Karvahelvetti proudly presents: The Furminator - The Doom of the Fur

Näyttäkää mulle kissanomistaja, joka rakastaa kaikkialla leijailevia irtokarvoja, niin mä näytän teille poliitikon, joka ei ole koskaan valehdellut. Karvattomat kissarodut voidaan toki vertauksesta suosiolla unohtaa. Luen hyvin vähän kissablogeja, koska omissa kateissa on aivan tarpeeksi kissaa yhden ihmisen tarpeisiin ja lisäksi omia karvojani nostattavat kaikki sellaiset blogit, joissa kissa (tai miksei koirakin) ns. "puhuu itse" eli toimii kertojan roolissa. Sellainen toimi ehkä aikoinaan Pikku Kakkosen sarjoissa, muttei enää tähän ikään ehdittyäni. Blogi nimeltä Herra Mäykynen valloitti mut kaikesta kissamaisuudestaan huolimatta pääasiallisesti komeiden valokuvien sekä asiallisten postauksiensa vuoksi. Kyseisen blogin ansiosta kuulin myös ensimmäistä kertaa elämässäni sanan "Furminator" ja nyt ajattelin kertoa siitä lisää teillekin.

Yhden kampaussession lopputulos. Tämä määrä x 3
lähti Pätkiksestä ensimmäisen furminointi-illan aikana.

Kyseessä on loistavin kissamaailmaan liittyvä tuote, johon olen tähän mennessä koskaan törmännyt. En valehtele, sillä tapani on puhua suoraan. Käytännössä se on harja, joka maksaa tavisharjoihin nähden naurettavan paljon, mutta epäuskoinen hihitys loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun on kokeillut kampaa ragdollin turkkiin. Mä en usko, että tulen enää koskaan ihastumaan mihinkään karvanhoitolaitteeseen yhtä palavasti kuin ihastuin Furminatoriin. Se nimittäin toimii kuin unelma.

Kissan taivas ja nautintoilme.

Kissankarvat ovat olleet meillä todellinen ongelma, jonka kanssa on vain pitänyt tulla toimeen, kun katteja olemme menneet hommaamaankin. Furminatorin hankinnan jälkeen tuntuu kuin meillä olisi aloitettu täysin uusi aikakausi. Harja on niin tehokas, että liika into ja varomattomuus voi pahimmillaan näkyä kaljuina kohtina paksukarvaisessakin kissassa. Tämän huomasimme käytännössä muutaman käyttöpäivän jälkeen. Pätkis on hulluna selän harjaamiseen, mutta harjan tehokkuus vaatii välttämään liian innokasta yhden kohdan käsittelyä. Emme tajunneet asiaa heti, joten katilla on nyt selässä hieman tavallista ohutkarvaisempi ja muuta turkkia vaaleampi alue. Ei taitaisi näyttelytuomari suuremmin arvostaa, jos sattuisimme kattia showhun viemään... :D Onneksemme (ja epäonneksemme) Pätkis osaa kasvattaa karvansa takaisin. Harjattavaa löytyy muualtakin kissasta sitä odotellessa.

Kaverin kidut...ei kun siis hoitoa on
kiva katsella sivusta.

Sinnin harjaus on Pätkistä haastavampaa, muttei suinkaan siksi, etteikö harja tehoaisi myös maatiaiseen. Sinnin turkki suorastaan kiiltää furminoimisen vuoksi pitkän homssuisen kauden jälkeen. Karvaa lähtee ihailtavaan tahtiin, mutta kissa itse ei koe harjaamista erityisen miellyttävänä. Hetkittäin se kuitenkin suostuu operoitavaksi näyttäen jopa nauttivan saamastaan kauneudenhoidosta. Ehkä jatkossa sohvatyynymmekin kestävät katseita entistä paremmin, vaikka Sinni niillä loikoiluaan tulee jatkamaankin. Harja käy siis siis todistetusti yhteen niin lyhyt- kuin pitkäkarvaisenkin kissan kanssa.

Furminatoria myydään ainakin tietyissä eläinkaupoissa sekä Stockmannilla, jossa on parhaillaan menossa kanta-asiakastarjous. Harjaa saa toistaiseksi hiluja vailla 40 euron tarjoushintaan. Isohko sijoitus näyttelytoimintaa harrastamattomalle kissanomistajalle, mutta korvaamaton apu karvanvihaajalle. On enemmän kuin helpottavaa huomata, että nykyään Pätkistäkin voi silittää ilman, että käsi näyttää samantien tältä:

Mistä näitä karvoja oikein tulee?

Lämpimästi Furminatorin hankkimista suositellen, Karvahelvetin nisäkkäät.