Kyllä, on tullut seurattua niin tiivisti noiden isompien kaukaloissa ja toreilla riekkuvien kissaeläimien edesottamuksia, ettei näistä pienemmistä versioista ole ehtinyt pahemmin tarinoita rustailemaan. Nyt kuitenkin pientä päivitystä Sinnin stressitilanteeseen.
Harmiksemme Sinnin turkinhoito-operaatiot ovat taas osittain muuntautuneet stressinpurkusuuntaan eli useamman kerran päivässä kissa nuolee tai nypyttää turkkiaan turhan aggressiiviseen sävyyn. Kyseinen käytös on kuitenkin edelleen ilahduttavan paljon vähäisempää mitä oli ennen parin viikon taukoa Carosta, joten lähellekään lähtöpistettä emme ole tuon probleeman suhteen palanneet. Toivottavasti näin on myös jatkossa.
Myös Sinnin ja Caron välinen toistensa nuuskuttelu ja ystävällismielinen kommunikointi on nykyään päivittäinen ilonaiheemme, ei enää mitään harvojen hetkien herkkua. :) Carokin selvästi alkaa ymmärtää, että kissan reaktiot peilaavat sen omaa käytöstä: jos lähestyy toista rauhassa ja nöyränä, saa hyvin harvoin negatiivisen vastaanoton. Ihmisenkin osallisuus noihin lähestymisyrityksiin osaltaan vaikuttaa. Jos huomaan koiran lähestyvän kissaa liian leikkisällä tuulella häntä heiluen tai kissan ilmeen muuttuvan puolustautuvaksi koiran osoittaessa kiinnostustaan rauhanomaisesti, alan kirjaimellisesti lässyttää eläimille käyttäen vuoronperään kummankin nimeä. "Niiiii....oottehan te "pikku Tinni" kamuja "Calon" kanssa...oottehan?" on äärimmäisen tehokas tapa saada jännittynyt kissa tekemään kiehnäysliikkeitä ja koira laskemaan häntäänsä ja korviaan, niin typerältä kuin moinen lässyttäminen ihmisen korviin kuulostaakin. Mutta mitäpä sitä ei tekisi yleisen rauhan eteen. :D
Myös Sinnin ja Caron välinen toistensa nuuskuttelu ja ystävällismielinen kommunikointi on nykyään päivittäinen ilonaiheemme, ei enää mitään harvojen hetkien herkkua. :) Carokin selvästi alkaa ymmärtää, että kissan reaktiot peilaavat sen omaa käytöstä: jos lähestyy toista rauhassa ja nöyränä, saa hyvin harvoin negatiivisen vastaanoton. Ihmisenkin osallisuus noihin lähestymisyrityksiin osaltaan vaikuttaa. Jos huomaan koiran lähestyvän kissaa liian leikkisällä tuulella häntä heiluen tai kissan ilmeen muuttuvan puolustautuvaksi koiran osoittaessa kiinnostustaan rauhanomaisesti, alan kirjaimellisesti lässyttää eläimille käyttäen vuoronperään kummankin nimeä. "Niiiii....oottehan te "pikku Tinni" kamuja "Calon" kanssa...oottehan?" on äärimmäisen tehokas tapa saada jännittynyt kissa tekemään kiehnäysliikkeitä ja koira laskemaan häntäänsä ja korviaan, niin typerältä kuin moinen lässyttäminen ihmisen korviin kuulostaakin. Mutta mitäpä sitä ei tekisi yleisen rauhan eteen. :D
Päivätorkuilla uudessa lempipaikassa.
Ja on tapahtunut sekin, että Sinni on palannut ihmisten sänkyyn nukkumaan! Vain muutaman kerran (sanotaanko maksimissaan kuudesti) katti on nukkunut sängyssämme koiranpenikan hankkimisen jälkeen, vaikka ennen koiraa se nukkui jos ei nyt joka yö, niin silti hyvinkin usein jaloissamme mitä mielikuvituksekkaimmissa asennoissa. Nykyään koko lauma nukkuu yönsä samassa huoneessa: koira lattialla, Pätkis joko korisängyssään, kiipeilytelineen päällä katonrajassa taikka ihmisten jalkopäässä aivan sängyn kulmalla, ja Sinni lauman isännän tyynyn vieressä, siinä kun on aina vähintään yhden kissan verran tilaa. No okei, ei ehkä ihan Pätkiksen verran, mutta Sinnin ainakin. ;)
PS. Koiramme-lehden toukokuun numerossa on juttua kissojen ja koirien sopeuttamisesta samaan talouteen. Suosittelen etsimään tuon artikkelin luettavaksenne, jos aihe enemmälti kiinnostaa. Sääli, että tuo äärimmäisen hyödyllinen artikkeli ilmestyi meidän kannaltamme vuotta liian myöhään...
PS. Koiramme-lehden toukokuun numerossa on juttua kissojen ja koirien sopeuttamisesta samaan talouteen. Suosittelen etsimään tuon artikkelin luettavaksenne, jos aihe enemmälti kiinnostaa. Sääli, että tuo äärimmäisen hyödyllinen artikkeli ilmestyi meidän kannaltamme vuotta liian myöhään...
Meil nykyää yleesä vaa kissat nukkuu sängys. Paitti kylmäl koiruus varovarovasti hiipii johki rakosee nukkuu minkä sängyst löytää.
VastaaPoistaMeillä ei koira saa sängyssä nukkua. Sohva on sen paikka tai nojatuolit, jos ei lattialla kiinnosta uinua. :)
VastaaPoistaMeillä onneksi kissat näytti kaapin paikan heti alussa koirulle. Jonkin verran enemmän viettivät aikaa ulkona, mutta nykyään tulevat tosi hyvin toimeen keskenään, puskevatkin koiraa joskus :) Paljon auttoi myös se, että pidän vierashuoneen oven niin, että sinne vain kissat pääsevät. Arvostavat omaa rauhahuonettaan :)
VastaaPoistaMeilläkin on kissoille huone (ja sen lisäksi kylppäri/sauna), jonne koira ei pääse, vaan kun eihän ne mokomat tykkää siellä huoneessa hengailla, ellei siellä ihmisetkin hengaa (saunassa taasen nukkuvat mielellään, siellä kun on aina tosi lämmin). Ei, vaikka siellä on niillä ollut leluja ja nukkumapaikkoja ja vaikka mitä kivaa. :( Näin kesäaikaan parveke on tietty yksi huone lisää ja siellä koira ei välitä ainakaan kuumina päivinä olla, joten ehkä se on omanlainen pelastuksensa lähikuukausina.
VastaaPoista