Parvekkeellehan se taas kerran haluaa. Tosin näin talvisin sen mieli usein muuttuu, kun ovi aukeaa ja katti toteaa, ettei vieläkään ollut se kauan odotettu kesäpäivä lämpimän lehmänhenkäyksen tavoin puhaltelevan tuulen kera. Ilkeästi ahteria pureskeleva pakkanen ei houkuttele sitä yhtään enempää kuin isäntäväkeäkään. Parempi pysytellä ikkunan lämpöisemmällä puolella vähintään valkovuokkojen paluuseen saakka.
Meidän kissat on ihan samanlaisia vilupyllyjä. Parvekkeelle kinutaan ja sitten jumitetaan ovenraossa kun ei sinne voikaan mennä kun tassuja paleltaa. Viiden minuutin päästä kylmyys on jo unohtunut ja ne raapivat ovea uudestaan, josko jo olisi muuttunut sää.
VastaaPoistaMeidän sakkikunta painaa pihalle, oli keli mikä hyvänsä, mutta ei siellä kauan pakkasella viihdytä.
VastaaPoistaKatarimaria, joo aivan sama homma. Pistää epäilemään kissojen niin kovasti kehuttua viisautta toisinaan... :>
VastaaPoistaZilga, teillä ollaan sitten kadehdittavan rohkeita!