Oksentelua ja raatelua joulukuusen juurella

Moni on varmasti sitä mieltä, etteivät lemmikit ymmärrä syntymäpäivistään saatika sitten joulusta yhtään mitään. Saanen vaan epäillä! Mulla on melko pitäviä todisteita, jotka väittävät toista.

Pukin karu kohtalo. Sori, jos
lahjanne jäivät tämän vuoksi saamatta.

Ei oo mittään kivvaa kissoille...

Annettuamme kissoille tänä vuonna lahjaksi vain ruokaa perinteisten lelujen sijaan, kosti Pätkis meille oksentamalla juuri syömänsä lahjaruoat (mukaan lukien puolet Sinnin osuudesta, ahmatti kun on) suoraan omaan ruokakuppiinsa. Että näin. Ensi vuonna kissat saavatkin sitten taas tuttuun tapaan huumehiiriä (kansanomaisemmin kissanminttuhiiriä) sekä jotain kivaa hiiren oloista, jossa on aitoa karvaa tai hassuja narunpätkiä.

Muutoin kissojen joulu mummin hoteissa näytti ja näyttää edelleen tältä:

Kah, laumastaan eksynyt
haavoittuvainen karkkipaperi!

Taisteluasento, jota kahjot ninjatkin kadehtivat.

Maastoutumista ennen ratkaisevaa taistelua...

Karkkipaperi saalistettu voitokkaasti!

Sivustaseuraajat osoittavat soturille suosiotaan.

Ja tämähän toki nauttii saamastaan huomiosta.

Loppuilta sujuukin sitten vähemmän
sotaisissa merkeissä leppoisasti jouluisen
rapinamaton päällä loikoillen.

Karvahelvetti toivottelee kaikille lukijoilleen oikein

Mjaukasta Joulua
ja
Vauhdikasta Uutta Vuotta!

Kissa matkustaa

Vaikka näin ihmisen kannalta katsottuna Oulusta Lahteen lumipöllyssä ajaminen päästäkseen niihin perinteisimpiin mahdollisiin joulunviettopuuhiin onkin hieman rankempaa kuin kuusi tuntia kantokopassa reporankana kaverin kanssa loikoilu, niin noin vain loppui väsyneiltä koppimatkaajiltakin puhti hyvin pian perille päästyämme. Allekirjoittanut eli päivän kuski - yllätys yllätys - sinnittelee vielä, joskaan ei ole ehkä ihan elämänsä tehokkaimmassa olomuodossa.

Sorsan pylly on maailman paras unikaveri.
Huomatkaa myös kepin sijainti.

Isommat kissayksilöt leviävät mieluiten
laajemmille pehmusteille.

Jäivät kaikki leikitkin kesken, kun mummin sohva huhuili kutsuvasti yhtä sun toista matkaajaa. Vaan mikäs se on joululomalla lorvaillessa, kun on lämmin tupa ja tarjoilu pelaa mummin rajattomasta huomiosta nyt puhumattakaan. Leluhiiret jaksavat kyllä odottaa muutaman päivän omine nokkineenkin.

Mjaukasta itsenäisyyspäivää!

Toivottaapi Karvahelvetin väki!

Kissadokumentti

Mitä tekevät öisin ne kissat, jotka jo monta sukupolvea sitten unohtivat kuinka selvitä luonnossa omavaraisesti saalistaen itse oman ruokansa, löytää turvallinen yösija ja taistella reviiristään ties millaisten petojen kanssa? Entä ne, jotka luulevat, että on olemassa vain kolme kissarotua: kaikkein ylivertaisin eli kyseinen kissa itse, se ärsyttävä turhake, joka vie aina parhaat nukkumapaikat ja puolet isäntäväen huomiosta, sekä ne karvaturjakkeet, joita on niin monen eri näköistä kuin on niitä kyläpaikkojakin, joihin toisinaan joutuu lähteä vierailulle, vaikkei oikein tahtoisikaan.

Mä kerron mitä ne sellaiset kissat tekevät. Ne katsovat yön pimeinä tunteina kissadokumentteja eivätkä vakuutteluista huolimatta suostu uskomaan, että on olemassa myös pyramidien sisuksiin uhrilahjoiksi muumioituja kissoja, metsissä viekkaan näköisesti luikkivia villikissoja ja niitä, joilla ei ole karvoja ollenkaan, mutta joita kuitenkin niin kovasti näytetään televisiossa palvottavan. Ja ne erilaiset maukaisut, joita kissadokumenttien kummalliset kissat päästelevät! Ne ovat jotain niin outoa, ettei ole tosikaan ja niille on aina heristettävä korvaa, ihan varmuuden vuoksi.

Joskus lyhyempikin kissavideo riittää herättämään hämmennystä. Tämä video saa Pätkiksen ja Sinnin suorastaan suunniltaan joka kerta, kun sitä katselen - tänäänkin, kun videon blogia varten etsin ja läpi vilkaisin. Voitte vain kuvitella kuinka pikaisesti päiväunet saatiin päätökseen ja alkoi armoton näytön taakse vilkuilu ja nuuskiminen äänilähteen paikantamiseksi. Ei ne koskaan opi. Mites muiden kissat, herättikö puhuva kattikaksikko muuallakin suuria tunteita ja hämmentyneitä ilmeitä?