sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Läskille kyytiä

On meille kyllä varsinainen katras kertynyt. Kuten aiemminkin manattua, yhden kanssa tapellaan, jotta saataisiin se syömään jotenkuten tarpeeksi, ja toisen kanssa tapellaan, jotta se ei ylensöisi itteään hengiltä. Perhanan elikot! Onneksi sentään se kolmas pöhlö tietää kuinka syöminen hoidetaan niin, ettei siihen ulkopuolisten tarvitse millään tapaa puuttua, kunhan vaan muistaa sitä apetta nenän alle silloin tällöin kantaa. Tämä merkintä omistetaan nyt sille, joka elää syödäkseen (ei kamut, tämä on eläinblogi, eli nyt ei todellakaan puhuta tämän jutun kirjoittajasta!). Jos ei tahti taloudessa muutu, asustaa meillä tätä menoa kissa nimeltä Sinni, koira nimeltä Caro ja minipossu nimeltä Pätkis.




Aika monet eri lähteet mainitsevat ragdollnaaraan yläpainosuositukseksi noin seitsemän kiloa, joten kuusi ja puolikiloinen Pätkis ei vielä siinä mielessä ylipainoinen ole, mutta kun ne viimeiset puoli kiloa ovat putkahtaneet katin jatkeeksi reilusti alle vuodessa, on syytä ryhtyä raivokkaaseen taistoon tällä vauhdilla tulevaisuudessa häämöttävää minipossuuntumista vastaan. Helpointa on tietysti rajoittaa elikon syömisiä ja sitä toki ollaan jo pidemmän aikaa Pätkiksen kiusaksi tehtykin, muttei nähtävästi tarpeeksi. Nyt, kun takana on kuukauden verran astetta julkeampaa nälkäkuuria, on plösössä havaittavissa hämmentävä muutos ei niinkään painossa (ei olla kyllä punnittukaan vielä) kuin luonteessa: siitä on tullut virkeämpi, seurallisempi, ystävällisempi ja jopa oma-aloitteisesti leikkisämpi kuin vuosiin. Tokihan se edelleen epäraggismaisesti lauman muille elikoille äksyileekin, muttei niin pahasti, mitä alati kylläisenä tapasi tehdä. Sanonta "lihavat on leppoisia" voidaan siis heittää romukoppaan ainakin tuon meidän Pätkiksen kohdalla...

Orastavalle minipossuilulle voidaan antaa hatkat myös sekä valjaissa lenkkeillen että leikin varjolla kotosalla. Liikunnalla, siis. Mitä villimpi leikki, sitä riehakkaammin energiaansa kuluttava Pätkis, joten sitä villiä leikkiä viiksekkäälle naiselle täten tarjoiltakoon! Tässä seuraavaksi kuvia suosikkilelujen, hiuslenkin ja lelukepin kanssa suoritetusta leikkisessiosta, jonka aikana laiskahkon näköisestä ragdollistakin kuoriutui esiin vauhko ja ennen kaikkea vaarallinen saalistaja. Noh, ainakin omasta mielestään vaarallinen. ;)























10 kommenttia:

  1. Jeeee, hyvä Pätkis, ruokahalu kunniaan (tässä yhteydessä kommentoija puhuu myös itsestään). Mikään ei ole niin kurjaa kuin eläin joka ei syö ja sitä pitää maanitella syömään keinoilla millä hyvänsä. Hyvin syövän eläimen sairastamisen huomaa myös helposti, kun yhtäkkiä se massuttelu ei enää maistukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih! :D Ja ihan totta. Helpompaa on estää liikasyöminen kuin pakottaa/uhkailla/maanitella/innostaa nirsoa syömään enemmän, eli ehottomasti helpompia noi tommoset ahmatit.

      Poista
  2. Kyllä lievästi minipossumainen vartalo neiti Pätkikseltä löytyy... Mutta jos se siitä pikkuhiljaa... Jostain syystä lemmikkejä on helpompi laihdututtaa kuin itseään... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se just, ku kukaan ei oo ihmistä kieltämässä syömästä ja itsekuri on monesti mitä on...eli sitä ei oo sen enempää, mitä Pätkikselläkään. :D

      Poista
    2. Nimenomaan... :)Nimimerkillä tavoitteena miinus 10 kg...

      Poista
    3. Ois muuten pätevä tavoite mullekin, vähintään, huoh... :p

      Poista
  3. Jos se minipossuuntuu etkä enää tykkää siitä, niin minä otan sen!!! :D

    VastaaPoista
  4. Nauroin jo ekan kappaleen kolmelle viimeiselle sanalle ääneen :D. Meidän kissoilla on jotkut laiskat päivät, niistä ei tuollaisia kuvia saa enää hakemallakaan. Ainoat kuvat mitä on tullut otettua, on ne joissa molemmat pötköttää ketarat oikosenaan pikkutyttömme parvekevaunuissa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ny NIIIIN hauskaa voinu olla! :D Mut hei, kesällä kuuluukin maata ketarat oikosenaan milloin missäkin, kunhan muistaa välillä syödä, että jaksaa makoilla taas vähän lisää. ^^

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)