torstai 20. syyskuuta 2012

Koirapuistossa

Tiistaina allekirjoittanut vähän tärähti. Vaikka päivälenkkimme ovat normaalistikin tyyliä "mennään sinne minne polku sattuu johdattamaan" eli kotoa lähtiessä ei voi koskaan tietää mistä ittemme löydämme, en olisi ikinä arvannut meidän päätyvän sillä kertaa koirapuistoon, edellisestä kerrasta kun oli varmaankin jo vuoden päivät kuluneet.


Hiljaista on, toisinaan.


Koirapuistot tuppaavat olemaan hieman kaksipiippuisia paikkoja. Jos sattuu hyvä tuuri, puisto tarjoaa koiralle turvallisen paikan korvienvälihöyryjen purkuun ja ehkä jopa uusia kavereita puiston ulkopuolellakin treffailtaviksi. Huonolla tuurilla puisto on typötyhjä, ihmiset ja/tai koirat "täysin eri planeetalta" (käytöstavat, omistajien suvaitsevaisuus erilaisia koiria/luonteita kohtaan jne.) ja kotiinviemisiksi saa vielä täitäkin. Noh, me ei olla täitä tai muutakaan vaivaa tähän mennessä saatu, mutta niistä muista eläväisistä riittäisi kyllä marmatusta useamman postauksen varoiksi, jos tämä sellainen blogi olisi - mutta eipä ole, jos hys hys niistä kitinöistä heti alkuunsa. ;)


On täällä joku joskus ollut, hajusta päätellen.


Puistoon saapuessamme meinasin ensin, etten uskalla mennä ollenkaan, puistossa kun köpötteli iäkkään oloinen labbisnarttu kera vanhan mummelin. Ei mikään ihanteellinen yhdistelmä heti alkuun, Carolla kun sitä virtaa piisaa eikä vanha labbis ehkä moista arvostaisi. Pahennusta emme tahdo tahallaan aiheuttaa. Noh, päätettiin koittaa silti, mummelikin kun puistoon seuraa kaipaili eikä näyttänyt hermostuvan, vaikka Caro kohtasikin labbiksen ensi alkuun aidan takaa karvat pystyssä rähisten. Ihme jännitettä moiset aidat kyllä luovat ja samahan se on toki pelkän talutusremminkin kanssa.

Kuten aina ennenkin (ja aina uuden koiran puistoon saapuessa), oli Caron aluksi istuttava ja rauhoituttava paikallaan ennen kuin sai luvan mennä tutustumaan mummokoiraan. Helpottaa kummasti sitä alkupöhinää, vaikka kyllähän se silti nuoren jullikan tavoin karvat ja häntä pystyssä jäykistellen uudet koirat kohtaakin sama kuinka pitkään joutuu odottamaan. Liekö päästään tuosta keljusta lähestymistavasta ikinä eroon, tiedä häntä, sillä ainakaan vielä en ole keksinyt miten moinen tapahtuisi. Labbiksen kanssa homma sujui kuitenkin tosi hyvin, se kun ei nuoremman koiran jäykistelyistä hermostunut, vaan oli tosi ymmärtäväinen. Rauhallisuus tarttui äkkiä Caroonkin ja ainoastaan muutamaan kertaan piti muistutella, ettei sitä tassua sinne niskan päälle edelleenkään asetella eikä noin muutoinkaan tarvitse kuvitella jäykkänivelisen ikäneidon painikamuksi soveltuvan.


Kukas se sieltä on tuloillaan?

Kerrankin kaveri, jonka rinnalla Caro näyttää lähes tukevalta. :D


Painikamujakin toki saatiin, sillä melko pian "mummokoirakon" lähdettyä asteli areenalle mainiolla nimellä paiskattu sakemanni/pystykorva/porokoira-mix Jurri. :p Hyvin pian oli selvää, että pojat ovat kuin kaksi marjaa: harrastavat samanlaista keskenkasvuista, joskin harmitonta urostelua vieraille ja mikä hassuinta, ikäeroakin tyypeillä on vain kuukauden verran. Toisinaan siis painittiin ja äristiin niin maan julmetusti, ja jo minuutin päästä kaivettiinkin vuorotellen samaa kuoppaa tai "jahdattiin" naapuriaitauksen kettuterrieriä aidan vierustaa myöden hurjaa vauhtia peräkanaa kiitäen. Kyllä siinä melkoinen haukku männikössä kaikui, uskokaa pois. Nauratti myös erään pikkukoiran omistajan ilme, kun hän pääsi oikein aitiopaikalta aidan takaa sitä raisuinta ja äänekkäintä poikain mittelöä todistamaan. Hän vissiin meinasi, että kohta tulee ruumiita ja hämmentyi, kun siinä Jurrin emännän kanssa vieressä vain naurettiin, että onpa noi meiän pojat kyllä täysiä vatipäitä, kun tuolla tavalla toisiaan koittelevat. :D Mutta niin, eivät ne pojat olleet "tosissaan", joten ihan huoletta saivat mähistellä ja saavat tehdä niin tulevaisuudessakin, jos satutaan puistossa kohtaamaan.


On niissä vaan jotain samaa. :p

Ei perskeles, tonne ku pääsis...

"Elä kehtaa huutaa." "Jaa mää vai?"


Aiemmin mainitun kettuterrierin lisäksi aidan takana pikkukoirapuolella nähtiin tosiaan myös pari muuta pienempää koiraa, joista ei kyllä suurta iloa meille ollut, ne kun keskittyivät pelkkään makoiluun eivätkä kauhukaksikkoammekaan kummemmin huomioineet. Jurri kyllä sitkeästi naapuriaitauksen tyypeille mielipiteitään huuteli, mutta Caron into moiseen hiipui vikkelään, mitä jopa hieman ihmettelen, mutten pahaksi toki pistä. Otuksen korvien välissä tapahtuu siis selvää kehitystä ja tuossa saatiin siitä taas yksi todiste, jihuu! Turha räkytys on, noh, turhaa. :p


Jurrilla riittää asiaa.

Päivän lehtiä lukemassa.

Jurri ottaa hepulia uusista tulijoista, Caro ei enää jaksa. :p

Eikö ne tullukaa meiän puolelle? No höh...


Mustavalkean penikan (rodusta ei ole aavistustakaan) ja keskikokoisen snautserin saapuessa puistoon alkoi meidän pojalta olla jo panokset lopuillaan, oltiinhan me oltu hösäämässä siinä vaiheessa jo yli pari tuntia. Sitkeästi pentu Caroa leikkiin haastoi, mutta touhu meni kyllä aika väsyneeksi nujuamiseksi. Puisto oli siis tehnyt tehtävänsä ja oli aika alkaa suunnitella kotiin suuntaamista. Lähtöä suunnitellessamme puistoon saapui vielä energiaa pursunnut bokserinarttu, mutta sen kanssa Caro ei kummemmin veljeillyt, mitä nyt kävi ne tutut alkurähin...tervehdykset hoitamassa. Bokseri päätyi muutenkin hyvin pian toiseen aitaukseen aiheutettuaan jonkinmoisen rähinäepisodin, kun taisi olla pikkuisen liian päällekäyvä mustaa pentua ja snautseria kohtaan. Caro ei rähinään osallistunut, vaan seurasi tilannetta kauempaa (ja arvatenkin olin pojasta tosi ylpeä taas, kun osasi pysytellä sivussa kahakasta, vaan niinhän se osaa aina, että eipä siinä mitään uutta sinällään).


"Leikitäääään!!!" "Eiku emmää jaksa enäääääää..."

Taas iski sensuuri. Mitäs aina tuulettaa, niih.

Vähän on väsy, kun ei peuhutouhu enää nappaa.

"No vähän voin sun kanssas kuoppaa kaivaa, mut painimaan en ala, ettäs tiiät, penikka!"


Loppujen lopuksi viivyttiin puistossa huimat kolme tuntia. No kun kerran mennään, niin ollaan sitten kunnolla. :p Pitää kai se joskus taas uudestaan mennä, kunhan meikänörtti vaan jaksaa tsempata ittensä tarpeeksi sosiaaliseen olotilaan. Carolta jos kysyttäisiin, kuuluisi koirapuisto jokapäiväiseen rutiiniimme, se on varma se. Ei siis passaa kysellä siltä yhtikäs mitään... ;)


14 kommenttia:

  1. Jep, allekirjoitan tuon, että koirapuistot ovat kovin kaksipiippuisia paikkoja. Meillä on puisto tuossa puolen kilometrin päässä kotoa, mutta eipä siellä enää tule juuri käytyä, Tuisku kun selvästi ahdistuu, jos ympärillä on liikaa koiria (ja tuo puisto on varmaan Tampereen suosituin). Joskus käväistään aamulla katsomassa, josko siellä sattuisi olemaan joku toinen hullu aamuvirkku, mutta harvemmin on. :(

    Hyvällä tuurilla tosiaan löytyy tosi kiva leikkikamu, niinkuin teille oli käynyt, tai sitten saa pelätä, että kohta jollekin sattuu jotain. Tai sitten vaan menee hermot siihen, että jotkut kaksijalkaiset eivät oikein ymmärrä koirapuiston tarkoitusta - murrr.

    Teillä oli joka tapauksessa hauskan kuuloinen ja näköinen puistoilu ja Caro varmasti nautti. Mutta onpa kerrassaan laiha koira tuo Jurri. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sekään ei oo hyvä, jos on liikaa koiria samaan aikaan. Liian levotonta ja vaikeampi valvoa, että kaikki menee hyvin. :( Carossa on tosin se hyvä piirre, että se jättäytyy oma-aloitteisesti joukon laitamille kattelemaan tai hommailemaan omiaan, jos touhu meinaa mennä joukkopainiksi eli ei sekään tunne oloaan kotoisaksi liian levottomassa koiralaumassa. Semmonen seittemän koiraa alkaa olla jo maksimi, yleensä. Ja tosiaan toi, että toiset ihmiset eivät kato koiriensa perään ollenkaan (antavat pomottaa mielin määrin muita) ja toiset sitten ovat ylisuojelevaisia (liian herkästi mennään oman ja toisen koiran väliin -> aiheuttaa turhaa jännitettä koirien välille). Kummastakin esimerkistä seuraa yleensä vaan harmeja - ja närästystä mulle. :D Onneks tiistaina oli pelkästään (mun mielestäni) järkeviä tyyppejä liikkeellä, nii jäi hyvä maku hommasta ja voi taas harkita uuttaki reissua. :)

      Jurri kuulemma syö tosi hyvin, muttei vaan millään liho. En kyselly siitä sitte sen tarkemmin kummiskaan, nii en tiiä mimmosta ruokaa tyyppi syö. Virtaa piisas siihen malliin, ettei luulis ainakaan nälkää silti näkevän. :p

      Poista
  2. Tuo ko. puisto on meidän lähin koirapuisto. Jahka meidän vauveli (tänään 12 vk) saa rokotukset kuntoon, yritetään piipahdella tuolla silloin tällöin. Hyvä olisi vesselin oppia koirien tavoille pikkuhiljaa.

    Mutta vauhdikkaalta meno näyttää :-)

    *M & P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa! Minkäs rotuinen vauva teiän kotona kasvaa? :) Vauhdikasta on kyllä ja tosi paljon eri rotuisia - ja roduttomia - tuolla pyörii. Toivottavasti sattuu pennun kannalta sopivat koirat & ihmiset sitte, ku ekoja kertoja alatte käymään. :p

      Poista
    2. Järkytyin! Minä hyväuskoisena olen kokoajan olettanut Caron olevan narttu, mutta tuon sensuurikuvan tuuletus -kommentti sai katselemaan tuota mahan alustaa vähän tarkemmin - ja sehän onkin uros! :O

      Poista
    3. Hahaha, mahtavaa! :D Vaan oonhan mä pojasta aina teksteissä puhellut ja tuolla se sivupalkin "esittelyssäkin" lukee, että poikahan se tosiaan on. :p

      Poista
    4. Apua, pitää ilmeisesti ottaa silmä käteen :D Vaikka pakko myöntää vielä se, etten löydä nyt sitä itse esittelyäkään tuolta sivupalkista..

      Poista
    5. Hih! :D Se esittely on tuolla sivun vasemmassa yläkulmassa heti bannerin alla, otsikolla "Mikä Karvahelvetti?". :)

      Poista
  3. Juupa! Koirapuistoilu on meidän melkein jokapäivästä hommaa, johtuen tuosta vintistä, jonka pitä päästä juoksemaan. Vaikka aina ei lähde juoksut sujumaan. Parhaiten ne menee omalla porukalla, mutta onpa nähty sitäkin, että koko koirapuistollinen koiria juoksi Camyn perässä ittensä läkähdyksiin ja varmaan jokainen omistaja kiitteli jälkikäteen, kun saivat karvakamuiltaan puhtia vähemmäksi. Mutta...on niitä kertoja kun mikään ei onnistu. Meidän Ron ei tykkää liian karvaisista koirista, tai liian isoista koirista. Liekö rasisti jollain tapaa? Sitten on niitä jotka on nuolemassa palleja koko ajan ja sekään ei oo kivaa tai tulee muuta rähinää ja kähinää. Tänäänkin oli pakko lähteä pois, kun alkoi olla liian levotonta menoa.

    Ihmettelen kyllä sitä, että kesällä näin Espanjassa "koirapuistossa" laumoittain koiria kirmailemassa keskenään, eikä ikinä tullut mitään rähinöitä! Oisko se kuumuus tai joku, että ne on iisimpiä siellä? On tämäkin neiti "Oletettu rauhallisuus" saanut ihan uutta puhtia täällä Suomessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo vinteille koirapuistot on loistava juttu, ku ei oo huolta karkailuista ja aivan taatusti pääsevät muita juoksemalla karkuun helpostikin. :) Noi "tiettyjen koirien inhoamiset" on aika mystisiä juttuja monesti, ku eivät välttämättä vaadi ees mitään huonoja kokemuksia tietynlaisista koirista, vaan se "inho" syntyy aivan ku tyhjästä. Carolla en oo havainnu mitään vastaavaa, ettei tykkäis tai tulis toimeen minkä tahansa koiran kanssa, mut mistä sitä tietää, jos tilanne vuosien kuluessa muuttuu. Toivottavasti ei muutu eli pysyy tommosena "kaikki käy" -kaverina. :) Tietty ei Carokaan sitä loputtomasti kattelis, jos vastapuoli on liian päällekäyvä eikä tilanteesta pääse millään karkuun, mut se ny onkin jo aivan ymmärrettävää ja siinä vaiheessa on viisainta vaihtaa maisemaa eli esim. poistua puistosta. Toi kuumuus vaikuttaa ainaki meillä hirveesti eli hellepäivänä ylimääräset särmät hioutuu melkosen vikkelään, eli voihan se varmasti vaikuttaa asioihin Espanjassakin.

      Poista
  4. Mukavan näköinen koirapuisto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se tosi viihtyisä kyllä. Sopivasti mettää ja avaraa. :)

      Poista
  5. Ohoh, mäkin ihailin tota puistoa! En ite kylläkään harrasta koirapuistoja, mutta toi on ehdottomasti viihtyisimmän näkönen minkä oon nähny. Ei ollenkaan sellanen ankee pläntti. :)
    Sensuuri herätti hilpeyttä :D

    -Jonna
    http://birrejabea.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei mekään tosiaan usein jakseta puistoilla (oikea luonto on kummiskin ykkönen ny ja aina), mut aika monta puistoa on ohi mennessä tullu nähtyä ja toi on ehottomasti viihtysimmän oloinen kaikista bongatuista. :)

      Hih, sensurointi on ihan "must", ku eräs on aika ahkera vilauttelija, eikä semmonen näytä kuvissa kovinkaan asialliselta. :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)