Olemme lomalla!

Palaamme ääneen jälleen joskus tuossa ensi viikolla, jos vaikka silloin olisi taas tälle blogillekin (ihan liian monine rästipostauksineen, huh ja ääh...) aikaa, nyt kun ei tunnu oikein mitenkään sellaista olevan. Me nautitaan nyt ihan täysillä tästä kesästä. Nauttikaa tekin. Adios! :)

Yöllä

Kello yksitoista lyö,

on melkein keskiyö. 

Muuten ois niin kivaa, 

mutku hyttyset syö!

Ei tässä muu kai auta,

ku sanoo "jumankauta!"

Ja poseerata kameralle,

näyttäen hammasta hyttysarmeijalle.

Kävimme luonnonhelmassa toteamassa, että viime viikolla kirppikseltä saalistamani renkailla ja vetokahvalla varustettu kankainen kissankuljetuskoppa (tai mikä se korrekti ilmaus nyt tuollaiselle viritykselle ikinä onkaan) on erittäin näppärä ragdollinraahauskapine, ja että hetkeä ennen keskiyötä on jo aika himputin hämärää noin niin kuin valokuvailutouhun näkökulmasta. Ihmettelen suuresti, että kuvista tuli niissä oloissa yhtikäs mitään, mutta ihmeiden aika ei näköjään ole ohi. Kiittäkäämme reissulla käyttämieni putkien (28mm & 50mm) valovoimaa sekä paikallaan hämmentävän armeliaasti kököttäneitä valokuvamalleja. Tai siis ainakin yhtä mallia, sillä jotenkin sillä toisella oli taas melkoinen vauhti päällä, minkä saattaa hoksata siitäkin, ettei tyypistä kovin montaa asiallista räpsyä talteen jäänyt. :p

Kahdessa saaressa

Viikonloppu vierähti jälleen kesäisellä Päijänteellä veneillen, saareillen, uiden (me uitiin Caron kanssa tuntitolkulla ja vähän päälle, kiitos mahtavan sään!) ja Sysmässä päiväretkellä piipahtaen. Tämänkertaisista saarista toisella olimme ehtineet jo kertaalleen tälle kesälle yöpymään, mutta toinen, pieni kallioinen "lokkisaari", oli siltä osin täysin uusi tuttavuus. Aiemmin kesällä saareen ei olisi kehdannut mennäkään, siellä kun oli nuo pesimäpuuhat täydessä vauhdissa. Häiriköt olisivat saaneet äkkiä kirjaimellisesti kakkaa niskaansa vakkariasukkailta, joten jätettiin tyypit omaan rauhaansa rantautumista edes suunnittelematta. :p Lokkeja ja erityisesti vikkelästi singahtelevia toisiaan jahtailevia tiiroja tuli kuvailtua viikonloppuna melkein enemmän kuin tuota koiraa, joten niitäkin kuvia koitan värkätä näkösälle lähipäivinä. 

Sysmän päässä ei tullut räpsittyä yhtään koira-aiheista kuvaa, mutta kerrottakoon Caron saaneen pari totaalisesti poikaan ihastunutta iältään varttuneempaa naisfania, kun vietimme tovin erään myymälän edessä "vanhempaa kapteenia" takaisin odotellen. On se vaan melkoinen naistenmies tuo meidän karvainen kakaramme, kun tuosta noin vaan ventovieraita naisia hurmaa!

Mummi on liian kiva

Onnea on hoitopaikka, jonne kissansa viedessään tietää niiden tosissaan viihtyvän. Mummila, tietenkin. Meillä kissat viettävät mummila-aikaa usein yli isäntäväen "vaatimustarpeen", koska niin, kotona ei ole mummia, vaan se ihan tylsä oma isäntäväki. Sitä paitsi lähteminen mummilasta kohti kotia voidaan suorittaa vasta armottoman takaa-ajo-operaation jälkeen: me jahtaamme kissoja hiki hatussa saadaksemme teljettyä ne koppaan ja mummi jahtaa meitä pullantuoksuinen kaulin kädessään saadakseen kissoilla täytetyn kopan meiltä pois. Eiku mites se nyt menikään? Oli miten oli, vain suurta oveluutta harjoittaen saa tämän kattikaksikon tungettua kantokoppaan, jotta matka kohti kotia voi alkaa. Ja sitten on mummikin niin kovin ikävissään ja kissakuumeissaan, kunnes seuraava lomahoitolajakso koittaa. 

Mummin ja erityisesti kissojen suureksi riemuksi ja tiedoksi: isäntäväki lupaa olla pimputtelematta ovikelloa ihan tässä lähipäivinä. Olkaahan huoleti siellä ja nauttikaa täysin siemauksin rennosta yhdessäolosta!

Mummilan parvekkeelta näkee ihan eri juttuja kuin kotona.

Sinnin perinteinen "ei kai ne vie meitä?!" -ilme, kun se huomaa isäntäväen tekemässä lähtöä. :D

"Minä en lähe täältä mihinkään. EN. LÄHE."

Helpotus, kun saakin jäädä.

Huolettoman rentoa viikonloppua myös kaikille muille! :)