Kissakuvahaaste 91: Kahdet kasvot

Vaikka Pätkis osaa useimmiten näyttää kuvissa oikein aristokraattisen ylväältä ja tyylikkäältä, on sillä myös toinen, se vähemmän kunnioitusta herättävä tapa ilmaista itseään. Erilaiset naamanvääntelyhetket ovat päätyneet monesti muistikortille ja tämän haasteen yhteydessä näette niistä yhden otoksen.



Mutta kuinka moni huomasikaan, että kuvassa on ihan konkreettisestikin ne kahdet haasteessa kaivatut kasvot?

Kissakuvahaaste 90: Oma koti

Oma koti on ainoa paikka maailmassa, jossa saa olla aivan niin laiska kuin ikinä huvittaa eikä kellään ole varaa valittaa asiasta. Ainakin kissojen asuttamissa kodeissa jämpti on näin.

Suloinen tappaja

Vai onko sittenkään? Totuushan on, etteivät katit kerro meille suoraan omista syvimmistä ajatuksistaan. On olemassa tiettyjä melko yleisiäkin lemmikkikissojen piirteitä, joita me ihmiset olemme saattaneet pitää aiemmin ainoastaan söötteinä tai huvittavina, koska emme ole tajunneet ajatella asioita yhtään tarkemmin. Tyydymme pelkkiin kliseisiin olettamuksiin. On lopultakin aika kertoa totuus.




Kun nyt katsoo tarkemmin, kertoo katin ilme kaiken sen mitä jo aiemman linkin takana paljastettiin. Myös Sinni hautoo pahaa tuon suloisen ulkokuorensa alla. Vino katse sen viimeistään kertoo. Siispä varokaa kissojanne, tai saatte tosissanne katua, ellei testamenttia ole jo varuilta kirjoitettu.

Kissakuvahaaste 89: Peppu

Viikon haasteaihe on - ihan rehellisesti sanottuna - täysin pepusta. Kuka hitto tahtoo oikeasti katsella kuvia kissan takapuolesta? Itselläni ei moiseen puuhaan minkäänlaista intoa heru, joten kyseisiä otoksia harvemmin arkistoistani selailen. Nyt oli tavallaan pakko tehdä toisin. Mulla olisi kyllä ollut tarjolla sellaisia kuvia karvaisista arseista, että olisitte nähneet niistä painajaisia vielä ensi vuoden puolellakin, mutta pyrin kuitenkin pieneen hienotunteisuuteen säilyttääkseni edes pienen arvokkuuden. Kissojen arvokkuuden, saanen tarkentaa, sillä omani on jo aikapäiviä sitten haihtunut pois.






Noh, siinä meni totta puhuen se Sinninkin vaivalla vaalittu arvokkuus. Se näyttää teille yksiselitteisesti mitä mieltä on tällaisista irstaista haasteaiheista. Muita kommentteja aiheeseen liittyen ei katilta herunut. Eipäs kun herui sittenkin. Täällä alkoi nimittäin juuri haista ihan perseelle. Ehkä tiedätte mitä tarkoitan, ehkä ette. Olkaa onnellisia, jos fraasi on teille uusi. Tällä hetkellä henkeä pidätellen toivon, että se olisi sitä mullekin.

Kiitos Sinni. Kostosi tuli perille. Avaanpa ikkunan.

Assistentti suoraan Helvetistä

Ei se Pätkis ole tosiaankaan ainoa, joka yrittää tehdä mun valokuvaussessioistani hankalia. Sinni osallistuu sabotaasiyrityksiin hieman harvemmin, mutta osallistuu kuitenkin ja ihan "hyvällä" menestyksellä. Siinä sitä taas toissapäivänä leikittiin hippaa vyön kanssa herkkäpintaisen juhlahameen päällä. "Toi vyö yllytti!" viestitti katti silmillään ja jatkoi riehumista paheksuvista katseistani huolimatta. Huoh.

Kissakuvahaaste 88: Yksinkertainen

Ne ovat sitä toisinaan kumpikin, mutta noin yleisesti ottaen Pätkis on aivan omalla tasollaan kaikessa käsittämättömässä yksinkertaisuudessaan. Esimerkki sunnuntailta, jolloin meillä siivottiin. Pätkis on omasta mielestään oppinut tunnistamaan miltä kuulostaa, kun kissojen ruokasakkiä rapistellaan keittiössä ruokinnan merkiksi. Pätkis makoili kaikessa rauhassa eteisessä katsellen avonaisesta ovesta kylpyhuoneeseen, jossa vaihdettiin parhaillaan roskapussia. Kuultuaan pussin rapinan Pätkis ryntäsi salamana kylpyhuoneen ohi keittiöön. Se kuvitteli kuulleensa ruokasäkin rapinan, vaikka pussin aiheuttama ääni oli aivan toisenlainen ja se oli itse nähnyt edessään heiluvan roskapussin. Terävää? Ei liioin. Tuttua? Erittäin.

Alla nähtävänä olevassa kuvassa Pätkis tuijottaa suosikkipompulaansa toivoen siitä ilmeisesti itselleen keskustelukumppania. Tätä näkee usein. Tähän mennessä pompula ei ole vielä kertaakaan vastannut takaisin.






Sinnilläkin on omat heikot hetkensä. Viimeisimmän muistan viime tiistailta, jolloin Sinni totaalisesti unohti fyysiset rajoitteensa etenkin mittasuhteisiinsa liittyen. Se otti kunnolla vauhtia sujahtaakseen kapeaan pahvilaatikkoon, johon todellisuudessa enintään sen pelkkä pää mahtuu. Seurasi äkkipysähdys kera kummallisen tömähdyksen, sekä jokusen minuutin kestänyt viiksien suoristusoperaatio. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko on sama, josta tarina kertoi. Itse yksinkertaisuudesta johtuvaa tapaturmaa en harmi kyllä onnistunut kuvaamaan.