No aluksihan rottaa katseltiin tietysti vähän karsaasti, kun ei tiedetty mikä se oikein on otuksiaan, kuinka röyhkeästi se pyrkisi kissojen eväsapajille ja kuinka suuren osan ihmisten huomiosta se tulisi verottamaan.
Eipä mennyt silti aikaakaan, kun Sinni totesi uuden tyypin vaarattomaksi ja alkoi luoda sen kanssa lämmintä ystävyyssuhdetta. Viemärirotta oli uudessa elinympäristössään hivenen ujo eikä ainakaan ihmisten nähden puskenut takaisin, mutta eiköhän se siitä aikaa myöten rentoudu.
Sinnin kiinnostus uutta kaveria kohtaan ei jäänyt kellekään epäselväksi, mutta Pätkis oli tapansa mukaan "vähän" vähemmän kiinnostunut tutustumispuuhista ja teki mielipiteensä varsin näyttävästi selväksi...
...vaikka ihan pikkuisen se linjastaan hetkeksi lipsui luultuaan, ettei kukaan huomannut. Kuvassa nähdäänkin malliesimerkki Pätkiksen tyypillisen villistä leikkisessiosta lelun kera. Leikkiin kuuluu pienen tovin mittainen summittainen ja hetkittäin jopa aggressiivinenkin huitominen kohti lelua varoen kuitenkaan vahingossakaan kuluttamasta yhtään ylimääräistä ja arvokasta, vaivalla kerättyä kaloria. Linjoistaan on tytön kuin tytön pidettävä tarkasti huolta. Niin se nykyään menee, jos meinaa kovassa maailmassa pärjätä.
Heh, noista ilmeistä ei jää mielipide arvailujen varaan.Eipäs voi muuta kuin nauraa täällä=D
VastaaPoistaEi jää, ei. Meillä ei suotta mielipiteiden kanssa mielistellä. :p
VastaaPoistaSiis voi noita "pikku" Pätkiksen ilmeitä!:D Aikamoinen keisarinna mahtaa neiti olla! Meilä on muuten samanmoinen hiiri, mutta Viljami ei noteeraa sitä mitenkään...
VastaaPoistaArvaa vaan kuinka monta "kita ammollaan" -kuvaa siitä tuolta kuvakansioviidakosta löytyy. :D Ei oo pahemmin Pätkiskään tota huitomista ja myöhempää pientä nuuskimissessiota lukuun ottamatta hiireen kajonnut, vaan eipä se useinkaan leluista innostu. Onneks Sinni ei oo niin tylsimys, ku Pätkis ja Viljami. ;p
VastaaPoistaTuota rottaa ei ihan heti rikotakkaa ;D
VastaaPoistaToivottavasti ei. Sitä sotkua ainakaan MÄ en ala siivoomaan. :p
VastaaPoista