Jospa tähän väliin lisää kuvia maanantaiselta metsälenkiltä, vaikka eipähän ne otokset vielä tähän merkintään pääty, sori vaan. :p Maisemat Hollolan metsissä olivat sitä luokkaa, että meinasi välillä oikein heikottaa, niin nätiltä talvimyrskyn tuulen kourissa humissut luonto näytti! Nämä kuvathan eivät kerro siitä kauneudesta mitään, se pitäisi nimittäin aivan ite kokea. Ollaan muuten Hollolassa parhaillaankin, vaan kun eräs neropatti jätti kameransa lisäsalaman Lahteen, niin eipähän tarvitse suuria odotuksia päivän valokuvasaldolle asettaa, voihan kirosana tätä harvaa päätä. x) Mutta niin, siihen metsäretkeen!
Carolla oli jostain kumman syystä laumaa kokoava vaikutus. Normaalisti nuo vinttikoirat juoksentelevat kuulemma selvästi enemmän ihmisistä erillään kuin mitä juoksivat Caron ollessa mukana. Leo jopa löntysteli ainakin sen ensimmäisen kävelykilometrin ajan lähes koko ajan letkamme viimeisenä aivan kuin pitäen huolta, ettei kukaan pöljä jää matkasta.
Caro pyöri tapansa mukaan koko ajan jossain näköetäisyydellä toisin kuin Onni, joka otti ainakin kahdesti kunnon hatkat vähääkään kutsuhuudoista välittämättä. Sinne se paineli tietä eteenpäin hukkaan niin, että hippulat vaan vinkui. Tuli se kyllä aina takaisin, tovin seikkailun jälkeen.
Ei kestäisi kyllä itellä hermot Onnin kaltaista itsepäistä vaeltajakoiraa. Huolesta olisin sekaisin, jos Caro samaa tekisi. :D Tuon kauempana vaeltelun takia Onnista jäi talteen hyvin vähän onnistuneita kuviakin. Koitan siihen viimeiseen lenkkipostaukseen sellaisiakin silti jokusen kappaleen verran kaivella.
Onpa kyllä ihanan rauhallisen oloiset! Ja koiruudet nauttii!
VastaaPoista...siis "rauhallisen oloiset MAISEMAT".
VastaaPoistaNii on. :) Parasta noi tommoset paikat! Harmittaa pirusti, etten tiiä Oulusta mitään lähellekään yhtä hienoja seutuja. Vaikea ettiä summamutikassa. x)
VastaaPoistaMä joskus ajattelin jopa liittyä paikalliseen suunnistusseuraan, jotta sais paremmin hajua pitäjäkunnan metsistä! xD Mut sit mä tajusin, et tuskin mä samaan mettään niitten suunnistajien kanssa kuitenkaan koiralaumani kanssa yön pimeydessä haluaisin ;))
VastaaPoistaNo, nyt aikojen myötä tutustunut muutamaan paikalliseen isomman metsäalueen omistajaan, ne on esitelleet parhaat palat ja ollaan vielä saatu luvat käydä koirat irti metässä. Se on aikamoisen nannaa. Täällä meillä maanomistajat on tositosi tarkkana näissä asioissa. Hmm. Sit mä myös stalkkaan kaikkia koira-auton näköisiä autoja teitten poskessa - ne voi tietää hyviä maastoja ;) Näillä ja ajoittaisella tuurilla me ollaan menty. Voisin kuvitella että teidän seudulla sitä vasta upeita maisemia onkin!