Sataman aatto

Tässä joululahjojen avaamista odotellessa on sopiva hetki katsella miltä näytti, kun eräs hömelö tutustui jouluaaton räntäsateessa valkeaksi muuttuneeseen satamaan. Enpä muista yhtään ollaanko me Caron kanssa tuolla ennen käytykään, vaikka allekirjoittanut ite onkin viettänyt satamalaiturilla monen monta aurinkoista kesäpäivää ja useita hetkiä talvellakin. Aika kaukana oli kyllä perinteinen aattotunnelma sataman sulaa vedenpintaa katsellessa, vaikka äärimmäisen kiehtova reissu noin muutoin olikin. :p

Sibbetalon edustalla.

Ooh, kvaakkuja!

Kuolavanasta päätellen kinkku pyrki mieleen...

Odottava meininki.

Mikäs perrrr...?!

Aijaa, ei se aiokaan purra mua arsesta.

Aivan kammottava uusi tuttavuus oli keltainen "laivaköysinuppi" (pahoittelen täysin hatusta vedettyä termiä, kun en oikeaa nimeä tiedä... :D), jolle piti rähistä kuin paholaiselle ikään. Pikkuisen nauratti moinen mörköikäkohtaus, mutta kyllä me sitten sen nupin kanssa sinuiksi päästiin, kun koristeltiin sitä makoisan turvallisella loskapaakulla. Tuon episodin jälkeen ohiteltiin loput nupit ihan ilman mitään ylimääräistä hässäkkää, joten se siitäkin möröstä sitten.

Vähän oli sulaa...

Hyvältä näyttää!

Laitila-laivan ikkunoista oli kiva tuijotella omaa naamaa. Melkein teki mieli omalle kuvajaisellekin urahtaa, mutta jättipä sen sitten pelkän ajatuksen asteelle. Ei se siis aivan vajaa taida ollakaan, vaikka joskus niinkin olen epäillyt. ;)

Uimaan vois kyllä mennä.

Poseerausta Ainon kanssa.

Roskis tuoksui herkulta, noms!

Enks mä oikeesti vois vähän pulahtaa? Ihan pikkusen vaan?

Haikeaa haikailua jorpakkoon...

Nyt on pakko lopettaa aattopäivän muistelot, sillä äitee alias "otusten mummi" meinaa, että ne lahjat avataan joko nyt tai ei sitten ollenkaan. Pakkohan se on uskoa, ettei jää kokonaan ilman paketteja, joten sommoro ny! :D

Hou hou hou..!

Etelöityminen

Nyt on Karvahelvetin lauma levähtänyt ympäri Suomea, sillä isännän ja Pätkiksen jäätyä eilen Pohjois-Pohjanmaalle huristeli emäntä Sinnin ja Caron kanssa Hämeeseen jouluilemaan. Sinni iski heti kiinni vanhaan kaveriinsa sorsaan ja siinähän se on pää kvaakun karvaisessa persiissä nuokkunutkin jo varmaan vähintääkin puolen vuorokauden edestä...

Ja sillä välin, kun Sinni on halaillut pehmoeläimen nätimpää päätä, on Caro huidellut pitkin "Suomen Chicagoa" (hah hah...varsinainen Chicago...) emännän takapenkillä virallisen autovarashälyttimen virkaa hoitaen (ja hyvin on hoitanutkin. Itse asiassa vähän liiankin hyvin. Ja äänekkäästi...). On se emäntä ehtinyt lahjametsästyksen lomassa sitä virkaintoista hälytintään vähän ulkoiluttaakin, kuten kuvista näkee.

Tänään me ulkoiltiin mm. koirakentällä, ylläri pylläri taas kerran jonkun karahkan kanssa. Huomenna koittaakin sitten jännä päivä, sillä kuusen alle saattaa livahtaa muutama karvaotuksille osoitettu paketti, joita sitten illan tullen pällistellään ja nuuskitaan hieman lähemmin. Itse asiassa pahoin pelkään, että otukset saavat niitä paketteja enemmän kuin ihmiset, samperin lellipentuja kun ovat... :p

Hitaalla käyvät joulueläimet

Laumamme joulueläimethän ne siinä olla möllöttävät kaik yhes koos. Mokomat vain laiskottelevat porukalla, vaikka säälittävän pieni muovikuusi on edelleen koristelematta, perusteellinen joulusiivous tekemättä, houkuttelevan punaiset joulutähdet syömättä ja...eiku täh?

No joo. Eipä se ole meillä niin justiinsa tuon jouluhössötyksen kanssa. Antaa muiden hössöttää. Me säästellään voimia lahjojen availuun ja joulupöydän antimien tuhoamiseen...