sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Arkea vain

Meille ei kuulu mitään jännää ja uskokaa pois, se on erittäin rentouttavaa. :) Tämänhetkinen arki yhden kissan ja yhden koiran taloudessa on hämmentävän rauhallista. Hiljaista. Ei kuulu sitä tuttua vaativaa märinää, komentavaa sähinää, veden litkimistä eikä varsinkaan jatkuvaa ruokakupin kilistelyä. Irtokarvan määräkin on tuntunut vähentyneen ainakin puolella normaalista. Toista se on varmasti Pätkiksen lomakohteessa, mummilassa, missä piisaa niin huomion kerjäämistä kuin sitä karvaakin. :p










Täällä meillä ollaan keskitytty hepparuoan mussutteluun (ensi viikolla saadaan lisää, joten sitä odotellessa kissan kuppiin loikkaa myös ajoittainen kengurueväs, ettei nälissään tarvitse olla) ja turkin takaisin kasvatteluun. Turkin suhteen näyttää tällä hetkellä mukavan lupaavalta, sillä kaljuiksi ehtineet kohdat (lähinnä vatsa ja raajat) vaikuttaisivat saaneen uutta karvapeitettä eikä uusia rupia ole pään alueella sen enempää kuin muuallakaan näkynyt. Turkin neuroottinen nuoleminen ja nypyttely on huomattavasti hillitympää kuin alkukuusta, muttei silti täysin poissa. Jopa aivan tavalliset leikityshetket tuntuvat aiheuttavan selkänahan nykimistä ja epätoivottua nuolemista aivan kuin positiivinen innostuminen aiheuttaisi kutinaoireita. Mystinen juttu on tuo, vaan sehän me totisesti jo ennestään tiedettiin, eh. Iloitkaamme kuitenkin noista pienistä edistysaskeleista ja toivokaamme, ettei takapakkeja otettaisi.














Mitä Caron ja Sinnin keskinäisiin väleihin tulee, niin niitäpä eivät hierrä sen enempää fyysiset kuin henkisetkään kutinat. Otukset nuuskuttelevat toisiaan tuttavallisesti päivittäin, ja yhyttipä isäntä ne jopa samasta sängystä omilla puolillaan nukkumasta tässä yhtenä päivänä. Eikä siinä muuten kai mitään, mutta kun tuolla Carolla ei ole lupa sänkyyn omin lupineen mennä. :p Koiraeläin meinasi vissiin, että jos kerran Sinnillä on lupa, niin varmasti on muillakin! Onhan se ihan loogisesti ajateltua kyllä, juu, mutta säännöstöä ei Caron harmiksi olla vieläkään muutettu. Voi koiraparkaa, kun niin väärin kohdellaan.


14 kommenttia:

  1. Eka ja toka vika kuva on aivan hilittömän ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin samaa anonyymin kanssa tulin kommentoimaan. Kyllä nyt on kuvaaja onnistunut laukaisemaan kameran oikealla hetkellä!

      Poista
    2. Sarjatuli on hyvä ystävä näissä tilanteissa. :D

      Poista
  2. Ihana tuo toka vika kuva ja vielä ihanampaa, että kutina on hiukan hellittänyt ja että ruokakin maittaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nykytilanne on jo huomattavasti lähtötilannetta siedettävämpi. Saas nähä miten jatkossa sujuu. :)

      Poista
  3. Ihan mahtavia kuvia taas kerran :) Varsinkin tuo toka vika!

    VastaaPoista
  4. Toivotaan, että kutina häviää. Mielettömän ihania kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja näinhän me hartaasti toivomme! :)

      Poista
  5. Eka kuva on itse positiivisuus! :D Tosi ihanaa, että kutina on vähentynyt, toivottavasti tahti jatkuu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä onkin kissa, joka ite on pelkkää positiivista luonnetta täynnä. <3 Juu, peukut pystyssä seuraillaan. :)

      Poista
  6. Boing! Boom! Wham! Mieltsit kuvat !

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)