kauaa kuosissa Caroluksen korvien välikään, ellei se pääse vähän riehkaamaan (riehkaamisen puutteesta seuraa "lieviä" henkisiä ja ehkä jopa fyysisiäkin oireita myös lauman ihmisille, sattuneesta etäisesti ylienergisyyteen viittaavasta mm. käsivartta venyttävästä syystä...), joten tänään me tehtiin kunnon umpihankivaellus tuonne...noh, umpihankeen. 

Ja tulipahan se hangessa pörnystäminen ja sukeltelu tarpeeseen! Koiruus on vetänyt tuhteja hirsiä koko lopun päivän sen jälkeen, kun me reissusta iltapäivästä kotiuduttiin. Ruoan sentään himolla kupuunsa veteli (vähemmästäkin ahertamisesta se nälkä tulee, ainakin emännälle...), mutta muuhun ei ole puhtia sitten riittänytkään.

Saa nyt nähdä milloin lähdetään uudelleen. Kelithän ovat täydelliset ja Nanaltakin yksi treffipyyntö korvan takana, mutta kun tuo saamarin liikavarvasvärkki on mitä on, niin eipä sen kanssa paljon kavereiden naamoja lähietäisyydeltä katsella. 

Ei nyt kuitenkaan pidä liikoja valitella, sillä monella on isot vaivat kiusana, meillä sentään vain pelkkä hassu kolottava varvas (jota koira ite ei oikeastaan edes huomaa, hah!). Ai niin ja postausaiheitakin vino pino, onhan Caron joululahjatkin vielä kokonaan esittelemättä! Eiköhän nekin ennen helmikuuta ehditä esitellä, eh... :D Uusi ruskea "joululahja"-verukkeella ostettu niittipanta kyllä näissäkin kuvissa jo vilahtaa, vaan tokkopa siitä mitään tolkkua ottaa...

Maistuuko Pätkis?

Tämän blogin kirjoittajan aivotoiminta on tällä hetkellä lähes yhtä jumissa kuin läppärinsä. Ensimmäisen ongelman pääsyynä lienee liiallinen Skyrim-pelin pelailu (kun blondi pelaa aivokapasiteettiinsa nähden aivan liian monimutkaista roolipeliä, niin ei tosissaan hyvä heilu!), toisen taasen aivan liian monta valokuvaa ja videota survottuna yhden pienen koneraukan uumeniin. 

Pari tuoretta, joskin hämärässä näpsäistyä kuvaa Pätkiksestä sain kuitenkin juuri suurella ähinällä blogiin lisättyä, mitä nyt kone piti kertaalleen siinä välissä uudelleen käynnistellä... Sääli, ettei aivojen uudelleen käynnistys onnistukaan ihan noin sukkelaan, joten niitä tätä juttua monimutkaisempia blogipostauksia joudutte ehkä vielä hetken aikaa odottelemaan. :p

Mottipää

Juuri kun luulin, ettei koiramme voisi näyttää yhtään hölmömmältä kuin se jo ennestään näyttää, löysin uudesta kamerastani kalansilmäefektin:

Voi pyhä isä tuota kuonoa ja kolmiokorvia. :D Iso päähän sillä oikeastikin on, muttei nyt sentään aivan noin iso... 

Ai niin, oli mulla teille uusi hidastettu videokin. Olisi useampikin, ellei nettimme upload-nopeus olisi sen verran nihkeä, että parin minuutin videon lataamisessa YouTubeen kestää pieni ikuisuus. Hmph. Saattekin siis vain yhden uuden pätkän tällä kertaa. Lisää sitten toiste. Tämänkertaisessa tapetaan joka tapauksessa viatonta puuta.

Tapahtumarikas vuodenvaihde

Oulussa ollaan taas ja uuden vuoden aatostakin ehjin nahoin selvitty. Jänskätti pikkuisen etukäteen ottaako Carolus nuo naapuruston pommitukset yhtä rennon letkeästi, mitä vuosi sitten, vaan eipä ollut tutinoista tietoakaan. Isännän kertoman mukaan siinä kymmenen pintaan illalla suoritetulla iltalenkillä koiruus oli vaan huuli pyöreänä toljottanut näköetäisyydeltä ammutun raketin nousua taivaalle, minkä jälkeen nokka iskeytyi taas himolla hajujen perässä lumihankeen aivan kuin moiset kovaääniset valoilmiöt olisivat jokapäiväinen näky näillä main. Tai noh, ehkä ne ovatkin, siellä koiran korvien välissä... Selittäisi ainakin monta asiaa. :D 

Myös Sinni ja Pätkis ottivat vuoden vaihteen juhlallisuudet sen ihmeemmittä reaktioitta, mitä nyt Pätkis vähän pahasti avonaista ovea sillä aikaa mulkoili, kun me Sinnin kanssa käytiin oikein parvekkeella asti niitä poksuja tuijottamassa. Pätkis, aina päästävä paheksumaan jotain edes vähäsen...

Lumiturpa.

Joulupukki teki muuten melkoisen tempun ja lahjoi meikäläistä uudella hillittömän hienolla Canon PowerShot SX220 HS -pokkarikameralla! On se melkoinen epeli. Nyt saadaan halutessamme oikein HD-laatuista videotakin sen vanhan keltaisen ja suhisevan sutun sijaan. Tietystihän ensitestit kuvausvälineistölle kuuluu suorittaa hämärässä, joten näinhän me sitten uuden vuoden päivän kunniaksi tehtiinkin. Tässäpä (ei HD-laatuinen) näyte hieman hitaalla käyvän koiran lumileikeistä.

(Muistakaa klikata päälle tuosta se paras katselulaatu!)

Tuosta hidastusvideosta tulee kyllä uusi hittijuttu meidän piireissä, niin villeiltä hidastetusta liikkuvat elikot näyttävät. :p Pitää videoida ensi viikolla kissojakin tuolla samaisella teemalla samoin kuin koiraa paremmassa valaistuksessa. Caron kanssa ei tosin lumille riehumaan heti uudelleen lähdetä, sillä mokoma oli onnistunut loukkaamaan jalkaansa etutassun kannuksen vierestä ja siinä onkin nyt sitten hieno viilto paranneltavana, kiitos ehkä kiven tai lasinsirun... Onneksi ei sattunut tassun pohjaan eli ontua ei tarvitse. Ja aivan kuin tuossa ei olisi jo tarpeeksi, niin tänään lenkille lähtiessämme koira juoksi pää edellä suoraan päin eteisen kaapin ovea isännän avatessa kyseisen oven juuri ratkaisevasti väärään aikaan koiran yrittäessä juosta isännän ja kaapin välistä. :D Niin on sitten pöljällä toisessa silmäkulmassakin punainen patti... Ei kyllä voi enää muuta kuin nauraa tuolle koheltajalle ja sille lupaavalle tavalle, jolla meillä tämä vuosi 2012 aloitettiin. :D Kohti uusia kolhuja, siis!