keskiviikko 11. syyskuuta 2013

On asioita, joita ei anneta unohtaa

Tässä aamuna eräänä keittiössä hääräillessäni ykskaks hoksasin, että jaa-a, nyt olen kyllä tainnut unohtaa jotain aika oleellista...














...mutta loppu hyvin, kaikki hyvin!


10 kommenttia:

  1. Onneksi työnjohto oli paikalla huolehtimassa, että tämäkin tehtävä tuli suoritettua :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko pomo-osasto oli paikalla, kyllä. :p

      Poista
  2. Joitain asioita ei vain yksinkertaisesti voi unohtaa :D
    Rakkimus on myös tuollainen "kohtelias", istuu ja tuijottaa. Jos aikaa kuluu liikaa, se vain siirtyy lähemmäs tuijottamaan. Piskimus taas tulee ja kävelee päin ja tuuppii jalkoihin jos ei sapuska tipahda sovittuun aikaan kuppiin. Olen ajatellut että se käyttäytyy kissamaisesti, mutta teillä istuu kissatkin kohteliaasti odottamassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen ruoka-ajan lähestymisen huomaa meillä useimmiten siitä, että tyypit hyppivät näppiksellä tai muuten vaan puskevat ja kehräävät erittäin vähäisen välimatkan päässä ruokkijan naamasta tai jaloista, kunnes viimein alkaa keittiössä sitä edistystä tapahtua. Ei kovinkaan huomaamatonta toimintaa. Se, että Caro istuu tossa porukassa ton näkösenä, on oikeastaan aika epätavallista, se ku on tunnetusti omasta mielestään niin harvoin nälissään, että useimmiten se pitää erikseen käskeä ruoka-aikana paikalle. :p

      Poista
  3. Mua ei kukaan muistuta, jos unohdan ruoan. Ei varmaan muistuttaisi, vaikka unohtaisin sen kolmena päivänä peräkkäin - itseasiassa, jos Tuisku ei tänään syö, on kolmas paastopäivä peräkkäin ja ihan joka ilta olen tarjonnut ruokaa. Kun ei maistu, ei maistu. :) Muistan kyllä ajan, jolloin ruokakuppia ei saanut laskettua lattialle niin hiljaa, ettei silloinen koira olisi sitä kuullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kans keskiverrosti se 2-4 kertaa viikossa, ku koiran ruoka-kupin saa nostaa jääkaappiin seuraavaa ruokintakertaa oottamaan. x) Onneks nykyään noi kerrat tulee harvemmin ihan peräkkäin, niiku joskus nappula-aikoina, ja jopa tommosta ruoan odottamista on tullu siihen paastoilun tilalle (erityisesti sitä ootellaan Onnin ja Leon seurassa, niistä ku se ottaa mukavasti vaikutteita ja syöminen on pienimuotoinen kilpailutilanne). Ei toi silti edelleenkään mikään himosyömäri oo eikä tuu varmaan koskaan olemaankaan, ellei tule asumaan vakituisesti toisen koiran kaverina.

      Poista
  4. Minut kirjaimellisesti paimennetaan ruokakupille, mikäli ruoka on minuutinkin myöhässä. Joskus silloinkin, kun ruoka on jo syöty treeneissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ku meilläki. :) Siis koiran toimesta. Kissathan ton jo osaa, haha!

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)