torstai 3. lokakuuta 2013

Kyy

Kerta se on ensimmäinenkin, asiassa kuin asiassa. Tänään oli vuorossa ensikohtaaminen tämmöisen kaverin kanssa:




Onnea oli koiraa vikkelämmät havainnointielimet ja sen jälkeinen riittävä hajurako uuteen hiljaista sihinää ja ERITTÄIN pitkiä, merkitseviä katseita tuottaneeseen tuttavaan. Mutta niin virkistävää vaihtelua kuin tuon luikeron valokuvaaminen kaiken koirakuvailun lomassa olikin, toivon silti, ettei ihan heti huomenna kohdattaisi uudelleen. Ymmärrätte varmaan.


10 kommenttia:

  1. Hui. Pelottava näky. Onneksi ei tapahtunut mitään vahinkoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävi hyvä tuuri: Caro ei huomannu koko otusta polkumme sivussa, vaikka välimatkaa tyypeillä oli pahimmillaan vain noin parisen metriä, ja vaikka koiruus vähän väliä poikkesikin polusta juuri sille puolelle, missä käärme myös lymyili. Noh, onneksemme ei poikennu just tolla kohalla. :>

      Poista
  2. Hyi! Onneks voi metsässä kohta kulkea ilman pelkoa noista kammotuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se hyvä puoli talvessa tosiaan on, vaikken muuten talvea ootakaan.

      Poista
  3. Hui. Luulin että nuo luikerot olis mennyt jo talvikoloihinsa : ) Täytyypä olla varovainen kun liikkuu metsässä koiruuden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, eivät näköjään oo. :) Vaan tosiaan koskaan ennen ei olla kyyhyn metsissä törmätty, vaikka vietetään niiden uumenissa paljon aikaa, joten ei noista sinällään haittaa oo koitunu.

      Poista
  4. Harvoin sun kuvista sanon, mutta HYI SAAKELI! Onnekas olen kun en ole tavannut noita hetkeen, en mitään pelkää niin kuin käärmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ny saa oikein luvan kanssa sanoa kaikki mieleen juolahtavat kauhistelut, vaikka ite oonkin totta puhuen niin vinksahtanu, että pidän käärmeitä lähinnä kiinnostavina ja söötteinä. :D Lähikontaktiin kyyn kanssa en silti välitä joutua.

      Poista
  5. Me asutaan tosi kyisellä alueella. :) Yhtenä syksynä kyynpojan yli kulki ensin lenkkikaverini, sitten kaksi koiraa ja vasta minä viimeisenä tullessani hoksasin kyyn :D Se oli pitkämielinen liero, kun ei purrut, vaikka mentiin niin liki. Koirienkin tassut varmaan hipoivat sitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä on ollu melkosen rento kyy. :D Toivottavasti nää meiän alueet kärmekset on sillä samalla fiiliksellä liikenteessä. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)