Seitsemän totuutta kissasta

Pistänpäs pahan kiertämään eli käsken toista kissaamme vastaamaan alunperin koiralle tarkoitettuun haasteeseen, kuten kaltaiseni ilkimys Annikin teki laittoman suloisen Lumi-kattinsa kanssa. ;p Tulin siihen tulokseen, että voisin kysellä totuuksia ihan kummalta katilta tahansa, mutta koska kyseessä on tosiaan alkuperältään hieman koiramaisempi haaste, päästän ensin ääneen kissamaailman koiramaisimman rodun edustajan eli Pätkiksen. Melko varmasti myös Sinnin vastaukset tullaan Karvahelvetissä joku päivä näkemään, mutta otetaan toinen katti ensin. En haasta ketään, koska haasteessa ei varsinaisesti sitä pyydetäkään. Vastaamisesta kiinnostuneet kissanomistajat kopioikoot haasteen tästä ja hihkaiskoot mulle, kun ovat haasteen tehneet. :)

Haasteen säännöt kuuluvat seuraavasti:

"Tämä on koirablogeja kiertänyt haaste, ja teemaltaan "paljasta 7 kpl totuutta itsestäsi". Haaste osoitetaan aina koiralle (kissalle). Eli koirasta (kissasta) 7 totuutta, ja kirjoitettuna, kuten koira (kissa) itse vastaisi ja kertoisi."




Ja sitten itse asiaan eli on Pätkiksen (joka siis EI ole koira, eh) vuoro tarttua näppikseen:

Tässä on meikä. Ihailkaa!

1. Mäyyyy! Määyyyyyy!!!! MÄYYYYY!!! Häh? Ai pitää vastata pöljällä ihmisten kielellä...no niin kai sitte... No musta lähtee karvaa. Paljon. Oikeestaan musta lähtee karvaa niin paljon, että mä voisin perustaa firman, jos kissat sais semmosen perustaa. Mä palkkaisin tyhmiä koiria mun alaisiksi ja ne huovuttais mun irtokarvasta kissapehmoleluja, jotka näyttäis ihan multa. Isoja kissapehmoleluja. Ja ehkä kissatyynyjä ja rahejakin. Mä oisin arvostetumpi kuin Vepsäläinen.



2. Mä tykkään pitää seuraa kaikille, jotka on kissoille allergisia tai ei muuten vaan pidä kissoista. Mä haistan sen jo kaukaa, jos ne ei taho mua lähelleen. Kun mä haistan sen, nii mä meen tunkemaan itteni niitten syliin ja hieron nenääni niitten naamaan ja tietty varmistan, et ne saa oman osansa mun karvoista muistokseen. Ison osan karvoista. Kyl ne salaa niistä tykkää, vaikka esittääkin muuta ja niitten iho alkaa olevinaan kutiamaan. Ne vaan feikkaa, kyl meitsi tietää.

Kyläpaikan kollit ei aina osaa antaa mulle
leipomisrauhaa, ärh...

3. Tää nyt on aika koiramainen juttu, mut se kai sit sopii haasteen alkuperäseen teemaankin. Mä tykkään kakkajutuista. Jos mun emäntä on hoitamassa niin kutsuttua kauneuttaan (salli mun nauraa tässä kohtaa!) tuolla kylppärin puolella, niin mä meen vääntämään mun vessaan semmoset jättikokoset kissamaiset tortut, jotka haisee aivan saakelin hyvälle. Mä väännän ne aina vasta siinä vaiheessa, ku emäntä on just lopettamaisillaan sen naamansa puunauksen ja sillä on järkyttävä kiire jonnekin. Ainahan sillä on, mut se ei ny liity tähän. Mä en tietenkään koskaan peitä niitä torttujani, koska se ei sopis mun arvolleni. Useimmiten se emäntä siivoaa ne kiireestään huolimatta, koska jos se ei niin tekis, se vastaleivotun tortun aromi ehtis täyttää koko kämpän ennen ku se palais takas reissultaan. Tosin toi Sinni on sen verta rahvaanomanen katti, et se usein peittää mun leivokseni, jos noi ihmiset ei huomaa niitä ajoissa.

Tässä mä kyttään suihkuvettä.

Toisinaan mun juomakulhon pohjalla on outoja
juttuja, mut en mä anna sen häiritä.

4. Vesi kiehtoo mua. Mä juon sitä pienestä mustavalkosesta kiposta, jossa on kalan kuva pohjassa, mut se ei oo mun lempijuoma-astia muulloin ku ruoka-aikana. Useimmiten mä juon tommosesta tosi isosta maljasta, missä on sinistä hiekkaa pohjalla. Se on kuulemma koriste eikä siitä sais juoda, mut mä juon siitä silti. Ihmiset on antaneet jo periksi ja ne käy ihan säyseästi sitä aina täyttämässä, ku vesi alkaa olla lopussa. Hyvin ne on tavoille oppineet. Sit mä meen usein seuraksi, jos ihmiset menee suihkuun. Mä pysyn kyl siellä ovensuussa kaukana suihkuverhosta, mut kauempaaki on ihan jännä kattoa ku vesi lorisee ja loiskuu pitkin lattiaa. Sit ku se ihminen pistää hanan kii, nii mä meen lähemmäs kyttäämään niitä valuvia pisaroita. Niitä valuu toisinaan vielä hanastakin. Sitte mä nuolen sitä lattiaa, ku siinä on ihan erilainen aromi, ku jos sen veden jois astiasta.

Tässä mä leikin mummin kanssa sopien sisustukseen.

5. Ihmiset tykkää musta ihan kauheasti. Myös siis ne, jotka väittää olevansa allergisia tai jotain muuta yhtä typerää. Mulla on mummikin, mut se asuu tuolla Lahessa, missä on ne hyppyrimäet ja järvi, joka on nimetty silleen tosi hienosti Vesijärveksi. Mä tahon joskus juoda siitä järvestä. Sen veden on pakko olla hyvää, ku kerta koko järvi on nimetty sen veden mukaan. Ei mut joo, me puhuttiinki jo äsken tosta vedestä, nii puhutaa ny mummista. Mummi on aina ollu sitä mieltä, et mä näytän hirveen kauniilta. Tottahan se on. Mut sitte mä näin sen ekaa kertaa ja onnistuin samaan aikaan sairastumaan virtsakidesysteemiin. Mä pissailin pitkin mummin nurkkia ja etenkin sen nahkasohvat oli kivoja pissapaikkoja. Mummi lakkas tykkäämästä musta vähäks aikaa, mut sillä on vissiin tosi huono muisti, ku se tahto mut viettämään viime joulua sen kanssa. Mä en kehannu enää pissailla sen nurkkiin, ku se suunnilleen palvo mua ja mä sovin tosi hyvin sen sisustukseen. Mummi ei ois halunnu päästää mua enää pois ja se alko puhumaan iha höperöitä siitä, et sen pitäis ottaa itelleki kissa, joka ois samaa rotua ku mä. Siitä uutisesta mä en kauheesti tykänny, mut ei se onneks varmaan kauaa tota suunnitelmaansa muista. Mummit on kummiskin aika vanhoja ja niillä on kaikilla kuulemma dementia.





6. Mä pidän meteliä toisinaan. No okei, aika usein. Ihmisten korvaan se kuulostaa vissiin tältä: "Määääy... mäy mäy mäy mäy... MÄY...äy...äy... ääyyyYYYYyyy..." ja tota rataa. Ei mulla mitään syytä tohon oo, mut musta on hauska kattoa kauan niitten hermo sillä kertaa kestää. Ne luulee, et mulla on nälkä tai tahon, että ne heittää mulle mun pompulaa (se on semmonen kumilenkki, mitä ihmiset pitää päässään, enkä mä tykkää leikkiä ku yhellä tietyllä mallilla), mut ei mua oikeesti mikään vaivaa. Mä vaan tykkään ärsyttää niitä, koska mä oon pilalle jalostettu kissa ja mun päivätyöni on olla vähän rasittava.

Näin hehkeänä makailin mummin kukkaniityllä.

7. Mulla on vähän löysät linjat, mut se kuuluu asiaan. Emäntä sano, että joku ihmeen rotumääritelmä sanoo sen olevan normaalia raggiksille. Mä oon samaa mieltä. Mun pehmeä vaaleanpunanen röllykkämaha on paljon tyylikkäämpi ku jonkun luikero-Sinnin valkonen untuvapötsi. Sitä paitsi mä painan ihan sen verran ku pitääkin, vaikka oonki iso ja mua sen takia luullaan usein pojaksi. On multa leikattu yhtä sun toista, mut kasseja ei oo viety, ku ei oo semmosia koskaan ollukaan. Sitä paitsi pojat painaa sen saman määritelmän mukaan puolet enemmän ku mä. Että se ei oo yhtään väärin, että mä syön vähän liikaa joka luonaalla, ku on mulla vara kasvaa. En mä oo lihava. Se on toi mun jumalainen turkki, joka saa mut näyttämään isolta. Niih!