perjantai 26. heinäkuuta 2013

Pilkka sopii omaan nilkkaan

Suora lainaus viiden päivän takaisesta postauksesta: 
"Pakko muuten leuhottaa, onnemme kääntymisen uhallakin (ja ainahan se kääntyy, kun leuhottaa, hahaa!), että kaikista näistä pusikkoreissuistamme huolimatta otuksen nahkaan ei ole tarttunut tänä kesänä edes yhden yhtä punkkia".

Arvaattekin jo varmaan millaisia tuliaisia meillä tarttui mukaan tämän päivän lenkiltä? Kesän ekat punkithan ne. :D Yksi oli löytänyt kotoisan majapaikan koirapojan nivusista ja toinen kirmasi iloisen vikkelästi pitkin vaaleaa vatsakarvoitusta omaa uutta osoitettaan etsien. Joo, vaan eipä etsinyt kauaa. Mutta että tässä se nyt TAAS kerran nähtiin, että jos menee hyvin, on syytä pitää kärsä ummessa.

Noin niin kuin muutoin meidän päiväulkoilumme noudatti prikulleen eilistä kaavaa, mitä nyt osittain eri polkuja tallailtiin ja eri putkea kameran nokassa heiluteltiin. Julkaisen nämä kuvat jo tässä tänään toisen postauksen jatkoksi, ja vaikkapa ihan vain perjantain kunniaksi. Että mukavaa ja ennen kaikkea punkitonta perjantaita vaan kaikille! :)
































10 kommenttia:

  1. Ihana tuo lehtien takaa kuva ja toki muutkin :) Joo Jalossa taas kolme, Niilossa nolla ja kaverilla sakuilla OULUSSA koko kesänä nolla !!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiitän! :) Meilläki ois varmaan edelleen nolla, jos oisin osannu olla hissuksiin, mut ku ei ikinä opi nii ei. :p

      Poista
  2. Ihania kuvia Caro on nin ihana! <3

    VastaaPoista
  3. Ihmehän tuo on kun noin vähillä punkeilla kuitenkin selvinnyt, vaikka ei mitään tököttejä käytä :) Riippuuhan se tietysti alueestakin missä on, joissain seuduilla kun punkkeja on enemmän kuin toisissa.
    Javilla oli yksi punkki, mutta sitten käytiin apteekista niskaliuos ja sen jälkeen ei ole ollut yhtään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tosiaan hassua etenki, ku ollaan kummiski viipotettu eri kaupungeissa, järvellä ja vaikka mimmosissa puskissa ja metiköissä. Tuuria tai ei, mut kelpaa näin. :) Sitte varmaan iteki miettisin jotain torjunta-aineita, jos otus alkais oikein keräämällä keräämään niitä ötököitä puoleensa.

      Poista
  4. Hauskoja ilmeitä tyypillä. Carokin pääsi siis punkeroiden eli punkkareiden kerhoon, viimeinkin. Tai pääsi ja pääsi, ehkä se on enemmänkin joutumista, kun ällöpunkit hyökkää kimppuun...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite asiassa löysin myöhemmin toisenkin tolta reissulta ihoon tarttuneen punkin. Hyi. x) Parempi pysyä poissa niiltä nurkilta näin punkkiaikaan, vissiin.

      Poista
  5. Täällä noita pirulaisia riittää, yäk. Näpertelin erään eräreissun jäljiltä varmaan 20 innokasta punkkia koirasta irti pari vuotta sitten. VAIKKA oli torjunta-aineet nahassa. Viime vuonna ei sitten ollut yhtään, eikä tänäkään kesänä, kunnes rapsuttelin Usvaa muutama päivä sitten ja luulin, että syöttötuolista on lentänyt papu (tai joku muu pallero) koiran korvan taakse. On varmaan sanomattakin selvää, ettei ollut papu... En käsitä, miten ei oltu huomattu punkkia aiemmin, kun oli kummiskin niin näkyvällä ja tuntuvalla paikalla! Onneksi oli ainoa laatuaan.

    Hrr, vieläkin puistattaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niistä pirulaisista ei pääse eroon sielläkään. :p Yllättävän hyvin ne maastoutuu Caronkin lyhyempään turkkiin (mieluiten aina kaulaan/päähän), joten en ihmettele ollenkaan, jos tekään ette oo omastanne punkkia huomanneet, sillä ku taitaa olla tota turkkia "pikkusen" enemmän. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)