Kissakuvahaaste 88: Yksinkertainen

Ne ovat sitä toisinaan kumpikin, mutta noin yleisesti ottaen Pätkis on aivan omalla tasollaan kaikessa käsittämättömässä yksinkertaisuudessaan. Esimerkki sunnuntailta, jolloin meillä siivottiin. Pätkis on omasta mielestään oppinut tunnistamaan miltä kuulostaa, kun kissojen ruokasakkiä rapistellaan keittiössä ruokinnan merkiksi. Pätkis makoili kaikessa rauhassa eteisessä katsellen avonaisesta ovesta kylpyhuoneeseen, jossa vaihdettiin parhaillaan roskapussia. Kuultuaan pussin rapinan Pätkis ryntäsi salamana kylpyhuoneen ohi keittiöön. Se kuvitteli kuulleensa ruokasäkin rapinan, vaikka pussin aiheuttama ääni oli aivan toisenlainen ja se oli itse nähnyt edessään heiluvan roskapussin. Terävää? Ei liioin. Tuttua? Erittäin.

Alla nähtävänä olevassa kuvassa Pätkis tuijottaa suosikkipompulaansa toivoen siitä ilmeisesti itselleen keskustelukumppania. Tätä näkee usein. Tähän mennessä pompula ei ole vielä kertaakaan vastannut takaisin.






Sinnilläkin on omat heikot hetkensä. Viimeisimmän muistan viime tiistailta, jolloin Sinni totaalisesti unohti fyysiset rajoitteensa etenkin mittasuhteisiinsa liittyen. Se otti kunnolla vauhtia sujahtaakseen kapeaan pahvilaatikkoon, johon todellisuudessa enintään sen pelkkä pää mahtuu. Seurasi äkkipysähdys kera kummallisen tömähdyksen, sekä jokusen minuutin kestänyt viiksien suoristusoperaatio. Kuvassa näkyvä pahvilaatikko on sama, josta tarina kertoi. Itse yksinkertaisuudesta johtuvaa tapaturmaa en harmi kyllä onnistunut kuvaamaan.