perjantai 4. kesäkuuta 2010

Petipuuhat

Allekirjoittaneen tekisi nyt mieli ruoskia itteään ja oikein ankaralla kädellä. Näin vasta pari kuukautta koiran hankinnan jälkeen on hyvä huomata, että pentuvideoiden ja ihan peruselämää kuvaavien valokuvien määrä koneen kovalevyllä on aivan mitättömän pieni. Kaiken maailman hassuja ilmeitä ("hei kato mun kieli roikkuu jo näiiiiin pitkänä!") ja poseerauksia ("ota nyt se kuva, niin pääsen taas työntämään pääni mutakuoppaan...") kyllä löytyy pilvin pimein, mutta yrittäessään löytää postaukseen niinkin tavallista kuvaa kuin omassa pedissään nukkuvaa pentua ja löytäessään ainoastaan kännykameralaatuista materiaalia tekee mieli työntää päänsä uuniin ja kääntää nappulasta virta päälle...



Kas näin innokas valokuvaaja, järkkärin ja ihan pätevän pokkarinkin omistaja, on ikuistanut rakkaan kahdeksan viikkoa vanhan koiransa omassa perhoskoiralta perityssä pedissään, kännykameralla... Muunlaisia petikuvia koirasta ei tuolta ajalta sitten olekaan. Että saanen muistuttaa teitä, pentueläinten nykyiset tai tulevat omistajat, että ottakaa nyt ihmeessä pilvin pimein niitä ihan tavallista arkeakia tallentavia kuvia (ja videoita) pikku rääpäleistänne, kun ne vielä pieniä ja pentumaisia ovat. Se aika ei nimittäin kauaa kestä.





Asiahan kävi itelleni harvinaisen selväksi aiemmin tällä viikolla katsahtaessani pedissään uinahdellutta "pentuamme". Ikää 17 viikkoa ja peti ei nyt ehkä ihan enää vastaa sitä, mitä rentouttavalta nukkumapaikalta haetaan, eh.



Koirakaan ei enää näytä samalta. Poissa ovat lurpattavat korvat, pentukarva ja jopa jättimäiset tassutkin alkavat hiljalleen vaikuttaa koiralle kuuluvilta, eivät enää pelkästään hullun naurettavilta lapioilta, jotka on varastettu joltain toiselta. Tosin isot ne ovat edelleen: äskeittäin lenkillä törmäsimme vähän yli seitsemän kuukauden ikäiseen saksanpaimenkoiraurokseen, jolla oli saman kokoiset tassut kuin meidän karvaäpärällämme. Ikäeroahan koirilla oli siinä vaiheessa nelisen kuukautta... Saatanpa melkein vannoa, ettei Carosta tule ihan mikään pieni lehmäeläin.



Mutta niin, se peti. Sehän oli kissojen käytössä hyvän tovin ennen koiran muuttoa meille, tosin ainoastaan Sinni pedissä nukkui (Pätkis piti itteään aivan liian arvokkaana koiralla käytössä olleeseen nukkuma-alustaan) ja sekin tuntui touhuun jossain välissä kyllästyneen. Liekö syynä pedin melkoisen härski kuosi, joka saa yhden jos toisen karvat pystyyn. Joka tapauksessa uuden koiranpedin hankinta häämöttää Karvahelvetin lähitulevaisuudessa. Johan tuolle nykyiselle pieneksi jääneelle kissatkin nauravat...



Ja koiraa ottaa muuten vaan päähän, kun eivät lapiotassut enää suorina sängyn reunojen sisäpuolelle mahdu. Iso poika tarvitsee ison pedin ja sen hän saakoon. Vinkkejä hyvistä, mutta kuitenkin hinnaltaan halvahkoista XL-kokoisen rodun pedeistä ja niiden myyntipaikoista (pois lukien perinteiset eläinkaupat) otetaan muuten ilolla vastaan.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille teille eläinten ystäville toivottavat karvahelvettiläiset!

8 kommenttia:

  1. Nuo korvat on kyllä edelleen niin hellyttävät! Carolla on ihanan tumma naama myös.
    Pedeistä tuli mieleen Piristeen blogaus, missä oli jalallinen peti http://piristeen.blogspot.com/2010/02/talvilomailua.html

    Ihan siellä lopussa, ja kommenteissa lisätietoa.

    VastaaPoista
  2. Niin saa nähä kuinka tummaksi tuo maski jää, sillä sen verran noita vaaleita karvoja seasta löytyy eikä se musta ollut ihan pienenäkään, eli kai se vielä jonkun verran vaalenee. Toivottavasti ei paljon kuitenkaan, ku tykkään ite eniten tummista sakuista - tosin eipä sitä lakkais koirastaan tykkäämästä, vaikka siitä tulisi ihan valkoinen.;D

    Kiitti linkkivinkistä! Mä käväsen kattomassa mitä tuolta löytyy.:)

    VastaaPoista
  3. Hienoja kuvia, mutta missä te säilytätte ne kaikki karvat!? En ole yhdessäkään kuvassa nähnyt sellaisia "villakoiria" mitä meillä pörrää jokaisessa nurkassa :). Seinäkin ainakin kuvissa näyttää ihanan valkoiselta :D

    Millä kameralla kuvaat?

    VastaaPoista
  4. Tia, kiitosta! Me tallotaan niistä karvoista väliaikaisia mattoja ny, ku toi koira ei anna oikeita mattoja käyttää. Että usko pois, kyl niitä lattialla ja kaikkialla muuallakin pyörii kilotolkulla.;)

    Kuvailen pääasiassa Nikon D40:llä käyttäen joko peruskittiputkea tai sitten vähän hankalammin sisäkuvaukseen soveltuvaa putkea, josta oon kirjoitellut aiemmin täällä: http://onestepcloser-bemary.blogspot.com/2009/07/uusi-lelu.html .:) Toisinaan kuvaan myös tavispokkarilla, tarkemmin sanottuna Canon Digital Ixus750:lla, mut harvemmin enää ainakaan sisätiloissa.

    VastaaPoista
  5. Tuli vaan tässä mieleen, että jos omaa tippakaan käsityötaitoja/-innostusta, niin kannattaa tehä peti ite. Mars kangaskauppaan ja vanha peitto/petari/patja käsittelyyn, niin vot! Saa just sen kokoisen ja näköisen kuin ite haluaa. :)

    Meidän rakista ei petikuvia taida olla kuin pari, koskapa tykkää nukkua lattialla tai matolla. Huoh..

    VastaaPoista
  6. Ongelmahan on tosiaan siinä, että vaikka ompelukone kaapista löytyy, on peukalo keskempänä kämmentä kuin se edes fyysisesti voisi olla. En siis osaa edes lankoja siihen koneeseen ilman ohjeita laittaa ja käsin ommeltuna vois patjassa kestää yhden ihmisen ikä.;D Onneksi me löydettiin yhdestä kaupasta peti, jonka hankinnassa arvelluttaa oikeastaan enää se materiaali, joka saattaa olla vähän turhan karvaa keräävää sorttia...

    Meilläkin on varmaan mattopedit kova sana sitten, ku uskalletaan ne takas laittaa. Eiköhän se aika viimeistään kesän lopulla koita, toivo ainakin on kova.:p

    VastaaPoista
  7. Meidän sakemanni ei isoksi kasvettuaan paljoa pedeistä perusta. Sakemannejakin taitaa tosin olla moneen junaan. Meidän karvamalli tykkää etsiä viileän nurkan, josta voi hyvin tarkkailla perheen puuhia. :)Ainut pehmeä paikka,mikä kelpaa on meidän sänky... ja sekin vain silloin, kun kukaan ei ole näkemässä... Luikahtaa äkkiä pois sängyltä, jos kuulee jonkun tulevan. ;)

    VastaaPoista
  8. Varmaan välttää joku patjamainen petikin ja semmonen on ite asiassa suunnitelmissakin. Paljon mukavampi isolle rodulle ku tommonen reunallinen, mikä hankaloittaa venymistä sinne tänne.:p

    Haha, sänkyyn koittaa Carokin aina aamuisen lenkin jälkeen eikä meinaa millään ymmärtää, ettei se oo sen paikka.:D Kai se joskus oppii tavoille, ku jaksaa olla sinnikäs - mua ku ei hiekka ja koirankarva oikein nukkuma-alustana kiinnosta, kissankarvassa on jo aivan tarpeeks kestämistä.;)

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)