Vaihtelua arkeen

Talviloma. Eläintaloudessa talviloma tarkoittaa aika yleisesti ottaen sitä, että ihmisväki lähtee jonnekin reissuun ja eläimet kuskataan lomahoitolaan, kotiinkaan kun ei voi keskenään jättää. Meillä se tarkoittaa sitä, että ne ovat ne eläimet, jotka lähtevät kylille hurvittelemaan isäntäväen jäädessä kotiin hyvinmuodostuneita röllyköitään rapsuttelemaan. 

Ja minnekäs muuallekaan ne kissat olisivat mieluiten halunneet suunnata kuin mummin luo. Mummin, jonka nurkissa voi temmeltää ilman vilaustakaan toisten asioihin puuttuvasta koirasta ja jonka parvekkeelta näkee jännääkin jännempiä isoja lintuparvia. Näkeehän niitä toki kotonakin, mutta uusi lintuparvi on aina uusi lintuparvi. Kaiken muun hyvän lisäksi mummi oli mennyt hommaamaan yhtä sun toista uutta ihmeteltävää sitten viime näkemän, kaikenlaista aina leluista huonekaluihin. "Ja mattoihin, mmmmmattoihin!" hihkui mattofetisisti-Pätkis jostain sieltä jännittävän vieraalta tuoksuvan nojatuolin alta. Paljon tuttuakin oli, toki, kuten esimerkiksi jo viime kesänä hommattu raapimistolppa, Pätkiksen suosikkinukkumapaikaksi muodostunut nukensänky sekä kotoa mukaan otettu aktivointilelu, joka toimittaa nykyään taloutemme ainoan raksukupin virkaa - ja hyvin toimittaakin.

Että kyllä kelpaa kattien mummilassa lomailla! Vaan saas nähdä millainen panttivankidraama siitä kehkeytyy, kun lähdemme hakemaan karvakasoja takaisin akuutista kissakuumeesta kärsivän mummin luota. Ei varmaan ihan heti kannata lähteä edes yrittämään tai tulee huutia. Isosti. ;)

Horisontti from Hell

Tämä kuvasarja olkoot itelleni muistutus siitä, millaista elämä oli helmikuussa. Se oli ehkä niitä virkistäviä jääreissuja, mutta se oli myöskin suttuvalokuvien kulta-aikaa, harmautta ja hämärää. Sitä se on kyllä tänäänkin ja eilen, jolloin satoi uutta tosi keväistä (hmph) lunta ja räntää, minkä seurauksena maa on jälleen valkea, mutta eipäs nyt mennä siihen, ei todellakaan. Nyt on kevät ja PISTE.

Niin, nämä aiemmin julkaisematta jääneet kuvat ovat yhdeltä perhereissultamme, joka suuntautui paikallisen kirkonkylän satamaan. Satamaan, jonka maisema on muuten kaltaiseni horisonttinatsin painajainen: se on kaikkea muuta kuin suora. Sama miten kuvaa väännät, niin aina sattuu joku juttu nipottajaa sisäiseen vatupassiin. Ja kysynpähän vaan, että mikäs se pilaakaan (maisema)kuvan tehokkaammin kuin vino horisontti? No ei niin mikään, aaaargh! Suutuin lopulta tuolle rantaviivalle niin pahasti, että nykäisin yhden kuvan tahallani aivan vinksin vonksin. Siitäs sai, mokoma rantaviiva! 

Kosto se on turhakin kosto. :D (Vaan huh, kylläpä helpotti!)

Tuli se tännekin

Se päivä lienee ollut keskiviikko, kun kevät iski meidän hoodeille oikein huolella. Ykskaks se vaan oli siinä: se tietty fiilis, josta ei voinut erehtyä. Kevät, nyt se on oikeasti totta. Pajunkissoja, loskaa, kuraa ja koirankakkaa siellä täällä, että hip hip hurraa vaan! ;) Juhlistettiin upean aurinkoista "ensimmäistä" kevätpäivää suuntaamalla metsään ja suolle, missä hujahtikin huomaamatta melkein kolme tuntia keppejä tuhoten ja erinäisiä villejä spurtteja ottaen. Ihan jees juttu tuo kevät, vaikka oltaisiin me mielellämme kaiveltu tuota lunta kuukauden verran pidempään, myönnetään pois. (Pilkilläkin jäi nimittäin käymättä. Ja potkukelkkailemassa, voi byääh!)

Terassikelit

Kevät. Se vuodenaika, jolloin muistamme, että ai niin, parvekekin on olemassa. Juhlistimme tänään kattien kanssa tuota lumen ja jään alta ryömivää kevättä suorittamalla vuoden ensimmäisen aamukahvinjuontisession, ensimmäisen parvekkeella, siis. Melkein jopa tarkeni. ;)