Arpajaisonnea

Sinni tosiaan meni tuossa muutama viikko takaperin voittamaan Kissakuvahaasteen sadannen haastepostauksen kunniaksi järjestetyn arpajaispalkinnon. Palkintoja arvottiin kaksi, joten toiseksi voittajaksi pääseminen kaikkiaan 42 osallistujan mytystä oli melko saavutus, vaikkei katti sen eteen edes korvaansa lotkauttanut, arpaonnesta kun oli kuitenkin kyse. ;) Palkintopaketti lompsahti tuonne lähipostiin eräänä helmikuisena päivänä ja tämä merkintä paljastaa mitä kaikkea hienoa ne Lulu, Lea ja Lotta emäntänsä avustuksella meille lähettivät. Ihan hirmuisen iso kiitos paketista kyseiselle poppoolle koko meidän pesueelta! Lahja oli paljon mainiompi kuin olisimme osanneet ikinä arvata. Paketti saapui muuten perille vain muutama päivä syntymäpäiväni jälkeen, mikä sai sen tuntumaan hauskasti myöskin hivenen myöhästyneeltä synttärilahjalta. :p






Palkinto ei odotuksieni vastaisesti ollutkaan vain yksi tai kaksi juttua, vaan peräti näin iso setti kaikenlaista. Emäntänä mua ilahdutti ehdottomasti eniten tuo isokokoinen (lähes 400 sivua) kissakirja, "Kissarotujen ensyklopedia", joka on oikein avartavaa luettavaa. Mähän olen tunnetusti koiraihminen enkä näin ollen tiedä kissojen erityispiirteistä kummoisiakaan. Vastaavanlaisia koiratietokirjoja mulla on tallessa useampikin kappale ja ne on hyvin tarkkaan jo vuosia sitten lueskeltu, joten kissaversio oli enemmän kuin tarpeellinen lisä tällaiseen suhteellisen tuoreeseen kissalliseen talouteen. Kirjassa on niin rotuesittelyjä kuin tietoa muun muassa kattien hankkimisesta, tavoista ja historiastakin, joten se on kattava infopaketti niin aloittelevalle kuin vähän tietävämmällekin kissanomistajalle.

Palkintoon kuuluneet ruokapussit aiotaan myöskin testata joskin penturuoka taitaa ikävä kyllä jäädä vähemmälle käytölle, kun nuo omat katit ovat kuitenkin jo vuoden 2005 mallistoa. Toisaalta voisihan tuota penturuokaa käyttää hyvänä tekosyynä ja yllykkeenä uuden katin hankintaan. En voi väittää, etteikö suloinen kissanpentu olisi kutkuttanut mieltäni jo pidemmän aikaa. "Nyt se pentu on pakko hommata, ettei hyvä ruoka mene hukkaan". :D






Paketin mukana tuli myös söötti kortti, jota Lulu ja Lea tähdittävät. Kortti pääsi tietysti paraatipaikalle kirjahyllyyn uuden kissakirjamme viereen.










Uutuudenviehätys, tuo kissoja alati aktivoiva voima, on taltioitu näihin kameralla ikuistettuihin tunnelmiin. Vaikka erilaiset pallot eivät kattiemme suosikkileluihin normaalisti kuulukaan, aiheuttivat paketista paljastuneet uutuudet silti jo lähes hepulin mittoihin yltänyttä innostusta. Niin, siis Sinnissä. Pätkishän vain vilkaisi alas katonrajassa sijaitsevasta tornistaan todeten, ettei sitä voisi vähempää kiinnostaa, ja jatkoi sen jälkeen iltatorkkujaan (vai voivatko ne olla iltatorkut, jos katti käy maaten jo siinä iltapäivän ensitunteina ja makaa yhtä soittoa myöhäiseen iltaruokaan saakka?).








Mutta mikä parasta, puumunasta taisi tulla kerralla yksi Sinnin lempileluista. Kaikki mikä ihan vain vähän käpälällä avittaen pitää erityisen kovaa ääntä osuessaan seiniin ja pyöriessään vaivattomasti huoneesta toiseen saa Sinnin villiintymään. Puumuna onkin saanut tässä saapumisensa jälkeen melkoista kyytiä vihreän keräpallon jäätyä vähemmälle huomiolle. Hyvä tietää, että myös tällaiset erityisen kestävät lelut ovat Sinnin mieleen eikä aina ole pakko ostaa uusia kissanminttuhiiriä tai karvapuuhkia. En olisi itse tullut moista puulelua edes ajatelleeksi, mutta onneksi joku muu nokkela ajatteli sitten munkin puolestani. :) Lelusta riittää iloa vielä pitkään!