Nyt on Karvahelvetin lauma levähtänyt ympäri Suomea, sillä isännän ja Pätkiksen jäätyä eilen Pohjois-Pohjanmaalle huristeli emäntä Sinnin ja Caron kanssa Hämeeseen jouluilemaan. Sinni iski heti kiinni vanhaan kaveriinsa sorsaan ja siinähän se on pää kvaakun karvaisessa persiissä nuokkunutkin jo varmaan vähintääkin puolen vuorokauden edestä...
Ja sillä välin, kun Sinni on halaillut pehmoeläimen nätimpää päätä, on Caro huidellut pitkin "Suomen Chicagoa" (hah hah...varsinainen Chicago...) emännän takapenkillä virallisen autovarashälyttimen virkaa hoitaen (ja hyvin on hoitanutkin. Itse asiassa vähän liiankin hyvin. Ja äänekkäästi...). On se emäntä ehtinyt lahjametsästyksen lomassa sitä virkaintoista hälytintään vähän ulkoiluttaakin, kuten kuvista näkee.
Tänään me ulkoiltiin mm. koirakentällä, ylläri pylläri taas kerran jonkun karahkan kanssa. Huomenna koittaakin sitten jännä päivä, sillä kuusen alle saattaa livahtaa muutama karvaotuksille osoitettu paketti, joita sitten illan tullen pällistellään ja nuuskitaan hieman lähemmin. Itse asiassa pahoin pelkään, että otukset saavat niitä paketteja enemmän kuin ihmiset, samperin lellipentuja kun ovat... :p
Nyt voisin laittaa tuon vaihtoehdon "ulvon naurusta". No en ihan, mutta hyvälle tuulelle tekstisi ja kuvasi saavat. Meilläkin on sellaisia löyhästi paketoituja pikku nyyttejä : )
VastaaPoistaIloista joulua!
Kehrääminen passaa myös! Se on semmonen viileä kissamainen reaktio silloinkin, ku jopa oikein naurattaa, muttei kehtaa sentään ulvoa. ;p Oikein hyvää joulua myös teille! Veikkaanpa, että ne nyytit ovat oikein mieleisiä. :p
VastaaPoista