tiistai 3. heinäkuuta 2012

Suolaa naamariin

Mitä saadaan, kun yhdistetään...

- haastavat kuvausolosuhteet (se ikuinen vastavalopirulainen, yngh!)
- jättimäiset rantakivet
- karvoja joka ilmansuuntaan pöllyttävä rannikkotuuli
- vesihullu koira
- villisti pärskähtelevä suolavesi

...?

Noh, siitähän saadaan kesän eka uimareissu meren rannalle, tarkemmin sanottuna Oritkariin, jossa kesäisin uimme ja talvisin jäälenkkeilemme. Sen sortin tuulen ja sitä myötä myös aallokon iski sääherra tälle päivälle, ettei muita varpaankastelijoita samoilla uima-apajilla näkynyt. Se sopi meille. Ei sitä nyt aina jaksa seurallinen olla. Aluksi pöljyyttäni meinasin uittaa koiraa varuilta flexillä, mutta kun olin kertaalleen vähällä sinkoutua koiran perässä jorpakkoon (tapaus tallentui muuten videollekin, kuten pian huomaatte. :D) eikä muita rantaeläjiä todellakaan missään näkynyt, tulin järkiini päästäen koiran irti. 


Aaltojen on totisesti syytä tietää paikkansa maailmassa 
(...samoin kuin koiria kahlitsevien emäntien...).


Aaaargh, ihan liikaa paimennettavaa!


Aallokon vuoksi uiminen jäi aika vähälle tyypin keskittyessä lähinnä suola-aaltojen saalistamiseen aivan rantaviivan tuntumassa. Ihme kyllä selvittiin reissusta jopa ihan ilman haavereita, vaikka meinaa nuo märät rantakivet aika tavalla sivustaseuraajaa välillä hirvittääkin. Ei mikään unelmauimapaikka, todellakaan, vaan kun ei nyt tähän hätään tiedetä parempaakaan, niin tuohon on toistaiseksi tyytyminen. Kyllähän tuolla monet muutkin ahkerasti käyvät. Lähitulevaisuuden tavoitteena meillä on tutustua myös paikallisiin järviin, niiden rannoilta kun saattaa hyvällä tuurilla löytyä joku tyynempikin uimapaikka eikä tarvitse sitä suolaakaan hörpiskellä saati kiviä varoa. Carollehan nyt tietty kelpaa ranta kuin ranta kunhan vain uimaan pääsee, mutta emäntä on juuriltaan sisämaalaisena nirsompi, kaivaten ennemmin järvelle. Mokoma nipottaja, hmph!



























6 kommenttia:

  1. Hyvin näkyy ekan videon lopusta tuo hetki, jolloin olet itsekin joutua meren syleilyyn... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli onneks loppujen lopuks vielä pelkkä reipas nykäisy eikä ees kuvaajan horjahdus, vaan jos en ois ollu varuillani, nii meressä oltais ilosesti kahestaan räpiköity, ei epäilystäkään. x)

      Poista
  2. Iik, toinen meni ihan sekaisin tyrskyistä, ihana!!! Nää videot on kyllä ihan mahtavia, kun pääse oikein kunnolla eläytymään Caron leikkeihin :D

    Tosi hyviä kuvia myös, skarppeja actionkuvia, jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi koira on semmonen, että sen elämäniloa voi vaan ihastella ja tulee itelleki niin hyvä mieli, ku sitä riemua (jota revitään aivan kaikesta) sivusta seuraa. :D

      Poista
  3. Mihin mun kommentit ovat kadonneet, kääk?! Olen kommentoinut monta postausta, mutta kommentteja ei näy missään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on se vanhojen postausten kommenttivalvonta, joka niitä syö. :p

      Poista

Kiitos, kun kommentoit! :)