Vaihtuu se vuosi joskus isommallakin porukalla!

Caro viettää parhaillaan jännittävää joululomaa Päijät-Hämeessä hyppyrimäkien varjossa, Sinni ja Pätkis taasen jäivät nauttimaan väliaikaisesti koirattomasta arjestaan ja piiloistaan kaivetuista leluhiiristään kotinurkkiinsa Ouluun. Huhut kertovat, ettei koiraa ole suuremmin ikävöity ja että kissojen puolesta koira saisi aivan hyvin jäädä etelään ihan vaikka lopullisestikin. Tähän ei nyt kuitenkaan voida isäntäväen mielestä suostua, sori vaan kissat.

Palataanpa hetkeksi Caron elämän ensimmäiseen jouluaattoon, joka siis vietettiin Lahti-nimisessä kaupungissa jännästi rapisevia paketteja aukoen ja niiden sisältöjä ihmetellen. Aina varmasti saajaansa ilahduttavat luulahjat olivat luonnollisesti kova sana, mutta ehdottomaksi hittilahjaksi rankattiin sininen vanutäytteinen norsu, joka sai kakaralta kovaa runtua heti alusta lähtien. Eipä siis lie ihme, että neljän päivän kuluttua tuo sininen norsu olikin sitten jo kaatopaikkakamaa kaikkialta revenneistä saumoista tursuilevine vanupilvineen...

Uuden vuoden aattoa Caro viettääkin sitten hieman suuremmassa eläinlaumassa Hollola-nimisessä kunnassa Lahen kupeessa. Paikalliseen maaseutujengiin kuuluvat:

1,5-vuotias venäjänvinttikoirapoika Onni.

6 kk vanha Leo, venäjänvinttikoira eli borzoi sekin.

Ennenkin tässä blogissa seikkaillut 5-vuotias
saksanpaimenkoira Sisu, Caron ottoisoveli siis.

Ja tietysti Leevi, tuo komea 11-vuotias maatiaiskolli,
joka ei koirien vuoksi paljon hötkyile.

Tällä kokoonpanolla sutinaa piisaa päivästä toiseen ja Caro onkin aivan riemuissaan, kun leikkikavereita tuntuu pyörivän ympärillä enemmän kuin päivässä on leikkikelpoisia tunteja. Erityisesti kokonsa puolesta samanvertaisen Leon kanssa synkkaa levottoman hyvin ja kakarat ovatkin jatkuvasti toistensa kimpussa, leikkimielellä tietenkin. Karvahelvetissä palataan toiste kurkkimaan mitä kaikkea tämä monen kirjava elikkokokoonpano onkaan joulun jälkeen saanut aikaan... Ja niin:

**HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE!**
toivotteleepi Karvahelvetin lauma