keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Miksi ne vaan inhoaa mua?

Aina ei sadepäivä Karvahelvetissä suju yhtä raukeaan tapaan lötköillen kuin edellisessä postauksessa annettiin ymmärtää. Lenkiltä palanneelle Carolle saattaa nimittäin helposti jäädä päälle pieni telmimisvaihe eikä se tällöin suuremmin välitä, vaikkei muilla kiinnostusta peuhaamiseen olisikaan.



"Miksei kukaan ikinä leiki mun kaaaaa?" parkuu koira perin kyllästyneenä laiskoihin elinkumppaneihinsa, joista yksi vain istuu läppärin ruutua tuijotellen parin muun vetäessä nojatuoleissa ja kiipeilytelineissä lonkkaa tavoilleen uskollisina.



"No koska sä oot koira ja haiset pahalle", tuhahtaa Sinni tehostaen halveksuntaansa tympeällä katseellaan.



Caro ei voi uskoa suuria korviaan. Kuinka Sinnillä voikaan olla noin väärä käsitys koirista ominaistuoksuineen?! Sitä paitsi näin kurjilla sadekeleillähän koirat tuoksuvat kaikkein vastustamattomimmille! Kaikkihan sen nyt tietävät. Caro päättää, että on aika oikaista myös kissojen käsitysmaailmaa ja antaa hieman nuuhkua kaikesta siitä ihanuudesta, jota koiralla on läheisilleen tarjota.



Tätä aiettahan ei tietenkään katsota hyvällä. "Nyt on haiseva eläin aivan liian lähellä!" urisee Sinni perääntyen herkeämättä tuijottavaa ja hitaasti lähemmäksi hivuttautuvaa karvakasaa.



"Haista ny kuule...mä haisen oikeasti toooooosi ihanalle, ihan potentiaaliselle peuhukaverille...", maanittelee pentu, joka ei voi ymmärtää vastapuolen hölmöä reaktiota. "Pysy kaukana musta äläkä saamari kuolaa siinä mun nukkumapaikkaani, ällö rakki!" jatkaa Sinni ilman tippaakaan hellyyttä äänessään.



Vaan kun ei koira usko sanaa, on kissan aika poistua tantereelta ennen kuin kirsu ylettyy liian lähelle huolella nuoltua kilppariturkkia.



Naamioitumisen mestarina Sinni käyttää hyväkseen houkutuslint...siis kissaa, joka toivottavasti varastaa koiran huomion ja antaa kissalle aikaa hengähtää. Ja piilopaikkahan toimii, on se niin peittävä ja muutenkin ovela. Olipa se taas lähellä!



Masentuneena torjutuksi tulemisestaan Caro luovuttaa ja käy makuulle pohtien miksi kissat ovat niin kamalan omituista ja epäluuloista sakkia, Caro kun haluaisi vain vähäsen leikkiä kavereiden kanssa eikä tehdä niille mitään pahaa. Eivätkö kissat osaa lainkaan leikkiä? Nehän nyt vasta ankeita ovat, hmph.



"Leikin sitten yksin, sniif...", huokaa koira lopulta ja tarttuu leluun, jonka sai läksiäislahjaksi ottoveli Sisulta muuttaessaan etelästä pohjoiseen silloin kauan sitten huhtikuussa ihan pienenä vauvana. Ehkäpä jossain välissä kesää Caro näkee jälleen mainion Sisun, joka ymmärtää riehakkaan hupaisien leikkien päälle paljon paremmin kuin typerän tiukkapipoiset kissanretaleet.

8 kommenttia:

  1. Ihana :). Piristi harmaata päivää huomattavasti ja sai kyllä miettimään, että mitenköhän meidän taloudessa käy sitten kun lisää eläimiä tulee? Meidän Neko on tekemässä tuttavuutta vähän liiankin innokkaasti kaikkien kissojen kanssa, mutta kukaan ei halua leikkiä puolivuotiaan kissanpennun kanssa. Syksyllä olisi tarkoitus ottaa toinen kissa, joten saa nahdä miten Neko suhtautuu kun omalle reviirille tulee toinen. Tosin Nekolle reviirikin taitaa olla suhteellinen käsite, sen tulee nimitäin sen verran useamman asunnon välillä matkustettua :D

    VastaaPoista
  2. Kyl mä voisin kuvitella, että hyvin käy, jos kerta katti on noin sosiaalista sorttia ja tottunu eri paikkoihinkin vielä kaiken lisäksi. Vilkas pentu on just passelia seuraa seurankipeälle otukselle, sillä pennussa riittää aina virtaa - oli se sitte kissa taikka koira.:p

    VastaaPoista
  3. Voi hellanlettas miten liikuttavia otuksia =D kissaparat, vituttaa varmaan suunnattomasti kun kodin rauha ja reviiri on tuhottu jonkun kuolaavan, epäilyttävän, epäloogisesti säntäilevän neljä kerta isomman otuksen toimesta joka vielä saa isännältä ja emännältä huomiota joka kuuluisi näille tyylikkäille kissoille itselleen ;)

    jäin koukkuun ensikerrasta asti blogiin :) ihana! ja miten kauniita, taulumaisen onnistuneita kuvia...

    VastaaPoista
  4. Aivan mahtavia kuvia! Toinen vaan haluaisi katsoa ja tutustua mutta kissa vaan räkii naamalle :)

    VastaaPoista
  5. lenorca, nii aattele, kuinka pirusti niitä riepoo!:D Ennen koko kämppä oli niiden valtakuntaa, mut ny ei uskalla liikkua täysin vapaasti kuin koiran nukkuessa, ettei vaan kukaan tuu kuolaamaan niskaan...

    PS. Kiitokset suuret kehusanoista! Ilahdutti suuresti.:p Toivottavasti blogi viihdyttää sua jatkossakin.^^

    - - -

    Marika, kiitti.:p Niih ei kissat oikein ymmärrä tota koiran tutustumistekniikkaa. Oikeastaan varmaan ihan sama miten koira yrittäis, ei ne kato hyvällä kuitenkaan. Toivotonta hommaa.x)

    VastaaPoista
  6. Aivan ihana, vähän kun meilläkin :D Naureskelin ihan ääneen :)

    VastaaPoista
  7. Haha :D. Ihana tuo Sinnin "die, devil spawn" -ilme!

    VastaaPoista
  8. Oona, ei oo helppoa toi kissojen ja koirien yhteiselo, joo.:p

    - - -

    Midinetti, Sinni ei tosiaan oo siinä perinteiseen tapaansa erityisen söpön näköinen.xD

    VastaaPoista

Kiitos, kun kommentoit! :)