maanantai 6. kesäkuuta 2016

Joiku

Pitkään blogiani seuranneet saattavat jopa etäisesti muistaa, että aina kun on tullut puhe lempikoiraroduista, on oman listani kärkipäässä keikkunut saksanpaimenkoiran lisäksi yksi toinenkin rotu: siperianhusky (ja oikeastaan samaan syssyyn myös alaskanmalamuutti). En vaan ole päässyt tutustumaan rotuun kunnolla missään, sillä vain ohimennen livenä nähtynä tai kirjojen ja netin välityksellä ei täysin totuudenmukaista kuvaa voi mistään rodusta luoda. Husky on siis pysynyt pitkään vankan ihailuni kohteena, mutta kuitenkin tietyllä tapaa saavuttamattomana mysteerinä. Noh, nyt sekin asia keikahtaa päälaelleen, sillä arvatkaapas millainen otus muutti vastikään Kalle-cockerin kanssa asumaan? Kyllä vaan. Se on tuollainen pieni suloinen alle puolivuotias huskytyttö Joiku! :)


Nuo silmät. Huh!


















Joiku on nuoresta iästään huolimatta kodinvaihtaja, koska ei riehakkaana kakarana sopeutunutkaan suunniteltuun laumaansa erirotuisten kaveriksi (meikäläistäkin moikkasi ensi kerran hyppäämällä suoraan päin naamaa ja puremalla nenästä :D ), mutta mitä nyt sunnuntaina ensi kertaa pentua näin, niin Kallen kanssa se pärjää hyvin. Ja sama Caron kanssa, mikä yllättää vielä vähemmän, Caro kun on tunnetusti lääpällään villeihin tyttöihin. Painikavereiksi noista pystykorvista ei vielä suuren kokoeronsa vuoksi ole, mutta Joikun kasvaessa ne villimmätkin leikit varmasti onnistuvat. Joikulla tuntuu olevan huumorintajuinen luonne ja juuri sellaisten koirien kanssa Caro tulee parhaiten juttuun.






Lataustauko.
















Caro ja Joiku tutustutettiin toisiinsa reippaan päivälenkin merkeissä. Olin jopa aika yllättynyt siitä, kuinka vähän uusi koiratuttu Caroa siinä yhteydessä kiinnosti. Lenkkeily ja reitillä eteneminen tuntui vievän suurimman huomion, vaikka toki siinä aina välillä puolin ja toisin nuuskittiin. Hulvattominta oli kyllä yksi tuntemattoman mäyräkoiran ohitus: meidän ah niin tosikko remmiöykkäri Caro ei hiiskunut mäyrikselle sanaakaan - hyvä, kun edes huomasi - siinä missä Kalle avasi ääntään ponnekkaasti ja Joiku taasen oli vain uteliaan kiinnostunut toisesta koirasta. Niin se muiden seura vaan rauhoittaa ja hämmentää, ettei muista niitä omia pinttyneitä pahoja tapojaankaan, hah!




Viilennystauko.


Kiinnostaa niiiiin kovasti.


En sano mitään Flexeistä, en sano mitään Flexeistä, en en en... ;)






Sellainen oli ensikohtaamisemme Joikun kanssa eikä se huskykuume ikävä kyllä tuon myötä laantunut ollenkaan. Paheni vain, hittolainen! Kiltti, söpö, leikkisä, aktiivinen, seurallinen - kuulostaa kerrassaan hirveältä pakkaukselta, eikös? ;) Onneksi eläinkiintiömme on näin kerrostalolaisina täynnä. Muuten saattaisi sattua hirveitä tuon oman itsehillinnän suhteen...


17 kommenttia:

  1. Upea näköinen husky-pentu. Itsellä ollut 3 kpl alaskanmalamuutteja, hieno rotu sekin. Olipa kiva mennä hangilla suksien kanssa ja malamuutti valjaissa vetämässä...tai no oli se ehkä pikkasen liian haipakkaa kyytiä joskus kun oli kunnon hankikanto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, ai on ollu! :) Et oo aatellu ottaa joskus uudelleen? Ite koirahiihdin kakarana sakemannien ja briardin kanssa ihan ajetuilla laduilla, se ku oli vielä sitä aikaa, ettei siitä sanomisia tullut. Vauhti oli siinäki touhussa jo sitä luokkaa, että hirvitti. :D Oikeiden vetokoirien kanssa oisin varmaan päässy huonoine tasapainoaisteineni hengestäni, hah! Vaan oishan se upeaa vedättää koskemattomalla hangella. :)

      Poista
    2. Juu nämä malamuutit olivat yhtä aikaa, äiti ja kaksi tytärtä.
      Ei sitä tiedä vaikka joskus vielä malamuutin ottaisinkin, jäi kyllä niin hyvä (ja haikea) muisto <3

      Poista
  2. Aaaaawwww mikä hymynassuinen sinisilmä!

    VastaaPoista
  3. No eipä toinen ole sitten niin söpö, että <3 <3 <3

    VastaaPoista
  4. Ehdottomasti siperianhusky on paras jos haluat että koira vie viimeisetkin rahat ja järjen rippeet :-D Hehe ei vais, mistäs sen parempaa vetokaveria saisi :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin oon ymmärtäny vetokoiraharrastajien jutuista, että ensin niitä huskyja (tai vastaavia) on yks, sitte iso lauma, ja pian pitää vaihtaa jo autoa ja taloa, että saa kaikki koiriin ja niiden vermeisiin liittyvät tarvikkeet mahtumaan jonnekin. :D

      Poista
  5. Etsiskellessäni koiraa keväällä selailin myös huskyjen kasvattajien sivustoja. Kyseinen rotu kiinnostaa kovasti myös itseä mutta tällä kertaa myös järjen ääni voitti. Oma aika ei riitä tällä kertaa kyseiselle rodulle, varsinkin kun valjakkoa varten tarvitaan pari kappaletta lisää ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän se just on. :) Ite oon aina vaan innostuneempi vetolajeista, mut nykyiset elinolot ei sitä oikein mielekkäästi mahdollista. Ei oo tilaa sen enempää sille koiralle (tai useammalle, hih!) ku niille harrastusvälineillekään eikä ne vetoreissut millään riitä, mitkä riittää Carolle.

      Poista
  6. Kaunis, kaunis Joiku!! ♥ Mahtavaa, että nyt pääset oleskelemaan huskysen kanssa milloin haluat ja tulee vielä toimeen Caronkin kanssa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tosi kiva nähä tommosta otusta läheltä, vaikkei toki niiiiiin usein nähäkään, kiitos muiden kiireiden. Caron puolesta voitais nähä vaikka päivittäin. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)