Näin viitisen päivää Sinnin lekurireissun jälkeen lienee pienen tilannekatsauksen aika. Luulenpa nimittäin, että ainakin muutamia saattaapi tämä aihe jopa kiinnostaa.
Hyvät uutiset
Nyt sen uskaltaa jo varmasti ääneen täälläkin sanoa: lääkitys ON auttanut kutinaan. Ei pienintäkään epäilystä siitä! :) Turkki on alkanut kasvaa takaisin liiallisesti "hoidettuihin" paikkoihin ja vanhat ruvet sun muut ovat paranemaan päin ilman sitä tuttua hinkua rikkoa ihoa uudelleen rapsuttamalla arvet pois. Kun ei kutita, ei ole tarvetta rapsutellakaan. Ainahan vähän voi nypyttää ja kuopsutella - se on täysin normaalia - mutta liika on liikaa. Sinnistä huomaa kyllä heti, jos turkinhoito on ns. vääränlaista eikä sellaista normaalia kissamaista toimintaa. Kunpa vielä meikäläinenkin oppisi, ettei ole tarvetta saada "no NYT se taas kutiaa!" -sätkyhalvausta joka kerta kilpparin ryhtyessä siistiytymään, vaan voi ottaa ihan iisisti. x)
Väsyttäääääää!
Ei niin hyvät uutiset
Kortisonin sivuvaikutuksista on luonamme havaittu varmuudella kaksi: väsymys ja lisääntynyt ruokahalu (sitä kolmatta, lisääntynyttä veden juomista, en ole huomannut parin ensimmäisen päivän jälkeen). Erityisesti ensimmäisenä lääkityspäivänä katti ramppasi ruoka-astialla monta kertaa tunnissa ja siinä oli kuulkaas ihmettelemistä, Sinni kun on aina ennen ollut laumassamme se kaikkein järkevin syöjä: se, joka syö tarpeeseen eikä kuten Pätkis ja isäntäväki eli siksi, koska syöminen on hauskaa. ;) (Ja kaipa se Carokin vain tarpeeseensa syö, kun kerran täysin vapaaehtoisesti nirsoilee.) Mutta juu, täytyy pitää silmällä tuota syömishommaa, ettei sopiva 3,7 kiloa käänny ajan kanssa peilikuvaksi. Onhan ne minipossutkin toki kivoja, eipä sillä, mutta pikkukisu olkoot pikkukisu jatkossakin.

Ja se nukkuminen. Se on kaikkein selvimmin lisääntynyt, vaikkei yhdeksänvuotias enää muutoinkaan ole vilkkaimpia päiviään viettänyt. Tällä hetkellä Sinni nukkuu lähes koko ajan ja se on kyllä turhan paljon se. Varta vasten suunnitellut leikkihetket helpottavat tilannetta jonkin verran, mutta omatoimisen tekemisen keksiminen tuntuu olevan suurimmaksi osaksi tauolla.
Hieman yli viikon kuluttua on aika laskea kortisonin annostusta (tällä hetkellä määrä on 1 kpl 5mg Predisolon-tablettia päivässä), ja se toivottavasti tulee vähentämään väsymystä samoin kuin pitää kutinan edelleen poissa. Elämme jännittävää testiaikaa, joten sopiva annostus on edelleen hakusessa, jos lääkityksestä nyt edes se pysyvä hoitomuoto tulee. Aika näyttää, mutta toki toivomme lääkkeiden nieleskelyn olevan vain väliaikainen tilanne. Tällä hetkellä olemme kuitenkin tooooooosi tyytyväisiä, kun se raivostuttava kutina otti liikkumaulokkeensa alleen ja painui hornan tuuttiin tai minne nyt ikinä katsoikaan sopivaksi painua. Sama se meille, kun vaan ei keksi tulla takaisin!