keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Catit Design Senses -leikkirata

Kyllähän te kaikki tiedätte, mitä lemmikkieläimille tarkoitettujen lelujen mainoskuvissa tapahtuu. Niissä hillutaan, riehutaan ja ollaan niin maan himputin täpinöissään, kun onni on potkaissut niin mahdottoman isosti, että on tuonut lemmikin iloksi juurikin sen MAAILMAN PARHAAN LELUN IIIIIK MITEN TÄÄ VOIKAAN OLLA TOTTA!!! Ja ainahan joku helposti höynäytettävissä oleva ihmistampio menee halpaan ostaen tuotteen varmana siitä, että kyllähän se omakin kullannuppu nyt aivan taatusti osaa tätä uutta upeaa leluaan arvostaa.

Paitsi että harvoin arvostaa. Jos on kissa. Jonka nimi on Sinni. Taikka varsinkaan, jos Pätkis.


Ooh, loputon jännyys on lähes käsinkosketeltavissa!


Nythän on nimittäin niin, että meilläkin on tämä tämmöinen riehakkaasti leikkivillä kissoilla kuvitetussa paketissa myytävä Catit Design Senses -leikkirata. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyse on koottavasta muovisesta radasta, jonka sisällä kulkee pallo. Tai siis kulkee, jos kulkee. Pallon olisi tarkoitus olla se The Juttu, mutta arvatkaapas kiinnostaako arvon neitejä sitten pätkän vertaa, onko siellä muovitunnelissa pallo vaiko ei? No eihän niitä tietenkään kiinnosta, ehei. Ei, vaikka palloja löytyy niin vilkkuvana kuin ei vilkkuvana mallina, ja rata on tuplapitkä, eli siihen on yhdistetty niin PetsGo:sta blogiyhteistyöprojektin puitteissa tilattu "tasainen" perustunneli kuin kirpparilta löytämäni "kumpumainen" ratakin. Jos noin kerran viikossa joku erikseen yllyttämällä innostuu pallolle tassulla vauhtia sen kerran tai kaksi antamaan, niin siinä on kuulkaas jo fanfaarin paikka. Ison fanfaarin. Ihan Oulusta asti tuonkin kumpuosuuden kattien nokan eteen raahasin ja tässä on nyt se kiitos, voi katinkontit ja kissanpier...viikset!


Jaa, toi taas.


Tääkö on ny se hetki, ku pitäis niiku innostua?


Noh pallo, koitaha ny innostuttaa niiku ois jo!


Joo, eiköhä tää ollu tässä taas.


Jottei nyt menisi vallan pelkäksi parjaamiseksi, niin annettakoon kapineelle siitä kiitosta, että väritys ja muukin ulkoinen olemus on tosi kiva, Sinnin mielestä radan sisäpuoli kelpaa ainakin silloin tällöin nukkumapaikaksi, ja kun ihminen oikein kovasti keskittyy, ei keskellä lattiaa lojuvaan leikkirataan meinaa enää nykyisellään kompastuakaan kuin keskimäärin vain sen kolme kertaa viikossa.

Joo, ehkä tämäkään lelukokeilu ei ollut ihan se meidän juttu, vaikka netistä bongailemieni arvostelujen mukaan moni muu kissa on ollut radasta haltioissaan. Ne ovat toista maata nuo meidän laiskat möllykät, vaan minkäs teet. :)


22 kommenttia:

  1. Haha, kuulostaa niin tutulta :D Mutta meilläpä auttoi, kun otin yhden tuon sinisen päällisen pois. Huomasin, että Sohvilla loppui kiinnostus kyseistä kapinetta kohtaan siinä vaiheessa, kun se tajusi, ettei palloa saakaan millään otettua pois. Niinpä otin sitten yhden katto-osan irti ja nykyään Sohvi käy pyörittämässä palloa pari kertaa viikossa. Välillä se kantaa pallon pois ja palloa saa sitten etsiä sohvan alta, mutta ainakin Sohvi leikkii nyt radalla. Eivät ne sinun kissasi laiskoja ole vaan viisaita. Ne ovat tajunneet, että on turhaa pyörittää palloa, jota ei kuiteskaan saa pois ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ai viisaitako ne onkin. :D Ei mut kokeilemisen arvonen vinkki toi päällisen poistaminen, vaikkei mulla kovin suurta luottoa ookaan sen suhteen, että innostuisivat siltikään leikkimään. On niillä nimittäin palloja ja hiiriä ja kaikkea lelun tapaista tarjolla ennestäänki, eikä nekään oikein kiinnosta.

      Poista
  2. Musta tuntuu että niin koirilla ja kissoilla halvin, oudoin lelu on se paras :) Jalo leikki vanhalla
    sukalla pihalla ihan into piukeena, kallis uus lelu lojuu korissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Kissoillahan se paras lelu on tosiaan yleensä joku ihan tavallinen kynä tai muu pöydältä pöllitty roju, jota voi viskoa pitkin lattioita. Aina hyvä, kunhan vaa ei oo mitään oikeesti kissoille suunniteltua. :D Carolle kelpaa yleensä ihan kaikki, millä joku on valmis leikittämään. x)

      Poista
  3. Ihan sama meillä (on pitänyt kirjoittaa aiheesta, mutta se on jäänyt...). On ollut sekä leikkirataa että hieromacentteriä, mutta kumpikaan ei ollut kiva. Onneksi joku menivät myyntiin, eikä tullut edes huono omatunto, sillä leikkiradan ostajalla oli kokemusta siitä, että rata on maailman paras (hyvä, että joku tykkää).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köh köh, arvaapas monta aihetta mulla on "vähän jääny"... Lista kasvaa ja kasvaa vaan. Hävettää ihan. x)

      Joo, onneks aina löytyy niitä, joilla melkeinpä mitkä vaan lelut toimii. Sen verran paljon noita palloratoja pyörii myynnissä erinäisissä kirppispaikoissa, että taitaa noi käyttäjäkokemukset jakautua kohtalaisen tasaisesti hyviin ja huonoihin kokemuksiin. Meille ku jotain uutta kiikutan (aika harvoin, sattuneesta syystä), ei odotukset oo koskaan kovinkaan korkeella.

      Poista
  4. Meillä tykätään tuuppia tota palloa YÖLLÄ, kun on hiljaista ja palon äänen kuulee kunnolla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella sen viehkon äänen yön pimeydessä. :p

      Poista
  5. Meillä ei pitkät radat saaneet kannatusta, mutta kun tuon tasaisen radan teki täydelliseksi ympyräksi, on sillä intouduttu leikkimään lähes päivittäin!! Jotenkin siinä pitkässä radassa vauhti loppuu, mutt ympyrässä pallo liikkuu vinhempaa vauhtia...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli alkuunsa vaan se perusympyrä ja kiinnostusaste tasan yhtä huima, ku pidennetyn kumpuversion kanssa. Ei se vaan oikein herätä kiinnostusta, vaikka mitenkä kääntelis ja vääntelis. :(

      Poista
  6. :-D Mut kuiteski nukkuu lelun sisäpuolella; siitä tulis ainaki puol pistettä plussaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se puoli pistettä voi just ja just tulla, vaikka siitä edellisestä nukkumiskerrastaki on totta puhuen jo useampi viikko. :p

      Poista
  7. Onhan se nätti. Tuolla nurkassa pölyttyessään, kun ei ensi-ihmetyksen jälkeen jaksanut kiinnostaa meilläkään ei sitten niin ketään. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Niin kovin lohduttavaa vertaistukea, ihanaaah!

      Poista
  8. Innostuksen voi suorastaan aistia!

    VastaaPoista
  9. Samainen mahtavuutta pursuileva rata kasattiin meille aikoinaan. Pettymys oli suuri kun paketista puuttui pallo. Ei muuta kuin soitto Saksan maalle ja pistivät toisen samanmoisen paketin ihan ilmatteeksi matkaan vain sen takia, että se juuri oikea pallo saataisiin. Voitte arvata sitä innokkuuden määrää, kun viimein oltiin valmiina leikkiin! Minä leikin, kissat ei. Tuplamittainen rata yhdellä pallolla varustettuna on jo myyty kirpparilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minä leikin, kissat ei" = erittäin tuttua. :D Jos jotain hyvää, nii ihminen ainakin aktivoituu näppärästi tökkiessään epätoivoisena sitä palloa yrittäessään saada vieressä möllöttävää kattia innostumaan...

      Poista
  10. Se on kyllä niin jännä ku on niin hienoja ja kivoja leluja talo täynnä mut ei kiinnosta mut sitte ku tulee vaikka pahvilaatikko ni se on sitte paras juttu ikinä ja siel kökötetää kokoajan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan! :p Pois se ajatuskin, että kissakamat kiinnostais, mut se pahvilaatikko, lattialle levittyny sanomalehti, matkalaukku tai joku sattumanvarainen pieni helposti liikuteltava roju on parasta ikinä. x)

      Poista
  11. Voi harmi! Meillä rata oli tullessaan hitti, sitten taisi olla vuoden hiljaista ja laitoin radan kaappiin pölyttymään. nyt kisut ovat hoksanneet sen pallon taas ja sitä liikuttellaan satunnaisesti. Ei tosin ole enää sitä uutuudenviehätysmenoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä jäi se uutuudenviehätysmeno kokonaan näkemättä ellei lasketa ensimmäistä viikkoa, jonka aikana Pätkis taisi läpsäistä palloa ilman yllytystä ehkä sen kolme kertaa. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)