perjantai 13. huhtikuuta 2012

Kissat ja koira pääsiäisreissussa

Heippa taas! :) Venähti tämä blogin ääreen palailu aiottua myöhemmäksi, kun oli kaikkea muutakin hässäkkää. Kummiskin, se paikka, minne me koko lauman voimin lähdettiin, oli eräs keskipohjanmaalainen mökki, jossa meistä jokainen Caroa lukuun ottamatta oli ennenkin vieraillut. Ei varmaan tarvitse alleviivata miksi paikka oli erityisesti Caron mieleen: joka päivä sai juosta aamusta iltaan vapaana niin pihapiirissä, metsässä kuin järven jäälläkin. Se, jos mikä, oli antoisaa koiran elämää se!

Autossa reissataan rennosti...

...ja nuuskutellaan maalaisilmaa...

...sekä ennen kaikkea nautitaan, kun päästiin uuteen seikkailuun!

Perjantai sisälsi siis autoilumatkan mökkeilemään sekä perillä aloilleen asettumisen. Caro omi luonnollisesti koko läänin, mukaan lukien mökin ihmiset, jotka tuosta vain yhtäkkiä olivatkin osa sitä laumaa, jonka tulemisia ja menemisiä tuli korvat terävinä vahtia. Ei käynyt ovi kertaakaan ilman, ettei uudesta roolistaan innostunut vahtivuffe olisi rynnännyt katsomaan kuka oli tulossa tai menossa (ja jos joku livahti ulos ilman koiraa, ahdisti se niin maan mahottomasti koiraparan korvienväliä. "Mun lauma hajos, kääk! Päästäkää mut hakemaan se karkuri takas!"). 

Ensimmäisten tuntien ajan vahtia ja ovelle ryntäystä säesti myös kuuluvan uhitteleva haukku tyyliin "kuka perrrrrrr**** tänne NYT yrittää murtautua?!", vaan jo loppuillasta otus ymmärsi, että noilla nurkilla se ovi nyt vaan tuppaa käymään ahkerammin, mitä kotosalla, eikä se silti mikään poliisiasia ole. Mukavasti poika siis jälleen tuonnekin sopeutui alkuhöntyilyistään huolimatta, ja mitä nyt tilannetta läpi pääsiäisen seurasin, onnistui sulattamaan monta (eli kaikki, hah!) ei isoihin koiriin tottunutta ja niitä jopa suorastaan aristelevaa sydäntä. :) Seurankipeä lässykkähän se on, sen huomasivat hyvin äkkiä muutkin.

Rankkaa tää ison lauman vahtiminen, huoh!

Kyllä se vaan on hieno ja sopeutuvainen otus tuo meidän poika, kunhan sitä uusiin asioihin tutustumisen terävyyttä saataisiin vähän hiottua loivemmaksi eikä kaikkeen tarvitsisi ympätä alkuvaiheessa sitä mahotonta haukkua terästettynä hyeenan niskakarvoilla. Onhan se selvä, että moista reagointitapaa pidetään helposti uhkaavana (etenkin, kun tekijänä on saksalainen paimen...), ellei vastapuoli tiedä koiran rauhoittuvan heti päästessään nuuskien tutustumaan. Elämänkokemusta ja uusia reissujahan se vain vaatii, että ne turhat särmät hiotuvat.

Lempilelun, "ison nazin", kanssa jaloittelemassa. :D

Vaan eipä siitä voi koiraa syyttää, jos itekin epäsosiaalinen isäntäväki on onnistunut sosiaalistamaan tyyppiä liian vähän ja uudet paikat nostavat alussa liikaa kierroksia. Meidän pölkkypäiden syyhän se on, aivan täysin, mutta kun emme itekään ole mitään innokkaita kyläilijöitä ja kylillä juoksijoita (no hei, tiedättehän te nörtit, tiedättehän? Ne pizzalle ja tunkkaiselle sisäilmalle haisevat hyypiöt, jotka tapaavat kavereitaan vain netissä?), niin arvaahan sen, ettei vahtipuuhiin soveltuvasta koirastakaan voi silloin itestään mitään ääneti muutoksiin sopeutuvaa lammasta tulla (eikä kyllä tarvitsekaan, vaikka ne alkuhetket saisikin ottaa iisimmin). 

Aikamoinen lammas tai vähintäänkin laama siitä Carostakin silti muovautui, kun paikkaan tottui ja rentoutui. Siellä se makasi sohvilla, nojatuoleissa, sängyssä ja vieraiden jaloissa kuin vanha tekijä, jo ensimmäisenä iltana, seuraten erityisesti vierasta isäntää into pinkeänä pitkin maita ja mantuja, leikkiä ja rapsutuksia kerjäten. Välillä vaikutti, että oma kotiväki unohtui täysin, mutta leikitään nyt, ettei me isännän kanssa otettu siitä yhtään itteemme, vaan oltiin ainoastaan ylpeitä seurallisesta kakarasta. ;) Sen harmin uusi paikka kuitenkin aiheutti, että ruoka lakkasi taas kerran maistumasta, eikä maistunutkaan ennen kolmatta mökkipäivää, sama mitä sinne kuppiin laiteltiin.

Hrrr, onpa avaraa...

Mikä se oli?!

Yläkerran epäluuloiset kyttäysasemissa.

Kakkaa sää, nii mää piän vahtia!

O_O

Ja mites ne kissat? No kissoillahan oli valtakuntanaan aivan oma suuri avonainen parvi, jossa saivat elellä miten lystäsivät ilman pelkoa hälinästä. Oli patjaa millä maata, oli oma vessa ja ruokakupit leluja unohtamatta. Koppakin jätettiin parvelle vaihtoehtoisen nukkumapaikan virkaa toimittamaan. Ensimmäiset tunnit saapumisemme jälkeen koppa toimi myös Pätkiksen turvapaikkana, se kun ei uskaltanut lainkaan kopasta ulos, vaikka mökki ihmisineen oli Pätkikselle tutumpi kuin Sinnille, viettihän se samaisessa paikassa menneen joulunkin. Pätkis onkin oikea epäluuloisuuden ruumiillistuma ja mikäli se olisi koira, olisimme suoraan sanoen isossa pulassa, sama minkä kokoinen koira se olisi. Haukkuisi varpaista korviin saakka aivan taatusti kaikki, omatkin. x) Sinnikin jännäsi parvea aluksi ja vaikka Pätkistä nopeammin rohkaistuikin, ei nähty Sinniäkään alakerrassa ennen toisen reissupäivän iltaa. Portaikossa se kuitenkin jo ensimmäisenä iltana hengaili ja alakerran touhuja ihmetteli.

Tankkausnurkkauksessa.

On se hieno kakka, on tosissaan!

Pätkis pitää vahtia.

Viimein uskaltaa vähän rentoutua.

Pahapäinen karvamöykky iltapesulla.

Joko mentäis nukkumaan? Pitkä päivä.

Enemmän tai vähemmän rankka oli siis ensimmäinen reissupäivämme kaikille matkalaisille, mutta kyllä se meininki siinä sitten rauhoittui, kun ajauduttiin kunnolliseen mökkilomamoodiin. Koska säät hellivät meitä runsaskätisesti koko pääsiäisen ajan, pääsivät jopa kissat ulos lenkille. Siltä osin rohkeat roolit vaihtuivatkin Sinnin ja Pätkiksen välillä täysin päikseen, mutta siitä aiheesta enemmän joku toinen päivä, kun ehdin teille kuvia muokkailla. Sitä ennen tulette näkemään lankalauantain eli toisen reissupäivän koirapainotteisempia touhuja, kissat kun ulkoilivat vasta sunnuntaina. Nyt kuitenkin hyvää viikonloppua kaikille! :)

20 kommenttia:

  1. Tollassii ne elukat on reissussa. (Ainaki meillä) Ensteeks ei lähettäs millää reissuu ja sit ei lähettäs millää kotii...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi pätee meiän porukassa aivan kaikkiin muihin paitsi koiraan (joka tykkää aivan sama minne lähetään, kunhan saa vain olla mukana menossa): lähteminen on niin kamalan vaikeaa, mut sitte perillä viihtyy niin, että masentaa lopulta eniten, ku pitää palata kotiin. :p

      Poista
  2. Meillä Minni tosiaan rakasti uusia
    paikkoja,tosin se piti vetää sängyn alta
    ensin matkaan,mutta sitten mökit ja parvet
    oli kissan suosikkeja,ikävä :(
    Pojat nyt pakatessa istuu jo takaluukun takana:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota se on meilläkin Sinnin osalta, eli piiloon menee hyvissä ajoin, jos huomaa, että lähössä ollaan. Pätkis taasen on liian tyhmä huomaamaan lähdön merkkejä, vaikka niitä sen naamaan hierottais...tai sitte se on vaan niin laiska. :D Ja voih, oispa meilläkin farmari(tms.)auto takaluukkuineen, mutku ei.

      Poista
    2. ´Nyt vaan tarvis kalterit ja tavattiin tänään nainen sakun kanssa ja oli teettänyt mittatilaustyönä Hennalassa kalterit.Hinta oli kohdillaan 249,jos toisen ottaa autosta niin ei molemmat leviäis esim näyttely-alueelle.

      Poista
    3. Mulla ei oo mitään haisua mitä noi normaalisti ees maksaa, mut sen oon miettiny jo valmiiks, et ku seuraava auto tulee luonnollisesti olemaan farmari, nii häkki siihen hommataan heti, ihan turvallisuussyistäkin jo. Ja on se vaan niin käteväkin monessa tilanteessa. :) Onks Hennalassa siis oikein joku koiratarvikkeisiin erikoistunu liike tai vastaava, josta noita häkkejä saa mittojen mukaan tilailla?

      Poista
    4. Ehkä joku yksityinen? Jossain s-marketin kulmilla tää nainen kerto
      teettäneensä ja ei siis ollu niinku häkki,vaan rautaiset ovet ja ei kattoo!
      Lisänä takapenkin kalterit.

      Poista
    5. Ok. :) Ja joo, pelkät tommoset kalteritkin toki toimii. Jää koirille pikkasen enemmän tilaakin sinne takakonttiin.

      Poista
  3. Pätkis näytti taas kerran loistavaa luonnettaan :D Ihastun tuohon karvakasaan koko ajan enemmän, aivan mahtava asenne elämään. Vain kissat pystyvät tuollaiseen jääräpäisyyteen ja suoranaiseen vittuiluun. Koskaan en ole koiran nähnyt noin tekevän, vaikka voimakkaita persoonia niissäkin toki. Kissoissa sen sijaan hyvinkin yleistä ja Pätkis näyttää olevan oikein mestari siinä lajissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmankos oonkin koiraihminen, ku en hurmioidu Pätkiksen alati happamasta naamasta ja ennakkoluuloisuudesta, en sitte yhtään. :D Meillä ei toisille jurnutella ilman seuraamuksia, sama minkä lajin edustaja se hapannaama ikinä onkaan. Paitsi meikä saa luonnollisesti olla niin kenkku ku ikinä lystään, oonhan sentään lauman emäntä, kjäh! >;)

      Poista
  4. Voi että nauratti tuo "On se hieno kakka" -kuva teksteineen. :D
    Mutta kyllä, mökkielämä on sitä oikeaa koiranelämää. Äkkäseltään ei ainakaan tule mieleen mitään sen voittanutta, mikäli meidän lauman hurtilta kysytään!

    Lisää kuvia odotellessa.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Usko pois, että noita kakkateemaisia kuvia ois riittäny enemmänkin, vaan joku raja se pitää täälläki olla, vaikkei aina uskois. ;) Ja kyl, mökkeily on parasta ihan meiän koko porukan mielestä (kissatki tykkäävät aina, ku tottuvat). Ikionnellinen oisin, jos saatais asua jatkuvasti metässä järven rannalla. Se vasta ois kunnon elämää!

      Poista
  5. Meidän kaverukset on 10 sekunnissa parvelta alhaalla jos viedään ne mökkeilemään ta tutustumaan uuteen paikkaan. Tai no, harvoin ne sinne hiljaiseen nurkkaukseen edes ennättävät, vasta sen jälkeen kun ovat sen itsekseen löytäneet. Ja yleensä yltiösosiaalinen siamilainen on se mammanpoika kun taas maatiaisneiti painelee menemään ja hyväksyy paikat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne vaan niin erilaisia noi elukat aina. :) Musta ois äärimmäisen mahtavaa, jos noi omatkin ois noin rohkeita, vaan ku ei, nii ei. Hankalaa niitä on oikein rohkaistakaan muutoin, ku antamalla se turvapaikka ja aika, mitä ne siihen sopeutumiseen vaatii.

      Poista
  6. Ihana pääsiäisreissu teillä kaikin puolin!

    VastaaPoista
  7. Joo, en tiedä miten meillä on tuollaisia koiramaisia kissoja :D Nyt vaan puuttuis se kissamainen koira! Ihana pilkkireissukin teillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei sitte muuta ku koirarotukirjaa selaamaan, jos löytyis sieltä se sopivan kissamainen rotu. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)