torstai 10. joulukuuta 2015

Pennun sosiaalistamista ja laumaan sopeutumista

Note to self: älä koskaan hommaa tummaa pentua pimeimpään vuodenaikaan, jos mielit saada pentuajoista hyvälaatuisia kuvia. 

Oikeasti, riemastuttavan hirveää on tämä kuvaamistouhu nyt, vaikka käytettävissä on ihan asiallinen salama ja kaikki. Tumma pentu, pimeys, kattovaloton olohuone ja musta sohva ovat sellainen yhdistelmä, että oksat pois. Huh ja puuh, mutta näillä mennään! Kuvalaatua suurempi huolenaihe on silti se, ettei tule astuttua tai istuttua täydellisesti varjoihin maastoutuvan pennun päälle, sillä ei tuota tyyppiä huomaa ei sitten millään, jos se asettautuu vasten tummaa taustaa kuten esim. nyt nukkuessaan vieressäni mustalla sohvalla. :p


Kärrynpyöräeläin. Joo, on siellä eläin, jossain!










Tänään ajattelin kirjoitella sosiaalistamisasioista. Olen vakaasti päättänyt, että Daltonista kasvaa rohkea ja avoin kissa, jonka voi ottaa matkaan mukaan minne vain ikinä keksii lähteä ja joka suhtautuu uusiin asioihin tyynenä. Lähtökohdat tavoitteen saavuttamiselle ovat enemmän kuin lupaavat, mutta toki tuota hienoa luonnetta on tuettava ja innostettava. Ollaan pyritty esittelemään Daltonille joka päivä jotain sellaisia uusia juttuja, joita se ei todennäköisesti ole ennen nähnyt ja kokenut ollenkaan tai on saanut vain yksittäisiä kokemuksia.









Tähän mennessä koettua (tai ainakin osa siitä):


Robotti-imuri

Meillä on pari Roomba-merkkistä robotti-imuria, jotka surruuttelevat pitkin Karvahelvetin lattioita lähes joka päivä. Hirveän kätevää taloudessa, jossa piisaa karvaa, muttei innokkaita siivoajia. :p Dalton tutustui robotteihin ensi kerran tänään ja piti niitä kutkuttavan kiinnostavina. Välillä se seuraili robotteja kauempaa, välillä kulki niiden perässä ja toisinaan pyrähti häntä pystyssä karkuun aivan kuin kesken hippaleikin. :p


Sauna

Eilen tutustuttiin saunaan iltasaunan yhteydessä. Dalton sai luonnollisesti ihan ite päättää tuleeko mukaan lauteille vai ei. Pitkän harkinnan jälkeen se tuli toviksi alimmalle jakkaralle ihmettelemään, mutta siitä korkeammalle ei ollut hinkua. Suurin osa saunomisajasta sujui kylppärin puolella.


Kynttilät

Meillä poltellaan kynttilöitä käytännössä joka ilta pimeähköinä vuodenaikoina. Dalton koki yhtenä iltana suurta tarvetta tuikkujen nuuskimiseen ja yllättävää kyllä, se liekki oli kuin olikin aika kuuma. Kolmet eri vierekkäin sijainneet tuikut se ehti yhden illan aikana nuuskia läpi ennen kuin uskoi, että hittolainen, ne on KAIKKI yhtä kuumia. :D Sen jälkeen ei olla tuikkuja nuuskittu. 




Auto

Autohan on tietysti tuttu jo eikä matkustaminen autossa tunnu aiheuttavan muita reaktioita kuin akuutin uneen vaipumisen. :p Rentoon matkantekoon kannustaen otimme Daltonin silti eilen mukaan, kun kävimme kaupassa ja käytimme Caron samalla kerralla metsässä heppapalloilemassa.




Metsä

Toiveissani on valjaissa ulkoileva Dalton, joten sopivien valjaiden löytymistä odotellessa kävimme jo kurkkaamassa, miltä meininki metsässä oikein vaikuttaa. Samalla pentu pääsi näkemään Caron luonnollisimmassa olomuodossaan: pallohulluna vapaana hilluen. ;) Reissumme ei ollut pituudella pilattu, koska ollaan isännän kanssa kumpainenkin kipeänä jo toista viikkoa, mutta tulipahan nyt näytettyä Daltonille hieman erilaisempaa maisemaa ja Carokin pääsi purkamaan patoutumiaan mieluisimmalla mahdollisella tavalla.




Uusi ruoka

Tarkoituksena on syöttää talouden kaikille kissoille samaa ruokaa, mutta vasta sitten, kun pentu on asettunut taloksi. Koska pentu on tottunut syömään lähinnä Royal Caninin Maine coon -ruokaa ja Latzia, saa se niitä täällä meilläkin näin alkuvaiheessa. Ollaan kuitenkin jo ujutettu sekaan pienet määrät Almo Naturen kanaa (märkäruoka) ja kuivaruokaahan kissat vetävät kilpaa ristiin, joten tarjolla on myös Almo Naturen kalkkunaraksuja. Kaikki tuntuu uppoavan samalla suurella ruokahalulla. :) Meillä on ollut tapana syöttää useita eri ruokia eli vähän sen mukaan mitä sattuu olemaan tarjouksessa tai mikä on joskus hyväksi todettu (joku viljaton/vähäviljainen ja lihapitoinen se yleensä on), joten Dalton saa jatkaa ruokavalionsa laajentamista sitä mukaa, kun uutta ruokaa taloon kannetaan. Oppiipahan olemaan nirsoilematta.








Sitten vielä pari sanaa laumaan sopeutumisesta. 

Ensimmäisenä tärkein juttu: Dalton ja Sinni nuuskivat tänään toisiaan eli nyt on sitten nuuskittu läpi kaikki Karvahelvetin tyypit! :) Tämä vaikein tapaus hoitui siten, että Daltonin ollessa sylissäni käppäiltiin katselemaan olohuoneen ikkunasta ja samaisen ikkunan äärellä olevassa kissatelineessä hengaili uteliaan oloinen Sinni. Astelin lähemmäs ja niin ne tyypit sitten kurottivat nuuskaisemaan toistensa neniä - ilman sähinöitä. :) 

Sinni on ollut tänään tosi leikkisällä ja hepuloivalla tuulella seurailtuaan sivusta Daltonin leikkejä, joten alkaapa vaan sekin viimein rentoutua oikein kunnolla. Vaikuttaa siltä, että Sinni ja Pätkis ovat saaneet ison osan vuosien varrella kadottamaansa aktiivisuutta takaisin, kun joukossa on pakkaa sekoittava, leikkisästi käyttäytyvä kakara, jota ei selvästikään ole mitään syytä pelätä. Välillä on edelleen sähistävä puolin ja toisin, mutta edistytty on taas yhdessäkin vuorokaudessa huimasti.

Viime yö vietettiin muuten niin, että seuraa kaipaillut Pätkis yöpyi kanssamme makkarissa Sinniltä ja Carolta suljetun portin takana. Dalton nukkui tuttuun tapaansa tyynyni vieressä tekokarvaisella koristetyynyllä, Pätkis taasen sängyn jalkopäässä myöskin itelleen tutussa paikassa. Sinni ei viihdy makkarissa öisin muutenkaan ja Caron oli hyvä pysyä poissa, jotta Dalton sai varmasti unirauhan.

Sellaista tällä kertaa! :)


Kakkaa ja kissakemiaa

Ilmoitusluontoinen Dalton-uutinen heti tähän alkuun: ensimmäinen kakka uudessa kodissa on tosiasia! 

Mitäh? Eikös tuo nyt ole aina se tärkein uutinen, joka pitää sosiaaliseen mediaan ilmoittaa, kun uusi vauva on kotiutunut? Ai ei vai? Noh, oli miten oli. Jouduimme odottamaan tuota jännittävää ekaa pentukakkaa lähes puolitoista vuorokautta kotiutumisen jälkeen, vaikka makkarissa - tuossa Daltonin turvahuoneessa - on oma vessa ja kaikki. Eka kakkahan ei toki tullut sinne omaan vessaan, vaan ilahduttavasti vain noin 10 minuuttia aiemmin Daltonin avustuksella vaihdetulle pussilakanalle. :D Eihän siinä voinut kuin nauraa tapahtuneelle ja vaihtaa jälleen uusi pussilakana. x) Tänään kakka osuikin sitten jo kissanvessaan, joskaan ei vieläkään omaan, vaan siihen alkuperäiseen, joka oli kipeästi pelletinvaihtoa vailla eli melkein pelkkää purua pullollaan. Tyypillistä. Pätkis auttoi sitten myöhemmin korjaamaan tapahtuneen vääryyden marssien kakalle pennun siistiin vessaan. ;)








Piti kertoilla myös kissojen välisestä kemiasta. Kuten aiemmin sanottua, Sinni oli ensimmäisenä iltana aivan toivottoman utelias ja innokas vakoilemaan Daltonia makkarin portin läpi. Kuitenkin heti tiistaina, kun Dalton alkoi tutustua muuhunkin asuntoon, iski Sinnille todellinen ahdistus. Enpä muista nähneeni sitä ikinä yhtä silmät lautasina ja täydellisen jähmettyneenä kuin Daltonin häärätessä lähimaastossa. Sinnin kissamaisen saalistajaluonteen ja arkuuden tuntien oli välttämätöntä vahtia, ettei se ykskaks syöksyisi Daltonin kimppuun aiheuttaen turhaa säikähdystä. Näin aikaisessa vaiheessa se voisi aiheuttaa enemmänkin hallaa jatkon kannalta tai niin ainakin kuvittelisin. Yhden kerran (tiistaina) Sinni sitten teki hyökkäyksensä, mutta isäntäpäs ehtikin napata sitä takajalasta kiinni ja yhteentörmäykseltä vältyttiin eikä kukaan osunut keneenkään saati jäänyt muistelemaan tapausta pahalla. 

Keskiviikko sujui jo huomattavasti vapautuneemmissa merkeissä ja Sinni alkoi selvästi rentoutua saatuaan katsella pennun touhuiluja omassa rauhassaan sivummalla omavalintaisessa paikassa. Dalton kävi aina välillä lähistöllä yrittämässä lähempää tutustumista, mutta vielä se haaveeksi jäi.




Pätkis otti Daltonin vastaan aivan toisella tavalla heti toisesta päivästä lähtien. Se on aina toiminut vieraiden eläinten kanssa samoin: jos vastapuoli on pelkästään päällekäyvä, Pätkis pelkää ja sähisee, mutta jos toinen kunnioittaa Pätkiksen koskemattomuutta tai jopa arastelee, lähtee Pätkis hyvin pian tutustumislinjalle. Meidän onneksemme Dalton ei ole mikään ylivilli kiusankappale, joten eipä mennyt aikaakaan, kun Pätkis alkoi seurailla pennun reittejä nuuskien kaikki paikat, joissa näki pennun hengailleen. Ja sittenhän siinä satuttiin aina välillä vähän turhan yllättäen nokikkain, mistä seurasi epävarmaa varoittelusähinää puolin ja toisin. Eihän sitä voi mitenkään myöntää, että toisen olemus kiinnostaa ja tutustuminenkin voisi tulla kuuloon lähiaikoina. Tänään tapahtui sitten se läpimurto, jota en todellakaan osannut odottaa näin pian: Dalton ja Pätkis kohtasivat portilla ja varovaisesti nuuskaisivat toistensa neniä. :p Ei sähinää, ei mitään. Mahtava homma! Illalla nähtiin jopa sekin, että sekä Dalton, Pätkis että Caro makoilivat kaikki samaan aikaan sängyllä kaikessa rauhassa. Kyllä ne vaan jaksavat välillä yllättää, nuo eläimet.








Caro jatkaa edelleen Daltonin vahtimista ja yrittäisi vähän väliä (eli koko hiivatin ajan...) kissan iholle tutustumaan, ellei ihminen käskisi hiiteen siitä härkkimästä. Joku tolkku nyt siinäkin, kuinka usein on soveliasta tunkea sitä nokkaansa toisen naamaan varsinkin, kun Dalton yleensä sähisee hiljaa pieneksi vinkiksi. :p Ketään tuo kissanpenikka ei tunnu silti pelkäävän, eli aina jos jotkut tilanteet ahdistavat, niistä toivutaan hyvin ja unohdetaan koko homma muutamassa minuutissa. Juuri samaa asennetta olen monesti Sinnille ja Pätkikselle toivonut, mutta eipä ole koulutus tulosta mainittavasti tuottanut. Liekö sitten jäänyt pentuaikojen sosiaalistus aivan vaiheeseen. Mene ja tiedä, kun ei olla niitä aikoja nähty.
















Yhteenvetona viime päivistä: Daltonin sopeutuminen laumamme osaksi on sujunut huomattavasti odotettua nopeammin ja vaivattomammin. :) Suuri kiitos tästä kuuluu varmasti kasvattajalle, joka teki iiiison pohjatyön sosiaalistaakseen ja totuttaakseen Daltonin erilaisiin tyyppeihin, ääniin ja tapahtumiin. Ja varsinkin koiriin, sillä tungettelevaan Caroon tutustuessa ei varmasti ole haittaa, kun on kasvanut neljän koiran keskellä ja ymmärtää, että koirat nyt vaan ovat kaikin puolin vähän erilaisia kuin esim. ne omat kissasisarukset. :p


keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Dalton

Niin, nyt se on viimein julkista: meillä on uusi perheenjäsen nimeltä (Bronx-Gatos) Dalton! :) Hän on 12-viikkoinen maine coon -poikapentu, jonka haimme eilen kotiin tuolta suuuuuuresta maailmasta, Helsingistä. Ensi kerran tapasimme toissaviikonloppuna, joten emme joutuneet odottamaan tyypin luovutusikäistymistä mahdottoman pitkään, mutta voitte kuulkaas arvata, että tuskaisen pitkältä tuntui se hieman yli viikkokin, kun tiesi, että pitkäaikainen haave omasta maine coon -pojasta oli viimein hilkulla toteutua. :p Laittelen teille muutamia kuvia tuosta ensitapaamisesta myöhemmin, sillä nyt tekee mieli päästä heti itse asiaan: nimittäin kotiutumispuuhiin!


Luovutuspäivä

Matkamme Helsingistä Hollolaan toteutettiin alkuillasta eikä meillä ollut sen suhteen yhtään mitään ongelmaa, ellei sellaista pikkujuttua kuin ykskaks pimeällä moottoritiellä palamaan syttynyttä auton öljyvaloa lasketa. Hups! :D Onneksemme emme olleet missään hornan tuutissa, joten piipahdettuamme Mäntsälässä pikku öljyostoksilla saatoimme jatkaa matkaamme turvallisin mielin ilman ylimääräisiä valomerkkejä. Toruvia äänimerkkejä sen sijaan kuultiin taukopaikalla, sillä kopassa matkustajan mielestä oli kerrassaan törkeää poiketa johonkin kauppaan kesken sutjakasti sujuneen matkan ja jättää yksi porukasta autoon aivan yksin muita odottamaan! Noin muutoin tämä matkustaja oli aivan hiljaa ja rauhallinen vetäen hirsiä melkein koko ajan. Hieman ennen kotia isäntä piipahti vielä ruokakauppaan ja se aika me hyödynnettiin pällistelemällä auton ikkunan läpi kaupan parkkipaikan kuhinaa, Dalton viilipyttymäisesti sylissäni uusia maisemia ihmetellen.


Tässä sitä ny sitte ollaan, vissiinki.


Tää on NIIN väärin.


Elokuvailta.


Maailman parhaan unilelun, hylkeen, kanssa uni maistuu!


Zzzzzzzz...


Kotiin päästyämme laskin kantokopan eteisen lattialle ja samantien oli Caro siinä koppaa kiertämässä ja nokallaan sörkkimässä. Dalton katsoi asiakseen sähistä tervehdykseksi enkä kyllä yhtään ihmettele... Sähisisi siinä meistä jokainen, jos joku täysin tuntematon iskisi jäätävän kokoisen klyyvarinsa melkein naamaan kiinni. 

Pentu pääsi kopastaan ulos vasta makkarin puolella, sillä se oli tuossa vaiheessa ainoa suht' pentuturvallinen huone. Caro parkkeerasi kiinnostuneena eteiseen portin taa ja pysyikin siinä suurimman osan illasta. Muutamaan otteeseen se alkoi kaapia todella tyylikästä suojapahviviritelmää (koska sekä pentu että Sinni mahtuvat portista läpi niin halutessaan) haikaillessaan makkarin puolelle, mutta uskoi, kun sanottiin, että makkarissa nukkuminen on nyt hetken aikaa poissa päiväjärjestyksestä.

Ilta ja hyvän matkaa yötä vietettiin ihan vaan uutta tulijaa turvallisessa makkarissa ihmetellen, leikittäen ja paijaillen. Dalton tutki samantien kaikki mahdolliset paikat ja tuntui, että aivan sama minkä lelun sen eteen heitti, oli kyseinen lelu aina parasta ikinä. :p Huvittavaa ja ennen kaikkea hämmentävää, kun on tottunut kissoihin, joita harvemmin kiinnostaa yhtään mikään lelu. Sinni ramppasi vähän väliä portin takana ja kyttäili touhujamme kurkistusaukosta. Hirveästi kiinnosti! Sen sijaan Pätkiksellä kesti monta tuntia, ennen kuin sille valkeni, että taloudessa olikin joku "ylimääräinen" ja liittyi kurkistelijoiden joukkoon. Joku oli vähän hidas, taas kerran...

Daltonin yö sujui rauhallisesti isännän ja emännän tyynyjen välissä nukkuen. Aaaw! :)


Onko komea? No on!


Ensimmäinen kerta samassa kiipeilypuussa. Nostin Daltonin tasolle 
ja Pätkis tuli pian perässä kerrosta alemmas.


:)


Tiistai

Ensimmäinen kokonainen yhteinen päivämme alkoi kauniin aamuauringon paistellessa ikkunasta niin, että ihan silmiin otti. Ja Daltonilla otti hermoon, kun muu porukka hävisi olohuoneeseen ja ties minne muualle pois näkyvistä. Vaativasti, joskin aika vienosti portin takaa kuulunut "miu miu miu" samoin kuin muutamat viehkoon rytinään päättyneet porttikiipeily-yritykset vakuuttivat, että saattaisi hyvinkin olla sopiva aika reviirin laajentamiseen jo niin kovin tutuksi tulleen makkarin ulkopuolelle ennen kuin tyypillä menee lopullisesti kuppi nurin. ;)

Niin sitä sitten tutustuttiin muihin talouden eläimiin "katsoa saa, vaan ei koskea" -tekniikkaa apuna käyttäen. Caro oli ainoa, jonka kanssa Dalton tervehti niin, että antoi nenien hipaista toisiaan. Pätkiksen ja Sinnin kanssa touhu oli lähinnä asemasotaa eli kukin vuorollaan sähähti toisen lähentely-yrityksille, vaikka oli ite juuri hetkeä aiemmin yrittänyt lähestyä toista. Kissat... :p


Vaatii seuraa hän.


SEURAAAAAAA!!!!!


Tässä sulle seuraa enemmän kuin ehkä toivoitkaan.


Sitä se oli koko tiistai, oikeastaan: tutustumista uuteen kotiin sekä enemmän tai vähemmän epäonnistuneita lähentely-yrityksiä puolin ja toisin (mukaan lukien koira), mutta myöskin muutama lähes onnistunutkin. Wow! Tästä tulisi valovuosien mittainen postaus, jos yrittäisin kirjoitella muistiin kaiken, mitä päivän aikana tapahtui, mutta pääsisältö päivällä oli tämä: kaikki ovat edelleen hengissä ja vaikuttaisi vahvasti siltä, että näin tulee olemaan myös huomisen päivän päätteeksi ja ehkä ylihuomisen myös. ;) Pätkiksen ja Daltonin tutustumiskokeiluista on kirjoitettava aivan eri kerralla, joten siihen me palailemme huomenissa. Aiheeseen liittyviä kuvia laitan tähän jatkoksi jokusen, niitä kun riittää monen päivityksen varuille.


Uudet hajut syynissä.


Mä en muuten sitte haise. Mä tuoksun!


Ja ensimmäiset viherkasvit ottavat osumaa 
tiukan valvonnan alla. ;)


Täällä haisee taas se pentu!


Eikä haise! TUOKSUU!!!


Haiseepas.


Tuoksuu. Piste.


Tekniikkalaji se on tämäkin.


Terve!


Pimeä kissa. Ei kun kuva.


Mitäs vielä, hmm... Daltonin luonteesta ja olemuksesta sen verran, että penikka on onnistunut ylittämään odotuksemme moninkertaisesti. Se on utelias, rohkea, sosiaalinen, leikkisä - aivan ihana! Se ei ole liian villi sopeutuakseen yhteiseloon kahden vanhemman tyttökissan kanssa, muttei myöskään mikään laiskiainen, joka vain röhnöttäisi aamusta iltaan sohvan nurkassa innostumatta mistään. Tällä hetkellä tuntuu siltä, ettei komeampaa ja mukavampaa kaveria oltaisi voitu löytää: tätä kirjoittaessa poika makaa tuossa sohvalla vieressä selkä vasten uuden emäntänsä jalkaa ja nukkuu tyytyväisenä vatsa täynnä ja niin paljon uutta kokeneena. :) On hyvin vahva tunne, että Dalton on juuri sitä, mitä Karvahelvetti kaipasi. Toivottavasti mekin kelpaamme sille. :)


maanantai 7. joulukuuta 2015

Paras lääke kissakuumeeseen

Kuten tiedämme, on niitä toimivia lääkkeitä vain yksi:




















Tervetuloa kotiin, maine coon -poika Dalton! ^^