Toisinaan ihminen on sitten suorastaan säälittävän hyväuskoinen luullessaan keksineensä vedenpitävän keinon ruokkia kissojaan niin, ettei virtsakivettömän kissan tarvitsisi kärsiä kaverinsa kiviongelmasta, vaan se voisi mässäillä mitä lystää. Touhuhan on teoreettisella tasolla järjettömän helppoa! Tarvitsee vain odottaa hetkeen, jona ruokarajoitteinen katti näyttää tältä...
...jonka jälkeen onkin aivan turvallista raotella taivaallisen tuoksuisia Whiskas-pussukoita Sinnin iloksi. Sillä kun Pätkis kerta autuaana torkkuu, ei sillä voi olla aavistustakaan millaista julkeutta keittiössä samaan aikaan harrastellaan.
"Märkäruokaaaa, omnomnom!" ihastelee niihin ainaisiin samperin raksuihin tympääntynyt Sinni ja syventyy täysillä herkuttelemaan lainkaan välittämättä siitä, ettei ruokaa tarjoilla siellä perinteisimmässä ruokapaikassa, siis kiipeilypuun orrella.
Mutta niin, ruokavastaava on täysin unohtanut sen kaikkein ratkaisevimman tekijän, jonka vuoksi mukamas niin ovela suunnitelma ei olekaan aivan aukoton. Hän on nimittäin unohtanut ahneen kissan lähes tajunnan räjäyttävän hajuaistin, jota ei vaan voi huijata. Ei edes kissan nukkuessa, näköjään. Eipä siis aikaakaan, kun Sinni jää kuin jääkin suoraan rysän päältä kiinni...
"Siis mitäs hittoa täällä oikein touhutaan? Tuohan on ehtaa Whiskasia! Missäs mun kuppi?" tuhisee Pätkis suupieliään nuoleskellen ja täysin pöyristyneenä tajutessaan joutuneensa törkeän harhautuksen kohteeksi. Viis siitä, että se on ennen aamupäivätorkkujaan vetäissyt huiviinsa ison kukkurallisen kuivamuonaa ja vielä hetkeä aiemmin tuntenut olevansa varsin kylläinen.
Sinni tuskin Pätkiksen tuomitsevaa tuijotusta huomaakaan ja lopulta loukattu osapuoli ihme kyllä luovuttaa poistuen paikalta ilman sen suurempaa draamaa. Ruokavastaava odotti vähintäänkin tuuppimista ja vaimeaa murinaa, mutta ei mitään! Yllättävää. Katseen sävystä joku voisi kuitenkin päätellä, että tämä kohtaus oli vain tyyntä myrskyn edellä eikä tapaus aivan hetkessä Pätkiksen mielestä unohdu. Tilanne jääköön seurantaan eli kostoiskua odotellessa, hei hei!
Taas sai vedet silmissä nauraa, sulla on kyllä kirjoittamisen lahja. Mahtava kuvasarja!
VastaaPoistaKiitos!:D Ja taas kerran sun kommenttis piristi hirmuisesti.^^
VastaaPoistaVoin kuvitella ragdollin julman koston.. Tai oikeastaan en, kun kyse on Pätkiksestä :D
VastaaPoistaVoi olla, että se jää tosiaan pelkäksi haaveeksi.x)
VastaaPoista:D Voi hyvä luoja mä hekottelin täällä...Meilläkin tarjotaan kahta ruokaa, mutta onneksi on kyse vain pentujen ja aikuiseten mrärkäruuasta nuuasta, niin ei ole niin justiinsa miten niitä vetelevät napaansa. Meillä Neko (vanhempi) nostaisi kyllä täydellisen mekkalan tuollaisesta vääryydestä. Todennäköisesti kurmootuksen kohteeksi joutuisi pikkanen Bubbla. :D
VastaaPoistaHelpollapa luovutti. Meillä olisi jo kuppi kaatunut : )
VastaaPoistaPätkiksen katse on todella syyttävä!
VastaaPoistaHyvä kuvasarja. :)
Laura, oispa meilläki noin helppoa, mutku ei.x) Tulevaisuus on yhtä säätöä ellei tästä raakaruokintaan siirrytä, ja toki sittenki siihen entiseen elämään verrattuna.:p
VastaaPoista- - -
Mayo, ihmeen helpolla. En ois uskonu etukäteen.:)
- - -
Sirpa ja Kollo, Pätkis osaa noi ilmeikkäät katseet.:D