Huvipuistossa ne kissatkin käyvät

Karvahelvetin ihmisväki on äärimmäisen innokasta kirppistelijäkansaa ja joskus tästä harrastuksesta hyötyvät myös Sinni ja Pätkis. Kirppisten halvat hinnat yllyttävät kokeilemaan jos jonkinlaisia esineitä siinä toivossa, että katit nukkuisivat vähän vähemmän (eli eivät ihan koko päivää).

Olemme onnistuneet möhlimään löytöjen suhteen muistaakseni vain kerran ostaessamme kissoille sisalnaruun kiedotun raapimalevyn, jolla oli kankainen hiiren pää ja joka oli tarkoitus ripustaa roikkumaan jonnekin narun varassa. Hirtettävä hiiri oli meidän ihmisten mielestä mahdottoman nokkela idea, mutta kissojen mukaan siitä ei ollut yhtään mihinkään kuten oli tainnut ajatella myös lelun edellinen karvainen omistaja. Eivät siinä paljon perustelut auttaneet saati sitten yritykset löytää hiirelle paikka, josta se huomattaisiin paremmin. Raapimajutuilla mennään silti harvoin pieleen ja tämänkertainen postaus kertookin viimeisimmästä loistolöydöstämme.

Se on hämmentävään tapaan S-kirjaimen muotoinen eikä muistuttanut kissojen silmin oikeastaan mitään ennalta tuttua, joten esinettä lähestyttiin hyvinkin suurin varauksin. Siis Pätkiksen toimesta. Sinnihän toki tajusi heti mistä oli kyse ja aloitti asiantuntevan tuotetestauksen sillä samalla suurella intohimolla, jolla se kaikki muutkin taloon tuotavat uudet asiat tutkii.

Tuotetestaus on vakavaa puuhaa, kuten ilmeestä näkee. Pienikin rakenteellinen virhe voi olla ylipääsemätön este, mikä tarkoittaa säälimättä passitusta takaisin kirppikselle tai vaihtoehtoisesti sinne, missä pippuri kasvaa - tämä lopullinen valintaprosessi jätetään suosiolla ihmiskunnan huoleksi. Tässä kyseisessä kapineessa oli kuitenkin selvää potentiaalia. Raapimapinta vaikutti suorastaan priimakuntoiselta ja sitä oli hämmästyttävän runsaasti, mikä mahdollisti kynsien teroittamisen lähes mistä kulmasta tahansa. "Ei ollenkaan hullumpaa käyttöliittymäsuunnittelua!", hymähteli tarkka päätestaajamme.

Myös koukeron karvainen päällyskangas keräsi ansaitsemaansa kiitosta. Kovera puoli oli selvästi kuin luotu pikatorkkuihin kesken iltavillitysten ja ennen kuin villitysten olisi aika jatkua, voisi yllätyshyökkäystään suunnitella rauhassa korkean suojavallin takana tai matalassa tunnelissa piileskellen. Tätä suunnitelmaa myös kokeiltiin ja toimivaksi todettiin illan hämärtyessä. Eihän se ole niin justiinsa, jos arse näkyy toiselta puolelta, kun vaanijan pää on sentään piilossa, eihän?

Testaustuokion perusteella karvakoukero todella toimi! "Saadaanko me tää ihan oikeasti omaksi?!" hihkuivat Sinni ja Pätkis kilpaa silmät innosta säihkyen aivan kuin olisivat juuri päässeet elämänsä ensimmäistä kertaa kissojen huvipuistoon.

Huvipuistoreissulta touhu hetkittäin näyttikin. Myös paikalla olleet leluhiiret saivat oman osansa huvista, kun niitä kilpaa tunneliin törkittiin ja sen jälkeen etutassuilla hämmennellen kaiveltiin ulos takatassujen potkiessa kiivaasti tunnelin ulkoseinämää.

Näin isäntäväen silmin kirppislöydöstämme muotoutui siis varsinainen menestys, vaan mitäpäs asiaan sanoo arvon lukijakunta?