Juhannukseksi sattui yksi niistä viime kesän melko harvoista kauniista ja lämpöisistä päivistä, ja tällöin painelimmekin heti koko sakin voimin pihalle ulkoilemaan. Aurinkoinen sää ei tietenkään koko päivää kestänyt: parin tunnin pihalla olon jälkeen oli hölkötettävä sisälle, koska tummat pilvet valtasivat taivaan ja pian alkoikin sataa kaatamalla. Sitä sadetta riitti muistaakseni seuraavaan päivään saakka ellei kauemminkin. Kyllä kannatti tuotakin kesää taas lähes koko vuosi odottaa! En tiedä mitään parempaa kuin villasukat ja huppari keskellä juhannusta! :> Kuka muka uimarannalle tahtoisi?
No joo, jospa sitä oppisi joskus tyytymään siihen vähäänkin mitä tarjotaan. Sinni ainakin nautti joka hetkestä, jonka heinikossa sai pörnystää. Suurin osa ajasta meni silti taukoillessa. On kuulemma niin paljon turvallisempaa maata nurmikon suojassa kuin kävellä ympäriinsä naapurin mummojen katseiden alla. Jos koiraa ulkoiluttaessa turhautuu ainaiseen elukan perässä juoksemiseen, kannattaa vaihtaa kissaan. Ei pelkoakaan, että kunto noilla lenkeillä vahingossakaan kasvaisi! Kissaa lenkittäessä kun voi aivan hyvin lukea vaikka kirjaa tai täytellä ristikoita...tai torkkua.
Juu, hiki ei tule kissaa ulkoiluttaessa...! Paitsi Kaneli kyllä ilmoittaa tuossa, et se kyllä kulkee metsässä ihan reippaasti, paitsi välillä... :) Mukavia päiviä!
VastaaPoistaNiin se yleensä meilläkin menee, että mitä suojaisampi paikka, sitä enemmän on rohkeutta painella menemään pitkin maita ja mantuja - tai seinänviertä. :p Ja kiitos samoin sullekin!
VastaaPoistaKissa miettii pitkään paikoillaan, mutta saattaa yhtäkkiä päättää, että nyt mennään sata lasissa. :D Ihania kissoja!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Tuttua tuo höntyily. :p Ois hauska selvittää mistä ne hetkelliset spurtit oikein syntyvät. Niille kun harvoin on mitään näkyvää syytä.
VastaaPoista