perjantai 5. lokakuuta 2012

Nyt kuntoillaan!

Kura roiskuu ja sade rummuttaa maisemaa - ja lähes poikkeuksetta, perhana soikoon, juuri parhaaseen lenkkiaikaan.  :p Sitä nättiä ja aurinkoista saadaan vasta sitten illemmalla, kun on jo muuta ohjelmaa tiedossa, pöh! Noh, perinteinen syksy siis, vaan eipä paljon raaski kameraa mukana reissuissa raahailla, kun ei tiedä kuinka uitettua koiraa, emäntää ja kameraa sitä kotiin palatessa sinä päivänä ollaankaan. Kännykuviin ja -videoihin on siis jälleen tyytyminen, vaan eiköhän niilläkin pärjäillä.




Toinen syy, miksei tuoreita kuvia oikein heru, on uudelleen herännyt innostuksemme canicrossailuun, eikä siinä tohinassa kuvailemiseen aikaa oikein jää. Ollaan kulutettu kuntopolkua ahkerasti parin viime viikon ajan kiertäen joko seitsemän taikka yhdentoista kilometrin lenkkejä välillä juostenkin, mutta pääasiassa rivakasti kävellen taikka hölkkäillen (eli allekirjoittaneen rapakunnon sallimalla tavalla, haha!). Kohtahan tuokin huvi meiltä julkeasti kielletään, kun hiihtäjät saapuvat hoodeille eikä koirakoilla ole enää mitään asiaa niihin maisemiin. Toivokaamme siis, ettei pysyvää lunta sada vielä pitkiin aikoihin ja kuntopolkukautemme saa hartaasti toivottua jatkoaikaa.


Yllä olevat kuvat ovat muutaman päivän takaa hetkeltä, jona lenkkiä oli jo takana kahdeksan kilometriä ja edessäkin vielä muutama tarvottavana. Nättiä syysmaisemaa oli tarjolla eikä edes muistaakseni sadellutkaan. Pysähdyttiin kotimatkalla vielä koirakentälle, koska pitihän sitä nyt pikkuisen vapaanakin päästä olemaan. Muutama video kentältä kuorrutukseksi tähän loppuun niille, keitä häiriintyneellä tavalla väriään vaihteleva "elävä kuva" tuosta hömelöstä kiinnostaa. :)







8 kommenttia:

  1. Nää kännykkäkuvathan on tosi hyvälaatusia! c:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Photoshopilla laitoin valoisuutta lisää, eli pikkasen oli ne alkuperäset turhan tummia, mut muuten välttää joo. :p

      Poista
  2. Sitten kun typerät tikkujen ja keppien kanssa viuhtojat valtaavat lenkkireittinne, voitte löytää uusia jännempiä reittejä. Suunta siis niille pienille koiranulkoiluttajien avoinna pitämille poluille, joita kai (?) Oulun suunnaltakin löytyy. Meidän lähimetsässä (jonne päästäksemme kävelemme ensin melkein puoli tuntia asfaltilla...) on osa lenkkipoluista levennetty varmaan viisimetrisiksi hiihtäjien ehdoilla, joten kuljetaan paljon mieluummin metsän pikkupoluilla. Niillä on paljon hauskempi juostakin, mutta näillä säillä ovat vähän turhan liukkaita. Koskahan sitä itse saisi taas otettua itseään niskasta kiinni ja lähtisi juoksemaan, se kun on oikeasti tosi hauskaa (vaikkei se vauhti aina ihan päätä huimaavaa olekaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ollaan mekin tosiaan mettäpoluilla tarvottu talvisin (ja läpi vuoden), vaan meillä on siitä tyhmä toi polkusysteemi tossa lähimetässä, että polut on kapeita ja täynnä kaiken kokoisia teräviä & muutenkin hankalia kiviä. En tajua yhtään mikä järki, sillä erityisesti näin syksyisin ne kivet on todella liukkaita ja vaarallisiakin. Kyseiset polut ovat mukamas virallisia "luontopolkuja", minkä perusteella luulis, että niillä ois miellyttävää kävellä, mut ehei, kaikkea muuta, joten siellä ei pysty juoksemaan ollenkaan. :( Se on melkein pakko tyytyä talvella pyöräteihin, koska on aika mahotonta lähteä vaikka autolla leveitä polkuja ettimään, ku ei yhtään tiiä mistä sen ettimisen aloittais. Ei vaan pyörätiet huvittais, ku ovat liian vilkkaita eikä asfaltilla oo kiva juostakaan (siis sitäkään vähää, mitä jaksan ees juosta. :p)

      Poista
  3. Ei oo ensimmäinen kerta, kun bongaan nimenomaan teidän blogista samanlaisia valjaita ja pantoja, kun mitä meidän neidillä on. Mulla alko tämän postauksen myötä tuo canicross-into nostaa päätään, ne vermeet on pölyttyny jo pidemmän aikaan kaapin pohjalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äsh, nyt karkasi viesti liian aikasin. Eli siis samanlaiset valjaat on meilläkin, ja oli tarkoitus vielä kirjoittaa että itse olen tykännyt noista paljon. Ronjalla on myös huskyvaljaat, mutta niissä tulee painopiste ilmeisesti väärään kohtaan, koira vetää huomattavasti paljon mielummin noilla Hurtan vermeillä :)

      Niin ja sitten se itse asia, jota tulin tänne kysymään, mutta joka jäi näiden muiden mieleen pulpahtaneiden asioiden rinnalla; saankos udella, että missä päin te asustelette? Jonkinlainen muistikuva mulla ois, että asuisitte mahdollisesti Oulussa tai sen lähiympäristössä? Olisi mukava saada saman rotuista leikkiseuraa, meillä kun on aika vähän noita koirakavereita..

      Poista
    2. Sehän kertoo vain siitä, että sulla - ja mulla - on tosi hyvä maku, eikö? ;D Ja lähtekääs ihmeessä canicrossaamaan. Toi on siitä mahtava laji, että harrastaa voi täysin oman jaksamisen ja pystymisen mukaan, ja liikunnasta hyötyy niin koira ku omistajakin. Mun kaltaiselle ei niin hyväkuntoiselle on myös iso plussa, että koira antaa vetämällä lisävauhtia eli tulee sitä tehokkuutta liikkumiseen ihan eri tavoin, ku jos koittais yksin jaksaa. :)

      Poista
    3. Jaaha, ehin jo vastailla tohon ekaan viestiin, eli tässä sitte vastaus tokaan osuuteen.

      Mä oon noista huskyvaljaista kovasti haaveillu, vaan en oo raaskinu ostaa vielä, joten ei oo omaa kokemusta toimivuudesta. Kirppiksillä tulee pidettyä silmät aina auki moisten varalle, ku on tullu tehtyä tosi hyviä koiratarvikelöytöjä kirppareilta ennenkin. Varmaan enemmistö kaikista vermeistä on käytettynä, mut silti uuden veroisena ostettu. :)

      Oulussa tosiaan asutaan eli oikein muistat. :) Ja siis ehottomasti voitais kyllä treffata, jos te asutte näillä nurkilla kans! Me ollaan nimittäin myös samanhenkisiä leikkikamuja vailla, ku noi Caron vanhat kamut eli sakemannit Nana ja Nita muutti naapurista pois tonne kauemmas eikä nähä enää niin usein, mitä ennen. Uusille kamuille ois siis tilausta. :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)