Syysmyrskyn narisuttaessa oululaisten ikkunankarmeja on jälleen sopiva hetki paeta menneen kesän muisteloihin. Tällä kertaa vierailevana koiratähtenä loistaa turkiltaan melkoisen muhkeahko poika nimeltä Pyry. Pyry on hippusen verran alle 7-vuotias suomenlapinkoira tuolta Itä-Suomesta ja meillä oli isännän kanssa kunnia viettää kyseisen turvelon kanssa aikaa menneenä kesänä Saimaan rannalla matkaillessamme, Pyryn emäntä kun sattuu olemaan kamujani suunnilleen sieltä dinosaurusten ajoilta alkaen (juu, terveisiä vaan sille toiselle fossiilille! ;D). Ja taisinpa olla aikoinaan osallisena tuon pienen pojan nimen keksimisessäkin, mikä oli muuten huomattavasti helpompaa puuhaa kuin nimen valkkaaminen omalle koiralle, hoh!
Caro jäi reissumme ajaksi tuttuun ja turvalliseen Hollolan hoitolaan, koska Pyry ei kuulemma toisista uroksista oikein perusta eikä välitetty ottaa selvää pitääkö moinen huhu paikkansa myös meidän rääpäleemme ollessa reviirille tunkeutujan roolissa. Helpompi noin kaikkien kannalta. Pois se minusta, että myös pieni irtiotto hurtan omistajan arjesta, aina silloin tällöin, tuntuisi kierolla tavalla jokseenkin vapauttavalta. ;) Älkää vaan Carolle kertoko...
Hengailu muiden kuin oman koiran seurassa on melkoisen ovelaa puuhaa, sillä kaikenlaiset erot toisen ja sen oman koiran rinnalla totisesti huomaa. Selkein ero Caron ja Pyryn välillä sen itsestäänselvän ulkonäön lisäksi on kiistatta ruokahalu, sillä sitähän Pyryllä totisesti piisaa! Aivan sama, mitä nokan eteen tuodaan taikka jätetään tuomatta, "kaikki" käy. Kun omistaa ite koiran, joka ei edes naudan luuta suostu syömään, ellei kyseistä luuta otukselle alkuvaiheessa hieman murusta ja kädestä pitäen syötä (kyllä, naurettavaa!), ja joka suunnilleen joka toinen päivä käy ruokakupillaan vain tylsistyneenä tuhahtamassa, on suorastaan hulvatonta seurata sivusta koiruutta, joka syö villit marjatkin varvuista. :p Ei tulisi kuuloonkaan, että Carolle moiset kelpaisivat, perhana.
Voi mahoton, että on nätti koirapoika. Meillä on kolme lapparia. Yksi tuon värinen myös, mutta ahmattia ei ole tällä kertaa sattunut laumaan. Edellinen lappari oli sitä lajia, mutta kyllä näillekin nallukoille marjat varvuista maistuu :)
VastaaPoistaEttä mä kadehdinkin kaikkia teitä, joille noi syömisjutut ei aiheuta päänvaivaa. :p
PoistaOi kamala kun tuli meidän jo edesmennyttä lapparia ikävä. Ihan samanlainen ahmatti meidänkin höntti oli, viinimarjat käytiin syömässä suoraan puskasta:)Mutta on tuo Pyry kyllä komea.
VastaaPoistaJuu Pyrykin veteli onnessaan marjoja niin pihapensaista ku metsästäkin. :)
PoistaOnpas nätti koirapoika siellä! Jos siulla sattuu riittämään mielenkiintoa/aikaa, niin lappalaiskoirilla on oma galleriansa http://www.lappalaiskoiragalleria.org/. En tiedä onko Pyryn kuvaa siellä, mutta jos ei, niin harkitsehan josko lähettäisit pari kuvaa. :)
VastaaPoistaKiitti vinkistä, vaan meitsi ei kehtaa toisten koirien kuvia minnekään (siis tän blogin ulkopuolelle) ilman lupia laitella, mut jos tota Pyryn emäntää idea innostaa, nii se saapi laitella kuvia tuonne, jos siltä tuntuu. :)
PoistaAika muhku häntä kaverilla!
VastaaPoistaHännässä piisaa, kyllä. :D
PoistaMukavan näköinen lappari :) Meillä on kans yksi tuossa naapurissa, on hörökorvan ent. poikakaveri (ent. = kastroitu nykyisin) :)
VastaaPoistaMeiän lähinurkilla ei ookaan lappareita vissiin koskaan näkyny, mut muutamalla tutulla noita kyllä on. :)
Poista