torstai 8. elokuuta 2013

Kanavassa

Nonnii, sinne meni se järvireissu tai tarkemmin ottaen kaksikin sellaista. Tehtiin nimittäin niin, että kun oltiin vietetty alkuviikko järvellä koiraseuranamme ainoastaan Caro, tultiin yhdeksi yöksi kotiin (ja voi elämä, että oltiin raitisilman myrkytyksen saaneita väsyuupeloita koko sakki! Carohan ei olisi edes iltapissalle suostunut lähtemään, vaikka normaalisti pelkkä pannan kilinä saa sen sinkoamaan salamana eteiseen. :D) ja lähdettiin sitten vielä viikonlopuksi uudelleen reissuun saaden mukaamme myös vintit. Ja vaikka meillä oli lämpimät kelit jo viikolla eikä taivaskaan paria vetistelykohtausta lukuun ottamatta kiusannut, saatiin viikonlopuksi vielä ehtaa hellettä, joten ei passannut lomailusäistä valittaa.


Älä sä siitä kiellosta välitä. Et oo menossa mihkään!


Kartsa ja Leksa kauneusunilla.


Onni ja Leo ottamassa nuuhkua kanavan varrelta.


Päästäkseen "Lahti-Hollolasta" veneillen Päijänteelle, on ensin putputeltava pitkin Vesijärveä ja selvittävä läpi Vääksyn kanavasta. Siinä sitä on koirille ihmettä kerrakseen, kanavan rannat kun ovat täynnä elämää (mukaan lukien kaikki ne vieraat koirat, "ruf ruf!") ja erityisesti sulussa ylös ja alas matkaavat veneet suuri näytösnumero kanavan rannalla kesäpäivästä nauttiville, joten jonkinlaista hässäkkää on tarjolla aina. Vintit me teljettiin veneen perämökkiin nukkumaan sulutuksen ajaksi, mutta Caron halusin pitää kytkettynä siinä kaiken keskipisteessä, jotta oppisi olemaan liiempiä hösäämättä, vaikka moinen jännä operaatio käynnissä onkin. Positiivista kehitystä kohti rauhallisempaa suhtautumista tapahtuikin, joten iso käsi sille! 


Veneily on vissiin rankkaa.


Leo levällään.


Noin niin kuin yleisesti ottaen veneilyosuutemme hoituivat niin, että vintit nukkuivat joko veneen etu- taikka takahytissä ja Caro sitten missä milloinkin ollen paljon myös valveilla ohi lipuvia maisemia pällistellen. Alkuviikosta se haukkui pystyyn käytännössä kaikki huomaamansa ohi suhahtelevat veneet ja vesiskootterit (onhan se nyt julkeaa sillä lailla kaahailla pitkin CARON omistamaa järveä!), mutta loppuviikosta ei enää jaksanut välittää, mitä nyt muutaman kerran muodon vuoksi vosahteli paikallisista järjestyssäännöistä muistuttaakseen.


Pitkäkaula & kaverinsa Mottipää.


Perillä ollaan!


Seuraavassa postauksessa kertoilen hengailustamme saaressa ja sieltä onkin suureksi onneksemme tarjolla pelkästään järkkäritason kuvalaatua tämän postauksen kohtalaisen kyseenalaisen kännyräpsyilyn sijaan. Eikä muuten lopu ne kuvat ihan heti kesken, varoitan jo näin etukäteen. :p



1 kommentti:

Kiitos, kun kommentoit! :)