tiistai 16. huhtikuuta 2013

Lenkkeilyä kolmen promillen humalassa

Kysykää keneltä tahansa meidät eilen metsälenkillä nähneeltä (onneksi kukaan ei tietääkseni nähnyt, mutta kaikkihan on toki mahdollista), niin he sanoisivat mun olleen vähintäänkin kolmen promillen humalassa koiran perässä horjahdellessani. Siltä se lenkin metsäosuus nimittäin ainakin tuntui (ei sillä, että moisesta humalatilasta mitään tietäisin, tietenkään!), kun vähintään joka kolmannella askeleella muhjuluminen polku petti alta jalan humpsahtaessa syvälle hankeen ja meikäläinen sai tehdä kaikkensa, ettei humpsahtanut perässä. Alkoi ihan naurattaa, kun oli niin vaikeaa, ja koira se vaan pyyhälsi vauhdilla ohi jääden edemmäs tuijottamaan, että "mikä siellä ny taas kestää, häh?". :D Huh, olipahan vaan hullun hommaa sekin taas! Saatiin tuhrattua alle kuuden kilometrin lenkkiin sama aika kuin viime viikolla päälle kahdeksaan kilometriin, joten se varmasti kertoo myöskin jotain valitsemamme reitin haastavuudesta. 

Samalla reissulla korkattiin myös talvisin hiihtäjille varattu kuntorata, koska se vaikutti kaikkea muuta kuin hiihtokelpoiselta, hiekkakin kun sieltä lumen alta paikoitellen jo innokkaasti pilkisteli. Kyllä siellä silti yksi kaheli vielä hiihteli, mutta luulenpa, ettei hiihdä enää tänään. :p Mehän ei maltettaisi millään odottaa loppujenkin lumien sulamista, koska kovasti olisi jo ikävä pyrähtelyä leveällä hiekkatiellä kaiken sen viimeaikaisen kapeilla ja upottavilla poluilla toheloimisen jälkeen...


Maata näkyvissä, viimeinkin.


Äh, täällä onkin vielä talvi. Menis pois!


Varmin tapa pilata armoton juoksuhepuli, on ottaa kuvausvälineistö esiin. x)


2 kommenttia:

  1. No kun sanoit niin eikös kolmen promillen humalassa myös kiroilla komeesti, sillä mun kävely pihalla ja metsässä kurassa ja sohjossa sisältää sitä vaappumista ja hel..kiroiluu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen kans, et kiroilua se aika usein vaatii. Kuvitteellinen humatila ainaki tuntu sitä kaipaavan. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)