sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Teemapäivien päätarkoitus

Oli kyseessä sitten joulu, vappu taikka Halloween, on näillä kaikilla teemapäivillä vähintään yksi yhdistävä tekijä, se muuttumaton päätarkoitus: viattomien lemmikkieläinten julkinen nolaaminen sosiaalisessa mediassa. Tässä meidän panoksemme kampanjaan tänä synkeän sateisena mörköjen viikonloppuna:



- Miks MÄ oon AINA se uhri tässä porukassa?!

- No ku oot vähän tommonen. 

- Ei toi oo mikään selitys!

- Äh, saat vaikka namin, ku poseeraat ihan hetken vaan.

- AijjjJAA? No siiiiinä tapauksessa...


lauantai 1. marraskuuta 2014

Hirrrmuiset Halloween-elläimet, nettishoppailua ja irtohäntä

Tai sitten ihan vaan vanhat tutut Pätkis ja Sinni, joiden mielestä tällä viikolla saapuneen Zooplussan ruokatilauksen mukana tullut ilmaislahja, vihreä "höyhenhäntäkeppi", on paras juttu pitkiin aikoihin. Meillä ei ole koskaan ennen ollut juuri tuollaista hännällistä leikkikeppiä, mutta jo nyt on selvää, että kapine on kyllä kattiemme mielestä keppien ehdotonta aatelia. :) Emäntä on tyytyväinen niin kepin saamaan suosioon kuin ruokatilauksen sutjakkaan sujuvuuteenkin. Kerta se oli ensimmäinen, muttei taatusti viimeinen, vaikka jouduimmekin vaihtamaan raksut Canaganista Applawsiin, ensiksi mainittua kun ei kyseisestä nettiputiikista saa. Onneksi kumpikin maistuu yhtä hyvin, joten eipä sillä niin väliä.

Riehakasta Halloweenia kaikille! Tai rauhallista, jos se jostain syystä on enemmän mieleenne, mutta me otetaan tietty se riehakas versio. ;)






























perjantai 31. lokakuuta 2014

Testissä: Kissan allergia

Eilen oli jännä päivä. TOSI jännä. Oli nimittäin aika ottaa uusi askel taistelussa Sinnin pitkäaikaista kutinaa vastaan. Vanhemmat lukijat aiheesta tietävätkin, mutta tuoreimmille tiedoksi, että Sinniä on jo pitkään vaivannut kutina, jota on yritetty hoitaa niin loishäädöin, ruokavaliomuutoksin kuin eliminaatiodieeteinkin - ilman tulosta. Sinni siis nuolee ja raapii turkkiaan ja ihoaan rikki syystä, joka hyvin todennäköisesti on allergiaperäinen. Eilen viimein koitti tuo pitkään harkinnassa ollut päivä, kun suuntasimme tutun eläinlääkärin luo allergiatestiin.


NYT on jännää!


Potilas Sinni osoitti reissussa hämmästyttävää ja ennen kaikkea ihailtavaa mielenlujuutta ja rohkeutta. Jouduimme odottelemaan verinäytteiden ottoa toimenpidehuoneessa ainakin vartin verran, koska edellisen koira-asiakkaan asiat olivat saapuessamme vielä pahasti kesken, mutta vieraissa paikoissa tyypillisesti aika arka Sinni ei ollut odottelusta millänsäkään. Ei miukunut, ei tärissyt. Möllötteli vaan. Odottelun pitkittyessä katti alkoi osoittelemaan kiinnostusta lähteä tutkimaan jännittävää huonetta, mutta ilman kotiin unohtuneita valjaita moinen ei käynyt päinsä. Tyytyminen oli mukanamme olleen mummin ja emännän syleihin, ja siinähän se sitten aika kului silmät lautasina tilannetta ihmetellessä. Mukavampaa varmasti kuin kantokopassa yksin kököttäminen.

Viimein koitti verinäytteiden oton aika. Sehän tapahtui kaikessa yksinkertaisuudessaan niin, että kisu kapaloitiin johonkin sellaiseen pussiviritelmään, josta emännälle tuli auttamatta mieleen pakkopaidan ja makuupussin salaisen rakkauden hedelmä. Vain toinen eturaaja jätettiin pussivirityksen ulkopuolelle ja siitä ne muistaakseni hieman yli kolme putkilollista verta sitten talteen valuteltiin. Veren hyytymisen vuoksi operaatio vaati sen pari kolme erillistä pistokertaa eikä koko aikana todistettu pienintäkään inahduksen inahdusta saati karkuun pyristelyjä, joten kyllä sai olla niin kovin ylpeä pienestä sinnikkäästä Sinnistä. :) Ihan toista se olisi ollut, jos pistettävänä olisi ollut piikkikammoinen emäntä... Pyörtymisen aiheuttama kolaus olisi kuulunut Helsinkiin asti. Vähintään!


Mikäs se tässä ootellessa.


Mitäs sitten. No ainakin sitä, että seuraavaksi oli vuoro valita allergiatestin laajuus. Oma valintamme oli keskilaaja testi, jolla testataan sekä sisä- että ulkotilojen allergeeneja. Näytteistä tutkitaan myös verenkuva ja peruselinarvot. Nyt tässä odotellaan jokunen viikko testin tuloksia ja kun ne saadaan, voidaan miettiä jatkotoimenpiteitä. Toivottavasti syyllinen kutinaan löytyy ja sitä kautta voimme aloittaa siedätyshoidon. Toisena hoitovaihtoehtona on kortisoni, jonka itse asiassa jo kuurityyppisesti aloitimmekin (samoin kuin antibiootit kutinan seurauksena syntyneisiin ihomuutoksiin). Kortisoneissakin on kuulemma valinnanvaraa eikä takeita ole, että kaikki toimivat kaikilla kissoilla, joten senkin kanssa on ehkä vielä säätämistä, mikäli kyseinen aine päätyy testien jälkeiseksi hoitomuodoksi. Toistaiseksi tilanne on aivan täysin auki, joten jossittelun sijaan on parasta vain rauhassa odotella allergiatestin tuloksia ja edetä siitä sitten hyväksi havaitsemaamme suuntaan. Pääasia tietysti on, että löytäisimme kutinaan viimeinkin sen toimivan helpotuksen. 

Tunnelma Karvahelvetissä on odottavan toiveikas. Näillä fiiliksillä toivottelemme kaikille mukavaa viikonloppua! :)


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Stressi ja kuinka siitä pääsee eroon

Stressi. Se on se olotila, kun otsalohkossa tykyttää ja takajalka vipattaa, vaikkei minnekään oltaisi menossa. Unikaan ei oikein tule, kun mielessä pyörivät kaikki ne lähitienoon hajut, jotka pitäisi ehtiä joka päivä nuuskimaan ja merkkaamaan, vaikkei millään - EI SITTEN MILLÄÄÄÄÄÄN!!! - ehdi, kun tyhmä isäntäväki pitää aina ihan liikaa kiirettä vaatien seuraamaan perässä, vaikka edellisen lyhtypylvään tsekkaus jäi vielä aivan täysin kesken. Eihän sellaista painostavaa tahtia voi yksikään koirapoloinen kestää, joten siitähän se sitten iskee päälle, se kamalan ahdistava stressi.

On kuitenkin olemassa keinoja, joilla stressi poistetaan, ja uskaltaisin väittää, että tässä lienee niistä se kaikkein nopeavaikutteisin. Toimii muuten myös kissoihin ja ihmisiin. Kokeilkaas vaikka!