Raavituttaa

Karvahelvetin ihmisväki on tunnetusti kirppisaddiktoitunutta porukkaa, joten aina silloin tällöin tästä piirteestä hyötyvät myös kissat. Menneen talven ja kevään aikana on tullut löydettyä niin karvaisia retuutusleluja kuin erilaisia raapimiskäyttöön soveltuvia viihdykkeitäkin ja toki kaikki niistä halpaan muutaman euron kappalehintaan. Aika hyvinhän sitä jo nuo kissat tuntee eli tietää etukäteen millaiset lelut niitä kiinnostavat ja millaiset on syytä jättää ihan suosiolla ostamatta. Pätkis ei tunnetusti monistakaan leluista perusta, mutta raapimispuut kiinnostavat sitä päivittäin. Sinnihän on hulluna myös naruin päällystettyihin lautoihin ja hiiriin eli kaikki mitä vasten kynnet kiehtovasti rapisevat kelpaa vallan mainiosti ajanvietetarkoitukseen.





Eilen tein vaihteeksi kumpaakin kattia kiinnostaneen kirppislöydön eli ostin 3 eurolla matalahkon raapimispaalun, joka ei kunnostaan päätellen ollut kovin suurta suosiota edellisessä kodissaan nauttinut. Meillä uusi leikkikalu herätti heti suurta mielenkiintoa, joten kamera pääsi taas hommiin.









Pehmeällä kankaalla päällystetystä alustasta kohoavan paalun huipulla on sivusuunnassa pyörivä renkula, jonka keskellä roikkuu harmaa aitokarvainen leluhiiri. Hiiri itsessään ei ole vielä sen enempää huomiota osakseen saanut, mitä nyt Pätkis sen kanssa tuossa aamulla vähän nyrkkeili. Mikäs sen hauskempaa, kuin antaa kunnolla runtua pienemmilleen!




On telineellä ehditty jo jonkin asteista voimailuakin harrastaa. Sinni nimittäin keksi, että teline liukuu hassusti pitkin liukasta lattiaa, kun osaa työntää oikeasta kohtaa.








On myös ehditty toteamaan, ettei renkulan läpi mahdu, vaikka kuinka hiirtä pois edestä tyrkkii. Tosin enpä ihmettelisi, vaikka Sinni kaikesta huolimatta pientä läpiloikkaa joskus tylsyyksissään yrittäisikin. Se kun ei suostu uskomaan, että myös sen suorituskyvyllä on rajansa.








Pätkistä eivät akrobaattiset ihmeteot kiinnosta. Sen mielestä raapimispaalu sopii kaikkein parhaiten siihen mitä Pätkis osaa parhaiten eli rentoon lorvailuun vailla sen suurempia hienosteluja. Miksi edes ottaa riski, että vaivalla kasvatettu elintasomaha menettäisi runsaat ja niin laajalti ihailua herättäneet muotonsa?